Andersson korosti puheessaan kesäkuun eurovaalien tärkeyttä viitaten Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen ja Orpon hallituksen suunnitelmiin muun muassa työehtojen heikentämisestä.
Hän totesi Suomen työmarkkinakriisin johtuvan Petteri Orpon heikosta johtajuudesta, virheistä ja valinnoista.
– Orpon pitää vetää takaisin työehtojen heikentämiseen tähtäävät lakihankkeet ja käynnistää neuvotteluprosessi, jonka kautta turvataan päätösten tasapainoisuus sekä työntekijöiden edut ja asema, Andersson sanoi.
Andersson vastasi Orpon hallituksen toiveisiin pohjoismaisesta työmarkkinamallista ja kehotti ottamaan mallia ruotsalaisesta neuvottelukulttuurista.
– Se olisi hyvä aloittaa säätämällä työntekijöiden edustuksesta kaikissa yli 25 ihmistä työllistävien yritysten hallinnoissa sekä työntekijöiden etutulkintaoikeudesta työehtosopimuksen tulkintaan liittyvissä riitatilanteissa, hän ehdotti.
Jos paikallista sopimista laajennetaan järjestäytymättömiin työnantajiin, on sopimisen osaaminen työntekijöiden puolesta turvattava koulutuksen saaneella luottamusmiehellä. Samalla on tehtävä toimia työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamiseksi.
– Orpon hyökkäys työntekijöitä kohtaan osoittaa myös miksi tarvitsemme eurooppalaisia reiluja työelämän pelisääntöjä. Seuraavalla kaudella pitää turvata lakko-oikeus eurooppalaisella sääntelyllä. Työntekijöiden oikeus kansallisiin ja ylikansallisiin lakkoihin tulee taata koko EU:ssa, Andersson totesi.
Vahvaa vasemmistoa tarvitaan ihmisoikeuksien ja ilmastotoimien puolustamiseksi
– Seuraavissa eurovaaleissa ratkaistaan se, onnistummeko torjumaan laitaoikeiston nousuun liittyvän uhkakuvan. Me tulemme vasemmistossa tekemään töitä samojen tavoitteiden puolesta koko Euroopan tasolla, kuin minkä puolesta taistelemme nyt täällä Suomessa. Me taistelemme työntekijöiden oikeuksien ja pienituloisten ihmisten puolesta. Me taistelemme ihmisoikeuksien, riittävien ilmastotoimien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta, Andersson kiteytti vasemmiston vaaliteemoja.
Laitaoikeiston nousun myötä vahvaa vasemmistoa tarvitaan ihmisoikeuksien ja rauhan sekä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten puolustamiseksi. Vasemmistoliitto haluaa näissä vaaleissa nostaa esille myös nuoret, jotka elävät kriisien ja epävarmuuden keskellä.
– Tarvitaan toimia koko EU:n tasolla nuorten mielenterveyskriisin torjumiseksi sekä taloudelliseen epävarmuuteen ja pätkätöihin puuttumiseksi. Nuorten tulevaisuuden uskon vahvistamiseksi meidän on tehtävä uskottavaa luonto- ja ilmastopolitiikkaa, Andersson totesi.
Li Anderssonin linjapuhe puoluevaltuuston kokouksessa 16.3.2024
Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät puoluevaltuutetut
Elämme täysin poikkeuksellisia ja historiallisia hetkiä Suomessa juuri nyt. Petteri Orpon oikeistohallituksen työmarkkinapolitiikassa ei ole kyse työllisyyden edistämisestä tai valtiontalouden tasapainottamisesta. On kyse heikennyksistä, joilla hallitus aikoo pysyvästi muuttaa valtasuhteita suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä. Mikäli hallituksen lakihankkeet toteutuvat, tulevat työntekijöiden työehdot ja myös heidän mahdollisuutensa kamppailla työehtojen parantamiseksi pysyvästi heikentymään.
Tämän ovat myös hallituspuolueiden edustajat reilusti tunnustaneet. Kokoomuksen kansanedustajat ovat suoraan myöntäneet, että nämä lakimuutokset halutaan nyt ajaa läpi, koska luotetaan siihen, että mikään sellainen hallituskoalitio ei ole tulevaisuudessa näköpiirissä, joka nämä heikennykset pystyisi perumaan. Perussuomalaiset taas ovat avoimesti verranneet Riikka Purraa Margaret Thatcheriin.
