Suomen hallitus teki kesällä esityksen Euroopan unionin biodiversiteettistrategian vaatimista kriteereistä vanhojen metsien suojelemiseksi. Strategian tavoitteena on lopettaa luontokato sekä kääntää luonnon monimuotoisuus kasvuun vuoteen 2030 mennessä. Suomi on sitoutunut noudattamaan strategiaa sekä sen asettamia kriteereitä vanhojen metsien suojelemiseksi.
Anderssonin mukaan hallituksen valitsemat suojelukriteerit ovat täysin riittämättömiä sekä komission ohjeistusten vastaisia.
– Jäsenmaita vaaditaan suojelemaan erikseen kaikkia sekä vanhoja että luonnontilaisia metsiä. Hallitusohjelmassa sen sijaan suojellaan “vanhoja, luonnontilaisia metsiä”, joka taas tarkoittaa aivan muuta. Hallituksen ehdottamia kansallisia kriteerejä on kritisoitu asiantuntijoiden toimesta tieteeseen perustumattomina, ja siten myös ristiriitaisina komission ohjeistuksen kanssa, Andersson sanoo.
WWF:n mukaan vanhoja ja luonnontilaisia metsiä on aiemmissa selvityksissä tunnistettu 700 000 hehtaaria, mutta hallituksen valitsemilla uusilla kriteereillä niistä suojeltaisiin vain murto-osa. Lisäksi asiantuntijat ovat tuoneet esille, että tällaisilla hampaattomilla rajauksilla Suomi ei tule saavuttamaan biodiversiteettistrategian tavoitteita aikataulussa.
– Yleensä hallitus haluaa esiintyä EU:n mallioppilaana, mutta tässä asiassa se näyttää vain tekevän mahdollisimman vähän tieteellisestä tiedosta viis veisaten. Suomelta vaaditaan vaikuttavaa ja tieteeseen perustuvaa politiikkaa vanhojen metsien suojelemiseksi, koska emme yksinkertaisesti voi jättää toimimatta luonnon monimuotoisuuden hupenemisen ehkäisemiseksi, Andersson sanoo.
Andersson kysyy komissiolta, onko Suomen hallituksen politiikka, jossa vaaditaan molempia kriteerejä samanaikaisesti, EU:n monimuotoisuusstrategian mukaista. Lisäksi hän kysyy, miten komissio aikoo toimia tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden kansalliset kriteerit eivät vastaa komission ohjeistusta eivätkä riitä EU:n monimuotoisuusstrategian tavoitteiden toteuttamiseen.
Komission tulee vastata kirjalliseen kysymykseen kuuden viikon kuluessa.
Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan
Suomi on EU:n jäsenmaana sitoutunut noudattamaan unionin monimuotoisuusstrategiaa. Strategian mukaan jäsenmaiden tulee suojella kaikki luonnontilaiset metsät ja kaikki vanhat metsät. Komissio on laatinut kriteerit sille, miten tällaiset metsät tulee jäsenmaissa määritellä ja tunnistaa. Kansallisten kriteereiden on oltava linjassa ohjeistuksen määritelmien kanssa sekä perustuttava tieteeseen.
Suomen hallitus valitsi käyttöönsä kriteerit, jotka rajaavat suojelun piiriin vain metsät, jotka ovat samanaikaisesti sekä hyvin vanhoja että luonnontilaisia.
WWF:n mukaan suojelun arvoisia vanhoja metsiä ja luonnontilaisia metsiä on tunnistettu aikaisemmissa selvityksissä 700 000 hehtaaria, mutta hallituksen uusilla kriteereillä niistä suojeltaisiin vain murto-osa.
Suomen hallituksen kriteerien mukaan suojeltaviin metsiin sisällytetään vain joitakin hyvin harvinaisia metsätyyppejä, joita ei löydy esimerkiksi Etelä-Suomessa. Tutkijoiden mukaan näillä kriteereillä ei saavuteta EU:n monimuotoisuusstrategian tavoitteita, eivätkä kriteerit ole linjassa tieteellisen tiedon kanssa.
Ottaen huomioon metsien ratkaisevan tärkeyden sekä biologisen monimuotoisuuden että ilmastokestävyyden kannalta, kysyn miten komissio aikoo toimia tilanteessa, jossa Suomen valitsemat kriteerit vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrittelylle eivät vastaa komission ohjeistusta, eivätkä perustu tieteeseen?
Suomen hallitusohjelmassa sanotaan, että ”vanhat, luonnontilaisen kaltaiset metsät” säilytetään. EU:n monimuotoisuusstrategiassa vaaditaan vanhojen JA luonnontilaisten metsien suojelua. Onko Suomen hallituksen politiikka, jossa vaaditaan molempia kriteerejä samanaikaisesti, EU:n monimuotoisuusstrategian mukainen?
Miten komissio aikoo toimia tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden kansalliset kriteerit eivät vastaa komission ohjeistusta, eivätkä riitä EU:n monimuotoisuusstrategian tavoitteiden toteuttamiseen?