Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi reilu viikko sitten verojuristi Janne Juuselan laatiman puheenvuoron, jossa esitetään yhteisöveron alentamista 15 prosenttiin, kaikkien osinkotulojen verottamista 17,7 prosentin tasolla sekä kiinteää 30 prosentin pääomatuloveroa (nyt 30 tai 34 prosenttia).
Päämotiivina Juuselan ehdotuksille oli, että näin Suomesta tehtäisiin houkuttelevampi kohde kansainvälisille investoinneille ja yrityksille, mikä synnyttäisi “kestävää kasvua” ja auttaisi siten turvaamaan “hyvinvoinnin rahoituspohjan”.
”Usein esitetylle väitteelle, jonka mukaan yritysverotuksen kevennykset maksaisivat itsensä takaisin lisääntyneen taloudellisen toimeliaisuuden myötä, ei ole juuri tutkimusnäyttöä.”
Raportin julkaisutilaisuudessa keskustalaiselta valtiovarainministeriltä Matti Vanhaselta tiedusteltiin hallituksen valmiudesta toteuttaa EVAn esittelemien kaltaisia uudistuksia.
Vanhasen mukaan nykyhallituksella ei ole edellytyksiä pääomien ja yritysten verotuksen merkittävään uudistamiseen hallituspuolueiden näkemyserojen vuoksi:
”Erityisesti omistamiseen liittyvät kysymykset erottavat melkein kuin yö ja päivä. – – Jos tämä verotuskysymys avataan, ei ole ollenkaan varmaa, että suurin osa on sitä mieltä, että verotusta pitää laskea, vaan on hyvin todennäköistä, että syvää alijäämää ryhdytään paikkaamaan muualta”, Vanhanen totesi.
Hallituspuolueen puheenjohtajana ja hallitusneuvotteluihin osallistuneena tunnistan Vanhasen kuvaileman asetelman. Tärkeän keskustelun ylläpitämiseksi käyn seuraavaksi läpi joitakin keskeisinä pitämiäni veropoliittisia näkökulmia.
Suomen yritysverojärjestelmä on kilpailukykyinen – veronalennukset johtaisivat hyvinvoinnin laskuun
Verotuksen tulee turvata hyvinvointivaltion rahoitus, tasata tulo- ja varallisuuseroja sekä vauhdittaa osaltaan talouden ja koko yhteiskunnan kestävää rakennemuutosta. Verotus ei ole päämäärä itsessään, vaan yksi keino näiden kaikille tärkeiden yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Luonnollisesti verojärjestelmä ei saa olla myöskään sellainen, että se rasittaisi kohtuuttomasti taloudellista toimintaa tai olisi este yhteiskunnallisesti hyödyllisille ulkomaisille sijoituksille tai yrityksille suuntautua Suomeen.
Esimerkiksi VM:n asiantuntijatyöryhmän vuoden 2017 selvityksen mukaan ”Suomen nykyinen yritysverojärjestelmä on kilpailukykyinen, eikä se ole syynä viimeaikaiseen talouskasvun vaimeuteen tai investointien vähäisyyteen.” Suomen yhteisöverokanta on tälläkin hetkellä alhaisempi kuin keskeisissä verrokkimaissamme tai EU:ssa keskimäärin. Suomi onkin houkutellut ulkomaalaisia sijoituksia lähes koko 2010-luvun enemmän kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat.
Kansainvälisen sijoittajan tai yrityksen näkökulmasta Suomen keskeisiä vetovoimatekijöitä ovat muun muassa laaja-alaisesti osaava ja korkeasti koulutettu työvoima, toimiva, tehokas ja luotettava infrastruktuuri sekä ennakoitava, turvallinen ja vakaa yhteiskunnallinen toimintaympäristö. Kaikkien näiden ylläpitäminen edellyttää laajasti tasa-arvoisen hyvinvointivaltion ylläpitämistä, mikä edellyttää riittäviä verotuloja.
Myöskään usein esitetylle väitteelle, jonka mukaan yritysverotuksen kevennykset maksaisivat itsensä takaisin lisääntyneen taloudellisen toimeliaisuuden myötä, ei ole juuri tutkimusnäyttöä – varsinkaan tilanteessa, jossa verojärjestelmä on jo lähtökohtaisesti ”kilpailukykyinen”.