Se onkin osuva vertaus. Thatcherin valtion omaisuuden myyntien ja leikkausten seurauksena eriarvoisuus kasvoi rajusti Iso-Britanniassa. Erityisesti Thatcherin tapa nujertaa häntä vastustaneita ammattiliittoja on keskeinen syy eriarvoisuuden kasvulle maassa. Monet duunarit ja varsinkin pienemmät teollisuuspaikkakunnat jäivät täysin tyhjän päälle Thatcherin politiikan seurauksena. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ammattiliittojen heikentäminen näkyy eriarvoisuuden ja palkkaerojen kasvuna sekä reaaliansioiden hidastumisena. Tähän suuntaan Suomea ollaan nyt perussuomalaisten toimesta viemässä.
Tämän viikon maanantaina alkoivat AKT:n ja Teollisuusliiton ilmoittamat lakot satamissa sekä teollisuudessa, jotka monilta osin sulkevat Suomen tuonnin ja viennin ainakin kahdeksi viikoksi. Metsäteollisuuden piirissä toimivat työnantajat ovat reagoineet ajamalla tuotannon alas sekä keskeyttämällä palkanmaksun myös sellaisissa tehtaissa, jotka eivät ole näiden lakkojen piirissä. Teollisuusliitto on kutsunut tätä Suomen historian suurimmaksi työsuluksi, ja odotettavissa on iso joukko oikeusprosesseja.
Tämä kuvastaa kuinka poikkeuksellisen syvä tämänhetkinen kriisi suomalaisilla työmarkkinoilla on.
On syytä painottaa, että jos missä tahansa toisessa pohjoismaassa oikeistohallitus esittelisi hallitusohjelman, joka sisältäisi näin laajoja ja poikkeuksellisen yksipuolisia heikennyksiä niin työntekijän kuin ay-liikkeen asemaan, toteutettuna ohittamalla työmarkkinaosapuolet täysin, niin ammattiyhdistysliike reagoisi samalla tavalla kuin Suomessa.
Hallitus on yrittänyt perustella uudistuksiaan väittämällä, että kyse on uudistuksista, joita jo on tehty muissa Pohjoismaissa. Tämä ei pidä paikkaansa.
Ruotsissa ei ole lailla rajoitettu sovittelijan mahdollisuuksia antaa sovintoehdotuksia, jotka ylittävät vientialojen neuvottelemia palkankorotuksia. Ruotsissa ei ole laissa rajoitettu poliittisten lakkojen kestoa. Ruotsissa on Suomea kokonaisuudessaan vahvempi irtisanomissuoja, ja niin Ruotsissa kuin Tanskassa on Suomea tasoltaan parempi ansiosidonnainen työttömyysturva. Hallituksen leikkaukset ansiosidonnaiseen tekevät Suomen työttömyysturvasta kirkkaasti Pohjoismaiden heikoimman. Mikäli tukilakkojen rajoitukset menevät läpi, tulee meille Pohjoismaiden tiukin lainsäädäntö tukilakkojen osalta. Tämä vaikuttaa suoraan heikomman neuvotteluaseman omaaviin työntekijöihin.
Suurin ero oikeistohallituksen ajamien uudistusten ja esimerkiksi Ruotsin mallin välillä on kuitenkin koko lähtökohta, jolle se rakentuu. Vierailimme pari viikkoa sitten Jussi Saramon kanssa Ruotsissa, jossa tapasimme Ruotsin sovittelijan edustajia sekä Ruotsin SAK:n ja sisarpuolueemme edustajia. Kaikki toistivat samaa viestiä: Ruotsin työmarkkinamalli perustuu työmarkkinaosapuolten vahvaan asemaan. Vientivetoinen malli on siellä sopimuspohjainen, se perustuu osapuolten keskenään tekemiin sopimuksiin. Ruotsissa myös työnantaja puolustaa työmarkkinaosapuolten valtaa ja oikeutta päättää palkkaukseen ja keskeisistä työehdoista liittyvistä kysymyksistä sekä työehtosopimuksia pelisääntöjen toteuttamiseksi. Kysyessäni ruotsalaisilta syitä sille, että Ruotsissa on niin paljon Suomea vähemmän lakkoja, he vastasivat, että se johtuu juuri työmarkkinaosapuolten vahvasta asemasta. Tämä on päinvastainen suunta, kuin se mihin Orpon hallitus Suomea johdattaa.
