Andersson muistutti puheessaan sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeasta tilanteesta ja ratkaisujen tarpeesta.
– Vaikka hallitus on lisännyt soten rahoitusta sadoilla miljoonilla euroilla ja osoittanut yli 130 miljoonaa lähihoitajakoulutuksen lisäämiseksi, on töitä vielä tehtävänä, Andersson sanoi.
Anderssonin mukaan vasemmistoliitto suhtautuu hoitajamitoituksen lykkäämiseen erittäin varauksellisesti. Puolueen eduskuntaryhmä ottaa asiaan tarkemmin kantaa kesäkokouksen aikana.
Vasemmistoliitto suhtautuu hoitajamitoituksen lykkäämiseen erittäin varauksellisesti.
Andersson vaati myös selkää strategista linjausta ympärivuorokautisen hoivan paikkojen lisäämisestä ja sitovasta henkilöstömitoituksesta myös kotihoitoon.
Korona-aika on korostanut entisestään lasten ja nuorten oppimistulosten ja hyvinvoinnin eriarvoistumista. Kouluilla ei ole riittävästi välineitä vastata tähän kehitykseen. Inkluusiota on liian pitkään toteutettu liian vähäisillä resursseilla.
– Hallituksen asettama oppimisen tuen järjestelmän kehittämistarpeita selvittävä työryhmä tulee esittämään ratkaisuehdotuksia tämän vuoden lopulla. Odotan näiden esitysten toimivan syötteinä kevään vaalikeskusteluihin. Jokaisen puolueen tulee esittää ratkaisumallinsa, Andersson sanoi muistuttaen samalla, että onnistunut uudistaminen vaatii vääjäämättä myös riittäviä resursseja.
Andersson otti kantaa myös ilmastokriisiin. Hänen mukaansa vasemmistoliitto kannattaa ilmastopaneelin esittämän hiilinielujen pelastamisohjelman laatimista vielä tämän vuoden puolella. SDP:n esitystä päästöoikeuksien lisäämisestä vasemmistoliitto ei kannata.
– Tulevan budjettiriihen tärkeimmät asiat meille ovat pienituloisten auttaminen nousevien elinkustannusten kanssa sekä välttämättömän sähkönkäytön turvaaminen kaikille, jotta kukaan ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen sähkön rajun kallistumisen takia, Andersson linjasi.
– Vasemmistoliiton keskeisin tavoite on toteuttaa nämä tukitoimet oikeudenmukaisella tavalla.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Anderssonin puheenvuoro vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 23.8.2022 kokonaisuudessaan:
Olemme kaikki saaneet viime aikoina lukea sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstöpulasta, joka on niin suurta, että monissa ikäihmisten palvelutaloissa ei pystytä takaamaan heille kuuluvaa inhimillistä hoivaa. Samalla sairaalapäivystykset ovat ruuhkautuneet apua tarvitsevista ikäihmisistä, joille ei löydetä muuta paikkaa.
Koko sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulan taustalla on alan työvoimatarpeen kasvu, yhdistettynä siihen, että alan vetovoimasta ei ole pidetty huolta. Tällä viikolla sain kuulla turkulaisesta hoitajasta, joka lomalta palatessaan sai tehtäväkseen perehdyttää rekrytointifirman kautta palkattua hoitajaa, jolle maksettiin paljon suurempaa palkka kuin hänelle, pitkään kaupungin palveluksessa olleelle. Kuvitelkaa miten tuollainen tilanne vaikuttaa hoitajan motivaatioon ja haluun jäädä alalle?
Suomen väestön ikääntymiseen on pitkään suhtauduttu kansantaloutta uhkaavana katastrofina, ja siksi lähes kaikki viimeisten vuosien aikana tehdyt päätökset ikäihmisten palveluista ovat liittyneet kustannusten leikkaamiseen. Sama on näkynyt laajemmin myös muualla sote-alalla.