Esimerkiksi EVAn raportissa esitetty yhteisöveron alennus 15 prosenttiin tarkoittaisi staattisen (ilman käyttäytymisvaikutuksia) arvion mukaan 1,5 miljardin veromenetyksiä. Vaikka muutoksella olisikin jonkin verran myönteisiä dynaamisia vaikutuksia – mistä ei ole takeita – puhuttaisiin joka tapauksessa yli miljardin euron lovesta per vuosi.
Tämä olisi pois koulujen, terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja muiden välttämättömien hyvinvointipalveluiden rahoituksesta.
Vaikuttaakin siltä, että pääomaverotuksen madaltamista esittävä EVA ei ole keksinyt “taikaseinää”, vaan kyse on yksinkertaisesti kovasta eturyhmäpolitiikasta, jolla pyritään kasvattamaan yritysten omistajien tuloja ja varallisuutta entisestään.
Suomen talouden kasvun kannalta ylivoimaisesti tärkein yksittäinen tekijä on ollut ja lienee jatkossakin panostaminen ihmisten osaamiseen.
Pääomatulot progressiiviseen asteikkoon
Siitä olen EVAn kanssa samaa mieltä, että Suomen pääomatuloverotusta olisi syytä uudistaa.
Vasemmistoliitto on jo pitkään esittänyt mallia, jossa kaikkia tuloja verotettaisiin yhden ja yhtenäisen progressiivisen veroasteikon mukaan. Tämä lisäisi verotuksen oikeudenmukaisuutta kohtelemalla eri tulolajeja yhdenvertaisesti.
Kansalaisten huomattava enemmistö yhtyy näkemykseemme. Syyskuussa julkaistun kyselytutkimuksen vastaajista lähes 70 prosenttia haluaisi verottaa myös pääomatuloja progressiivisesti.
Tätä nykyä palkkojen, eläkkeiden ja veronalaisten etuuksien verotus kiristyy tulojen noustessa. Pääomatuloista veroa sen sijaan maksetaan pääsääntöisesti 30 prosenttia 30 000 euroon asti, ja tätä suuremmista tuloista 34 prosenttia riippumatta siitä, kuinka paljon tuloja on. Tuloverotuksen progressio ei siis käytännössä osalta toteudu pääomatulojen kohdalla, vaikka järjestelmässä yksi pieni porrastus onkin.
Verotuksen oikeudenmukaisuutta ja verojärjestelmän toimivuutta voi arvioida tarkastelemalla ansio- ja pääomatuloja yhdessä. Tässä tarkastelussa keskimääräinen veroaste kasvaa melko tasaisesti noin 20 000 euron vuosituloista noin 80 000 euron tuloihin asti, jonka jälkeen hajonta lisääntyy. Pienimpien tulojen saajien kohdalla vaihtelu selittyy sillä, että eri etuustuloja kohdellaan eri tavoin: pienistä eläkkeistä veroa ei makseta, mutta työmarkkinatuesta maksetaan.
”Veropohjan laajenemisen ja tiivistymisen myötä tuloveroasteikkoa voitaisiin jopa keventää varsinkin pieni- ja keskituloisilta.”
Ansiojakauman yläpäässä hajontaa on sitä enemmän, mitä suuremmista tuloista on kyse. Tämä selittyy pääomatulojen määrän kasvulla: mitä suurempi osa tuloista on pääomatuloja, sitä pienempi veroprosentti.
Aivan ylimmissä tuloissa pääomatulojen osuus on huomattavan suuri. Nurinkurisesti keskimääräinen veroaste laskee vielä suurituloisimman prosentin sisälläkin siirryttäessä suurituloisimpaan promilleen. Ylimmässä promillessa pääomatulojen osuus kokonaistuloista on keskimäärin noin 70 prosenttia. (Aineistojen puutteiden ja verokeinottelun vuoksi kaikista suurimpia tuloja koskevat luvut ovat tyypillisesti alakanttiin.)
En ihmettele, jos kansan enemmistö ei pidä tätä oikeudenmukaisena. En pidä minäkään.
Veropohjan laajenemisen ja tiivistymisen myötä tuloveroasteikkoa voitaisiin jopa keventää varsinkin pieni- ja keskituloisilta, mikä myös osaltaan kompensoisi esimerkiksi ympäristöperusteisten ja muiden haittaverojen mahdollisia tuloeroja kasvattavia vaikutuksia. Näin verotus kokonaisuutena vastaisi paremmin ihmisten maksukykyä ja oikeustajua.