Kuvaavaa on, että Ruotsin SAK:n mukaan Ruotsissa juuri käyttöön otettu uusi aikuiskoulutustuki lähti liikkeelle työmarkkinaosapuolten yhteisenä tavoitteena ja heidän yhdessä tekemän sopimuksen pohjalta, koska niin työntekijä- kuin työnantajapuoli tunnistaa ja tunnustaa osaamisen päivittämisen merkityksen työn tuottavuudelle ja työllisyydelle. Tämä on täydellinen vastakohta sille, mitä Suomessa tällä hetkellä on tapahtumassa, kun hallitus täällä lakkauttaa aikuiskoulutustuen työnantajajärjestöjen vahvalla myötävaikutuksella.
Ei tarvitse ihmetellä miksi tuottavuus on viimeisen 15 vuoden aikana jäänyt Suomessa niin rajusti Ruotsista jälkeen, kun työnantajaleirissä osaamisen kehittäminen nähdään täällä pelkkänä rasitteena. Finanssikriisin jälkeen suomalaiset kapitalistit ovat ampuneet itseään jalkaan kuvittelemalla, että me kilpailemme ainoastaan palkkoja polkemalla – ei osaamisella tai laadulla.
Kaikki Ruotsissa näkemäni ja kuulemani sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Ruotsin ja Suomen keskeisin ero ei suinkaan ole se, että siellä olisi parempia demareita kuten kokoomuslaiset ovat yrittäneet väittää. Sen sijaan siellä on huomattavan paljon fiksumpia ja oman etunsa paremmin ymmärtäviä työnantajia.
Hyvät ystävät,
Onko hallituksen työmarkkinauudistukset sitten perusteltavissa työllisyyden parantamisella? Ei ole. Hallituksen uudistuksille ei ole laskettavissa työllisyysvaikutuksia ja siten ei myöskään vaikutusta julkiselle taloudelle. Hallituksen omassa esitysluonnoksessa paikallisen sopimisen laajentamisesta todetaan, että “vastaavilla uudistuksilla ei ole havaittu varsinaista työllisyysvaikutusta”. Hallituksen esityksessä lakko-oikeuden rajoittamisesta todetaan, että työllisyysvaikutukset ovat kokonaisuudessaan “melko vähäisiä”. Tämän lisäksi hallitus on myös heikentämässä irtisanomissuojaa, säätämässä ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi sekä helpottamassa perusteettomia määräaikaisia sopimuksia. Tutkimustiedon valossa näilläkään uudistuksilla ei arvioida olevan käytännössä minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia.
Hallitus on myös yrittänyt väittää, että syy, miksi he nyt vievät isoja heikennyksiä läpi lakiteitse on se, että Suomen työmarkkinajärjestelmä ei olisi ollut kykeneväinen aikaansaamaan muutoksia. Tämäkään ei pidä paikkaansa.
Vuonna 2016, Sipilän oikeistohallituksen aikana, ammattiliitot olivat mukana hyväksymässä sopimusta, jolla suomalaisten työntekijöiden palkkoja alennettiin ja työaikaa pidennettiin. Missään toisessa Suomen kilpailijamaassa ei tällaisia ratkaisuja ole tehty, mikä osoittaa suomalaisen ay-liikkeen poikkeuksellisen kompromissivalmiuden. Vuonna 2013, sovittiin kasvu- ja työllisyyssopimus, jonka vaikutus palkkakehitykseen sekin oli äärimaltillinen, ja vuonna 2015 työmarkkinaosapuolet sopivat keskenään isosta eläkepolitiikan uudistuksesta. Nyt annetaan ymmärtää, että tämä ei ole minkään arvoista, että sitä ei edes ole tapahtunut.
Suurin muutos mikä Suomen työmarkkinoilla on tapahtunut on se, että työnantajapuoli on irtaantunut juuri sen kaltaisesta kansallisesta koordinaatiosta ja sopimisesta, mikä esimerkiksi on koko ruotsalaisen mallin perusta. Täällä on haluttu luopua kansallisista työehtosopimuksista, ja siirtää sopiminen yritystasolle. Tällainen hajautettu malli on vastakohta sille, miten esimerkiksi Ruotsin palkanmuodostusmalli toimii.