Leikkausten takia ikäihmisten ympärivuorokautiseen hoitoon pääseminen on vaikeutunut selvästi, ja kotihoidon kuormitus kasvanut. Tilanne on myös johtanut siihen, että ikäihmisiä on niin sanotusti “väärissä paikoissa”, kuten sairaanhoitopiirien päivystysjonoissa, kun terveyskeskusten vuodeosastopaikkoja on vähennetty ja tehostettuun palveluasumiseen pääsemisen kynnystä on nostettu.
Vaikka tämä hallitus on lisännyt sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta sadoilla miljoonilla, osoittanut yli 130 miljoonaa lähihoitajakoulutuksen lisäämiseksi sekä säätänyt tiukennuksen hoitajamitoituksesta ympärivuorokautiseen hoitoon on silti todettava, että on tehty liian vähän ja liian myöhään.
Siksi olen suurella huolella seurannut useiden puolueiden sekä vastuuministerin ulostuloja hoitajamitoituksen lykkäämisestä tai vesittämisestä. Hoitajamitoitus on yksi harvoista rakenteellisista parannuksista mitä palveluihin on tehty. Useat räikeät laiminlyönnit hoivakodeissa toivat näkyväksi tarpeen varmistaa, että ikäihmiset saavat nykyistä parempaa hoivaa sekä tarpeen viestiä alan ammattilaisille, että heidän arvostuksensa ja työolonsa tulevat parantumaan.
Olemme nyt tilanteessa, jossa hoitajien vaikea työmarkkinakiista on edelleen auki ja työvoimapula akuutti. On iso riski, että tilanne vain huononee entuudestaan, jos ainoa viesti päättäjiltä on se, että tästä hankkeesta työolojen parantamiseksi ollaan luopumassa, ilman että mitään korvaavia parannuksia esitetään tilalle.
Suurin hurskastelija tässä keskustelussa on ollut kokoomus, joka muun opposition kanssa on jättämättä välikysymyksen vanhuspalveluista. Siis kokoomus ja perussuomalaiset, jotka vielä viime kauden alussa suunnittelivat hoitajamitoituksen LASKEMISTA 0,4:ään. Kokoomus vastusti ainoana puolueena koko eduskunnassa hoitajamitoituksen tiukentamista viime kaudella ja on vastuussa leikkauksista, joiden seurauksena ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on aivan liian vähän tarpeeseen nähden. Nyt oppositio on jättämässä välikysymyksen vanhuspalveluista ilman yhtäkään parannusehdotusta – päinvastoin he vaativat hallitusta lykkäämään kaivattua parannusta.
Me suhtaudumme vasemmistoliitossa hoitajamitoituksen lykkäämiseen erittäin varauksellisesti. Eduskuntaryhmä tulee ottamaan tarkemmin kantaa asiaan kesäkokouksessaan tänään. Lykkäys ei missään nimessä voi tulla kyseeseen ilman korvaavia päätöksiä ja lisäresursseja työolojen ja ikäihmisten hoivan parantamiseksi.
On myös aika tehdä selkeä strateginen linjaus ympärivuorokautisen hoivan paikkojen lisäämisestä. Ikäihmisten määrä kasvaa tulevina vuosina merkittävästi. Moni heistä ei pärjää itsekseen kotona inhimillisesti kestävällä tavalla. Tulevalla vaalikaudella on lailla säädettävä riittävä henkilöstömäärä myös kotihoitoon.
Hallituksen tärkeimmät ratkaistavat kokonaisuudet ensi viikon budjettiriihessä ovat pienituloisten auttaminen nousevien elinkustannusten kanssa sekä välttämättömän sähkönkäytön turvaaminen kaikille, jotta kukaan ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen sähkön rajun kallistumisen takia. Nämä ovat kaksi eri kokonaisuutta, koska kyse on osittain eri kohderyhmistä. Sähkön hinnan nousun vaikutus ihmisten omaan talouteen riippuu esimerkiksi siitä, milloin on solminut sähkösopimuksen sekä oman kodin lämmitysmuodosta. Oikeidenmukaisten tukimuotojen löytäminen tähän tulee olemaan tämän hallituksen tärkeimpiä ratkottavia kysymyksiä ensi talvea ajatellen. Se on tärkeää myös siksi, että voimme jatkaa irtaantumista venäläisestä fossiilienergiasta niin sodan, omavaraisuuden kuin ilmaston vuoksi.