Pörssilistaamattomien yritysten erityiskohtelu heikentää talouden tuottavuutta ja verotuksen oikeudenmukaisuutta
Suomalaisen tuloverojärjestelmän erityisen ongelmallinen piirre on pörssilistaamattomien yritysten maksamien osinkojen erityisverokohtelu, joka on yksi tekijä yllä kuvatun epäsuhtaisen tilanteen taustalla.
Listaamattomien yritysten omistajat pystyvät nostamaan suuretkin ansiot pääomatuloina – varsinkin, mikäli yrityksellä on paljon nettovarallisuutta.
Tällöin osingoista 25 prosenttia on veronalaista 150 000 euroon asti. Tästä 25 prosentista maksetaan sitten pääomatuloverona 30 tai 34 prosenttia. Toisin sanoen 150 000 euron pääomatuloista voi selvitä 8,5 prosentin verolla. Tätä suuremmillakin tuloilla verotus on varsin kevyttä suhteessa ansiotuloihin tai esimerkiksi pörssiyhtiöistä saatuihin osinkoihin.
Onkin syytä kysyä, onko oikeudenmukaista, että köyhyysrajalla elävä ihminen voi joutua maksamaan vähimmäisetuuksistaan veroja suuremmalla prosentilla, kuin suurituloinen osingoistaan edellisen kappaleen esimerkissä?
Paitsi että nykyinen osinkoveromallimme lisää osaltaan kansalaisten eriarvoisuutta ja on epäoikeudenmukainen, johtaa se myös Suomen kansantalouden kannalta tehottomaan pääomien kohdentumiseen. Varallisuutta kannattaa kerryttää yhtiön taseeseen sen sijaan, että se käytettäisiin esimerkiksi uuteen liiketoimintaan, koska näin omistajat saavat nostettua itselleen tuloa matalalla veroprosentilla.
Ennemmin tai myöhemmin tämäkin epäkohta on korjattava. Tästä useimmat verotuksen asiantuntijat ovat vasemmistoliiton kanssa samaa mieltä. Koska tämä aika koittaa, sitä en uskalla ennakoida.
Ansio- ja pääomatulojen verotuksen uudistaminen olisi myös välillinen keino verottaa varallisuutta, jota verotetaan Suomessa tällä hetkellä varsin kevyesti suhteessa tuloihin. Samaan aikaan, kun varallisuusverotusta on kevennetty, ovat varallisuuserot kasvaneet merkittävästi jo 30 vuotta kaikista rikkaimpien erkaantuessa muusta väestöstä.
”Onko oikeudenmukaista, että köyhyysrajalla elävä ihminen voi joutua maksamaan vähimmäisetuuksistaan veroja suuremmalla prosentilla kuin suurituloinen osingoistaan?”
Etenkin rahoitusvarallisuus on keskittynyt ja keskittyy kaikista varakkaimmille. Tällä hetkellä, koronapandemian, modernin ajan pahimman talouskriisin ja kasvaneen työttömyyden keskellä, ovat pörssikurssit niin maailmalla kuin Suomessa kaikkien aikojen huippulukemissa. Osakkeenomistajien varallisuus kasvaa.
Verotuksen painopisteen siirtäminen enemmän omaisuuden ja varallisuuden suuntaan onkin yksi tarpeellinen rakenteellinen muutos, kun Suomen verojärjestelmää jatkossa kehitetään.
Kuten professorit Minna Halminen ja Lassi Linnanen kirjoittivat viime perjantain Helsingin Sanomissa, olisi kaikkien varakkaimpien suomalaisten verotuksen kiristäminen hyödyllistä niin talouskasvulle kuin hyvinvoinnille. Professoreiden mukaan “erityisesti pääomatulojen verotuksen saattaminen veroprogression piiriin olisi hyödyllinen uudistus”.
Tämän suuntaiset uudistukset auttaisivatkin osaltaan turvaamaan hyvinvointivaltion rahoituksen ja verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden tilanteessa, jossa ilman merkittäviä tuotannontekijätulojen jakaumaan vaikuttavia toimia tulo- ja varallisuuserot todennäköisesti kasvavat yhä työelämän ja talouden rakennemuutosten myötä, ja esimerkiksi energiaverojen perinteiset veropohjat ohenevat.
Pääomaverotus tarvitsee ennemmin tai myöhemmin oikeudenmukaisuusremontin, joka vahvistaisi hyvinvointipalveluiden rahoitusta ja parantaisi talouden toimintakykyä.
Li Andersson
vasemmistoliiton puheenjohtaja,
opetusministeri