Kaiken tämän seurauksena olemme nyt pisteessä, jossa kukaan ei johda eikä ole kontrollissa tässä historiallisessa kriisissä. Tapahtumat vyöryvät nyt eteenpäin eikä kukaan enää hallitse sitä, mitä suomalaisilla työmarkkinoilla tapahtuu.
Miten ihmeessä Suomi on päätynyt tällaiseen tilanteeseen?
Vastaus siihen on yksiselitteinen.
Petteri Orpo.
Tämä kriisi johtuu Petteri Orpon tekemistä virheistä ja valinnoista.
Tämä kriisi johtuu Petteri Orpon heikosta johtajuudesta.
Ja siksi vain Orpo voi ratkaista tämän tilanteen.
Petteri Orpo ei johda. Hänellä ei ole aitoa visiota tai näkemystä siitä, mihin suuntaan suomalaista työmarkkinamallia pitäisi viedä. Pelkkiä tyhjiä hokemia. Hänellä ei ole kanttia tai rohkeutta kantaa johtajana vastuuta tässä tilanteessa, puhaltaa tämä hallitsematon peli poikki ja ryhtyä etsimään tasapainoisia ratkaisuja yhteisten nimittäjien pohjalta.
Tämä ajankuva kuvastaa todella surullisella tavalla miten repivää, lyhytnäköistä ja yksipuolista tämän oikeistohallituksen politiikka on. Lasku tulee olemaan kallis, niin elinkeinoelämälle kuin koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Hyvät valtuutetut,
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Tämä kriisi ei voi ratkea millään muulla tavalla, kun neuvotteluprosessin kautta. Kestäviä ratkaisuja työmarkkinoille ei voi aikaansaada millään muulla tavalla, kun huomioimalla molempien osapuolten näkemyksiä ja tarpeita.
Siksi Orpon pitää vetää takaisin työehtojen heikentämiseen tähtäävät lakihankkeet ja käynnistää neuvotteluprosessi, jonka kautta turvataan päätösten tasapainoisuus ja myös työntekijöiden edut ja asema.
Jos halutaan ruotsalaista neuvottelukulttuuria Suomeen, on hyvä paikka aloittaa säätämällä työntekijöiden edustuksesta kaikissa yli 25 henkeä työllistävien yritysten hallinnossa sekä työntekijöiden tulkintaetuoikeudesta, tilanteessa, jossa työehtosopimuksen tulkinnasta on riitaa.
Jos paikallista sopimista laajennetaan järjestäytymättömiin työnantajiin, turvataan sopimisen osaaminen säätämällä, että työntekijöiden puolesta sopijana on siihen koulutuksen saanut luottamusmies. Samalla on tehtävä toimia työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamiseksi, Ruotsissa työnantajien järjestäytymisaste on esimerkiksi yli 80%.
Samalla kannattaa seurata muiden pohjoismaiden esimerkkiä siinä, miten pyritään tukemaan työttömiä. Aikuiskoulutustuen alasajon sijaan tuen myöntämiskriteereitä kannattaa muuttaa, jos halutaan kohdentaa tukea esimerkiksi voimakkaammin matalammin kouluttautuneille.
Hyvät ystävät,
Orpon hallituksen politiikka sai tällä viikolla myös kyseenalaista huomiota Euroopan parlamentissa. Vasemmistoryhmän edustaja Nikolaj Villumsen totesi parlamentissa puhuneelle Orpolle, että normaalisti hän tervehtisi pohjoismaista pääministeriä ilolla ja ylpeydellä, mutta tällä kertaa hän oli pettynyt, surullinen ja suoraan sanoen vihainen tervehtiessään pohjoismaista pääministeriä, joka johtaa näin rajua hyökkäystä työntekijöiden oikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia kohtaan.
Suitsutusta Orpo sen sijaan sai parlamentin äärioikeistolaisista ryhmistä, jotka ovat mielissään Suomen hallituksen suunnitelmista säätää kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden vastaisen lain rajojen sulkemiseksi.
Hyvät ystävät,
Suomen tämänhetkinen tilanne ja edellä kuvaamani Orpon vastaanotto on osoitus siitä, miksi kesäkuun eurovaalit ovat niin tärkeät.