Yhtä selvää on se, että vastaukset sähkön hinnan nousuun eivät saa tarkoittaa ilmastopolitiikan kunnianhimon vesittämistä. Emme kannata SDP:n esitystä päästöoikeuksien määrän lisäämisestä. Ympäri Eurooppaa on viimeisten kuukausien aikana nähty poikkeuksellisia helleaaltoja ja kuivuutta. Ympäri maailmaa on monia maita ja alueita, joissa ilmastonmuutos yhdistettynä Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksiin ruokahuoltoon ja ruuan hintaan, tulevat merkitsemään nälänhätää. Päätöksentekijöinä meidän vastuullamme on jatkuvasti miettiä miten ilmastopolitiikan saralla voidaan tehdä vielä paremmin ja nopeammin.
Suomen ilmastopaneeli muistutti juuri tänään julkisuudessa, että Suomen hiilinielut romahtivat viime vuonna ja maankäyttösektori tuotti ensimmäistä kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin varastoi niitä. Tämän kehityksen jatkuessa tavoitteemme hiilineutraaliudesta 2035 on vain puhetta. Hinta on myös taloudellinen. Nykyisellä päästöoikeuden hinnalla tällä linjalla jatkaminen tuottaisi Suomelle miljardien laskun.
Osana ratkaisua ilmastopaneeli vaatii hiilinielujen pelastamisohjelman laatimista vielä tämän vuoden puolella. Vasemmistoliitto kannattaa tätä ehdotusta. Aikaa odottaa tämän kanssa ei enää ole.
Hallituksen on tehtävä töitä vihreän siirtymän eteen hallituskauden viimeiseen päivään asti. Aivan yhtä oleellista on se, miten tämä työ jatkuu ensi vaalikaudella. Ilmastokriisin hillitseminen on yhteinen vastuu ja se edellyttää, että päästöjen kasvu globaalisti saadaan pysähtymään viimeistään ensi hallituskauden aikana ja selvään laskuun viimeistään seuraavan kahden vaalikauden aikana.
Suomen menestyksen keskeisin tekijä on aina ollut ja tulee aina olemaan osaamisessa. Me emme voi, eikä meidän tulekaan, kilpailla matalilla palkoilla tai luonnonvarojen ylikulutuksella.
Yksi tämän hallituksen keskeisimmistä hankkeista on ollut koulutuksen kunnianpalautus. Työ on tällä kaudella saatettu alkuun. Varhaiskasvatuksen pysyviä resursseja on lisätty melkein 50 miljoonalla. Olemme palauttaneet tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen kaikille lapsille, säätäneet lasten oikeudesta oppimisen tukeen sekä alentaneet perheiden varhaiskasvatusmaksuja 70 miljoonalla eurolla. Oppilas- ja opiskelijahuollon pysyviä resursseja hallitus on lisännyt 29 miljoonalla eurolla ja samalla säätänyt sitovista henkilöstömitoituksista näihin palveluihin. Olemme toteuttaneet historiallisen oppivelvollisuusuudistuksen ja siihen sisältyvän toisen asteen maksuttomuuden.
Koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseksi olemme myöntäneet 395 miljoonaa varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen. Tämän lisäksi olemme vakinaistaneet tarveperustaisen rahoitusmallin sekä laatineet koulukiusaamisen ja -väkivallan vastaisen toimenpideohjelman. Hallitus on lisännyt korkeakoulujen perusrahoitusta ja aloituspaikkojen määrää. Tässä budjettiriihessä hallitus tulee päättämään ammatillisen koulutuksen perusrahoituksen nostamisesta 50 miljoonalla sekä pysyvästä rahoituksesta koulupudokkuuden ehkäisemiseksi peruskouluissa, josta myös tuomme lainsäädäntöä eduskuntaan syksyllä.