Tällä hetkellä povataan vaalivoittoa niin Euroopan äärioikeistolaisille puolueille kuin Euroopan kansalliskonservatiiveille, eli hieman salonkikelpoisemmalle laitaoikeistolle. Mikäli näiden ryhmien paikkamäärä kasvaa, tulemme hyvin todennäköisesti näkemään EU-parlamentissa samanlaisen laitaoikeiston ja valtavirtaoikeiston epäpyhän liiton, kuin millainen meillä nyt on Suomessa.
Silloin näkisimme Euroopan tasolla sen, mitä nyt näemme täällä. Rajuja heikennyksiä pienituloisten asemaan. Täydellistä välinpitämättömyyttä työntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysliikkeen aseman suhteen. Kestämätöntä ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa ja perääntymistä jopa aiemmista sitoumuksista tilanteessa, jossa lisätoimien tarve on akuutti. Näkisimme myös, kuinka ihmisoikeuksia Euroopassa romutetaan, sekä lisääntyviä hyökkäyksiä naisten itsemäärämisoikeutta ja sateenkaarioikeuksia kohtaan.
Hyvät ystävät,
Seuraavissa eurovaaleissa ratkaistaan se, onnistummeko torjumaan tämän uhkakuvan. Me tulemme vasemmistossa tekemään töitä samojen tavoitteiden puolesta koko Euroopan tasolla, kuin minkä puolesta taistelemme nyt täällä Suomessa. Me taistelemme työntekijöiden oikeuksien puolesta. Me taistelemme pienituloisten ihmisten puolesta. Me taistelemme ihmisoikeuksien puolesta ja riittävien ilmastotoimien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta.
Kaikesta tästä kesäkuun vaaleissa on kyse.
Eurooppa on tienristeyksessä.
Näistä syistä me tarvitsemme vahvan vasemmiston Euroopan tasolla.
Tulevien vuosien aikana on tärkeämpää kuin koskaan, että meillä on EU:ssa poliittisia voimia, jotka tekevät työtä reilun talouspolitiikan puolesta.
Euroopan ekologisen jälleenrakennuksen tarve on huutava. Tarpeellisen sääntelyn lisäksi oikeisto kuitenkin vastustaa myös sellaisia talouspolitiikan sääntöjä, jotka mahdollistaisivat oikeudenmukaisen siirtymän edellyttämät investoinnit. Petteri Orpon ja Riikka Purran kaltaiset ihmiset ympäri Euroopan haluavat palauttaa meidät talouskuripolitiikan aikaan.
Meille reilu talouspolitiikka tarkoittaa politiikkaa, joka mahdollistaa välttämättömät investoinnit julkisiin palveluihin, reiluun siirtymään ja köyhyyden torjuntaan. Vastuullinen talouspolitiikka tarkoittaa myös puuttumista suuryritysten verovälttelyyn ja veroparatiisitalouteen.
Se tarkoittaa, että suuryritysten valtaa tulee suitsia ja yritykset on velvoitettava toimimaan kestävästi ja vastuullisesti. Tähän liittyen on häpeällistä, että Petteri Orpon hallitus oli keskeisesti mukana vesittämässä yritysvastuudirektiiviä, joka lopulta hyväksyttiin perjantaina selvästi aiempaa hampaattomammassa muodossa.
Varsinkin digitaloudessa valta ja vauraus ovat keskittyneet lähes ennen näkemättömällä tavalla muutamalla suuryritykselle ja niiden omistajille. EU:ssa on viime vuosina hyväksytty säädöksiä digiyritysten toiminnan ja alustojen läpinäkyvyyden, vastuullisuuden ja tasapuolisempien markkinoiden edistämiseksi sekä esimerkiksi tekoälyn pelisääntöjen luomiseksi. Mutta tämä ei riitä. Tarvitsemme parempaa yritysvastuusääntelyä ja parempaa kilpailupolitiikkaa.
Meille reilu talouspolitiikka tarkoittaa myös toimia ihmisten elinkustannusten nousun hillitsemiseksi ja työntekijöiden työehtojen ja aseman parantamiseksi. Juuri hyväksytty direktiivi alustatalouden työntekijöiden asemasta on hyvä esimerkki siitä, että on väliä sillä, halutaanko europarlamentissa parantaa työntekijöiden asemaa vai ei.
Orpon hyökkäys työntekijöitä kohtaan osoittaa myös miksi tarvitsemme eurooppalaisia reiluja työelämän pelisääntöjä. Seuraavalla kaudella pitää turvata lakko-oikeus eurooppalaisella sääntelyllä. Työntekijöiden oikeus kansallisiin ja ylikansallisiin lakkoihin tulee taata koko EU:ssa.
Hyvät ystävät,
Seuraavalla parlamenttikaudella turvallisuus tulee Venäjän aggressiivisuuden, Ukrainan sodan ja kasvavien geopoliittisten jännitteiden vuoksi olemaan vielä isommassa roolissa kuin tällä kaudella. Se on ymmärrettävää. Pidämme vasemmistoliitossakin tärkeänä, että Eurooppa on turvallisuuspolitiikassa valmis varautumaan sotilaallisiin uhkiin ja seisomaan omilla jaloillaan, eikä olla riippuvainen esimerkiksi Donald Trumpin kaltaisista johtajista.
Mutta olisi suuri virhe tehdä se eurooppalaisten yhteiskuntien vakauden ja inhimillisen turvallisuuden tai hyvinvoinnin kustannuksella.
Istuva meppimme Silvia on tuonut esille, kuinka parlamentin suurimmassa ryhmässä, oikeistolaisessa EPP:ssä on kuvailtu seuraavan kauden tarkoittavan ”more defence, less climate”. Enemmän puolustusta, vähemmän ilmastoa. Esimerkiksi ennallistamisasetuksen ja yritysvastuudirektiivin kohdalla olemme jo saaneet osviittaa siitä, kuinka valtavirtaoikeisto on alkanut myötäillä laitaoikeistoa perääntymällä erityisesti ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja yritystoiminnan vastuullisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Tällaisen kehityksen jatkuminen olisi tuhoisaa luonnon ja ilmaston kannalta, ja se olisi tuhoisaa meille kaikille. Turvallisuuden tuomisen sijaan se kasvattaisi turvattomuutta ja riskejä.
Tällä viikolla julkaistiin Euroopan ympäristökeskuksen katsaus, joka käy läpi, miten Eurooppa on varautunut ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin koskien esimerkiksi energiajärjestelmiä, ekosysteemejä, ruuantuotantoa, puhtaan juomaveden riittävyyttä, kansanterveyttä ja infrastruktuuria. Raportin vastaus on: huonosti. Maailman mantereista Eurooppa lämpenee kaikkein nopeimmin ja Suomi lämpenee nopeammin kuin Keski- ja Etelä-Eurooppa.
Siksi tarvitsemme poliittisia voimia, jotka jatkavat työtä reilun ilmastopolitiikan puolesta. Tulevan parlamenttikauden aikana on keskeistä, että EU saa aikaan sitovat päästövähennystavoitteet vuodelle 2040, että päästövähennyksiä niin teollisuudessa, liikenteessä kuin maataloudessa jatketaan ja että samalla tehdään entistä enemmän EU:n ennallistamisasetuksessa ja YK:n biodiversiteettisopimuksessa sovittujen luontokadon ehkäisyyn liittyvien velvoitteiden toteuttamiseksi. Myös hiilinielujen vahvistamiseksi pitää tehdä enemmän koko EU:n tasolla.
Näissä eurovaaleissa päätetään, jatkuuko vahva ilmastopolitiikka Euroopassa ja Suomessa – Jos ei, niin kaikki häviää: maapallo, elinkeinoelämä, nuoret.
Samaan aikaan on entistä tärkeämpää, että kunnianhimoisen ilmastopolitiikan rinnalla panostetaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. EU:n jäsenmailla tulee olla talouspoliittista liikkumavaraa tehdä tarpeellisia toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi ja pienituloisten tukemiseksi, ja EU-tasolla on myös asetettava velvoitteita esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi.
Hyvät ystävät,
Tämän lisäksi vahvaa vasemmistoa tarvitaan ihmisoikeuksien ja rauhan puolustamiseksi. Laitaoikeiston nousu tulee haastamaan myös sitoutumistamme oikeusvaltioperiaatteisiin ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien, kuten siirtolaisten ja vähemmistöryhmien oikeuksiin.