Näistä saavutuksista olen opetusministerinä erittäin tyytyväinen. Suunta on vihdoin oikea.
Mutta kaiken tämän, pitää olla vasta alkusoittoa.
Työ suomalaisten koulutustason nostamiseksi on vielä kesken. Jotta tavoitteisiin päästään, on kiinnitettävä huomiota myös muihin seikkoihin kuin opiskelupaikkojen määrään. Meidän on panostettava entistä vahvemmin nuorten hyvinvointiin sekä onnistuttava torjumaan eriarvoisuutta koulutuksessa nykyistä paremmin.
Korona-aika vaikutti lasten ja nuorten elämään hyvin käsinkosketeltavalla tavalla. Sillä on ollut dramaattisia seurauksia nuorten hyvinvoinnille ja pandemia tulee näkymään myös oppimistuloksissa. Eriarvoistumista on näkynyt jo ennen koronaa. Parhaiten pärjäävät oppilaat ovat yhtä hyviä kuin ennen, mutta heikosti pärjäävien oppilaiden osuus kasvaa. Oppilaiden perhetausta näkyy yhä voimakkaammin. Kouluilla ei ole riittävästi välineitä vastata siihen eriarvoistumiseen, joka ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu.
Seuraavan vaalikauden tärkein koulutuspoliittinen tehtävä on oppimisen tuen järjestelmän uudistaminen. Inkluusiota on liian pitkään toteutettu liian vähäisillä resursseilla.
Siksi me asetimme alan asiantuntijoista koostuvan työryhmän kartoittamaan parhaita ja vaikuttavimpia keinoja uudistaa oppimisen tuen järjestelmää. Ryhmä tulee antamaan esityksensä uudistamistarpeista tämän vuoden lopulla ja odotan tästä syötteitä kevään vaalikeskusteluihin. Toivon jokaisen puolueen ottavan kantaa siihen, miten he ovat valmiita tähän ongelmaan puuttumaan. Jo ennen konkreettisten ehdotuksien valmistumista mielestäni selvää on se, että onnistunut uudistaminen tulee vaatimaan resursseja. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Toinen kokonaisuus, johon meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota, on vieraskielisten oppimistulokset. Suomessa on OECD-maiden suurimmat erot oppimistuloksissa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja muiden välillä. Se ei missään nimessä ole näiden nuorten syytä, vaan osoitus siitä, että koulutusjärjestelmämme ei palvele heitä niin hyvin kuin pitäisi. Maahanmuuttajien oppimiseen liittyvät toimet ovat liian usein hankepohjaisia ja pirstoutuneita, eikä koulutusjärjestelmää tarkastella kokonaisuutena. Ensi hallituskaudella tarvitaakin toimia niin S2-opetuksen kuin oman äidinkielen opetuksen vahvistamiseksi, Samalla valtion pitää tehdä yhteistyötä suurten kaupunkien kanssa segregaation purkamiseksi. Suomalaisen koulutusjärjestelmän on tarjottava jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeus oppia heidän yksilölliset tarpeet huomioiden. Tämä pätee myös vieraskielisiin oppilaisiin.
Vaaleihin on enää noin 7 kuukautta. Tämä tarkoittaa seitsemää kuukautta aikaa tämän hallituksen hakea ratkaisuja sote-kriisiin, seitsemää kuukautta aikaa jatkaa koulutuksen kunnianpalautusta, seitsemää kuukautta aikaa edistää vihreää siirtymää, seitsemää kuukautta aikaa tehdä oikeudenmukaista ja inhimillistä politiikkaa. On silti sanomattakin selvää, ettei Suomi tule seitsemässä kuukaudessa valmiiksi.
Siksi ensi keväänä vaalit ovat linjavaalit. Niissä päätämme jatkammeko me tällä hyvinvointia lisäävä linjalla vai romutetaanko tämä hyvin vauhtiin lähtenyt oikeudenmukaisen politiikan kausi.
Me edustamme ensimmäistä.