Yhtenäistä EU:ta tarvitaan myös muissa kansainvälisissä kysymyksissä kuin Ukrainaan liittyen. On ollut surullista nähdä, kuinka hajanainen ja heikko EU on ollut ottamaan kantaa Gazassa käynnissä oleviin sotarikoksiin, etniseen puhdistukseen ja mahdolliseen kansanmurhaan. Lapsia on jo kuollut ja kuolee koko ajan nälkään, kun kansainvälinen yhteisö seuraa lamaantuneena vierestä. EU-tasolla pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot tulitauon aikaansaamiseksi Gazaan ja humanitaariseen kriisiin vastaamiseksi. Suomen tulee välittömästi jatkaa rahoitustaan UNRWA:lle sekä tukea Espanjan ja Irlannin aloitetta siitä, että EU uudelleen arvioi unionin ja Israelin välistä assosiaatiosopimusta.
Tämän lisäksi me haluamme puolueena näissä vaaleissa nostaa esille erityisesti nuoret. Luontokato ja ilmastokriisi, inflaatio ja talousongelmat, koronakriisi – nuoret joutuvat tällä hetkellä elämään monien kriisien värittämää aikaa, ja epävarmuus tulevasta näkyy myös paineiden ja pahoinvoinnin kasvuna. Siksi tulevan kauden aikana EU:ssa pitää asettaa nuoret ja nuorten tulevaisuuden uskon vahvistaminen päätöksenteon keskiöön. Tarvitaan toimia koko EU:n tasolla nuorten mielenterveyskriisin torjumiseksi, nuorten kokemaan taloudelliseen epävarmuuteen ja pätkätöihin puuttumiseksi sekä uskottavaa luonto- ja ilmastopolitiikkaa.
Hyvät ystävät,
Olen todella iloinen ja ylpeä siitä vahvasta ehdokaslistasta, jolla me lähdemme tämän kevään eurovaaleihin. Tällä kertaa tulemme saamaan kaksi paikkaa!
Samalla kun ilmoitin olevani käytettävissä ehdokkaaksi, kerroin myös, että tulen eroamaan puolueen puheenjohtajan tehtävästä, niin että puolue valitsee uuden puheenjohtajan ensi syksynä. Se tarkoittaa, että seuraavan kerran kun te kaikki olette koolla, tulette valitsemaan puolueelle uuden puheenjohtajan.
Kuten tiedotustilaisuudessa kerroin, on tämä ratkaisu, johon olen päätynyt jo kauan sitten, perustuen siihen, miten itse koen että on järkevintä tätä vallanvaihtoa hoitaa. Kun puheenjohtaja syksyllä vaihtuu, saa uusi pj johtaa puoluetta ensin vaalivoittoon vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa ja pari vuotta myöhemmin eduskuntavaaleissa 2027. Tämä on seuraavan johtajan kannalta ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin se, että seuraavan puheenjohtajan ensimmäiset valtakunnalliset vaalit olisivat eduskuntavaalit.
Minun pitäisi varmaan tässä puheessa summata kaikkea sitä mitä olen oppinut näiden kuluneiden vuosien aikana, mutta se on mahdotonta. Tämän puolueen johtaminen on suurin kunnia mitä voi saada, se on vaativa, raskas, antoisa ja tärkeä tehtävä, joka on ollut koko elämäni kuluneiden kahdeksan vuoden aikana. Se on iso osa aikuiselämästäni.
Olen saanut kokea oppositiotyötä, hallituksessa oloa, kansainvälisiä kriisejä, historiallisia saavutuksia, vaalivoittoja, vaalitappioita. Olen saanut nähdä ja kokea Suomen pohjoisesta etelään, lännestä itään. Kaikista kiitollisin olen siitä, että niin hyvinä kuin vaikeina aikoina olen aina kokenut saaneeni tukea teiltä. Puolueen jäsenten ja aktiivien luottamus ja tuki on puheenjohtajan tehtävässä toimimiseksi välttämätöntä. Ilman sitä en olisi jaksanut, pystynyt tai uskaltanut.
Kiitos siitä että olette uskoneet minuun, opettaneet minua, ja aina olleet valmiita auttamaan ja tukemaan. Taistelu paremman maailman puolesta jatkuu!