Hyvät toverit ja ystävät,
Eduskuntavaaleihin on alle puoli vuotta ja jo nyt on selvää, että talouspolitiikka tulee olemaan yksi vaalien pääaiheista. Alkusoittoa on jo saatu, kun eri tahot julkisuudessa ovat esittäneet, että vasemmisto suhtautuu huolettomasti velkaantumiseen ja että vasemmisto on ollut väärässä ajaessaan suhdannetilanteeseen mitoitettua finanssipolitiikkaa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Aki Kangasharju suoritti kuitenkin kaikista kovimman pohjanoteerauksen, kun sanoi että pääministeri on tullut hulluksi, sen jälkeen kun hän oli jakanut keskuspankkien toimintaa kriittisesti analysoineen blogitekstin.
Vaikka Eurooppa tietyiltä osin nyt on uusien kysymysten äärellä talouspolitiikan suhteen, ei se tarkoita, että aiemmat ratkaisut olisivat olleet vääriä. Oikeisto-oppositio yrittää luoda kuvaa siitä, että velkaantuminen olisi asia joka koskisi vain Suomea, että vain täällä on “vasemmistohallitus” joka ottaa holtittomasti velkaa. Näin ei tietenkään ole. Kaikki Euroopan maat ovat ottaneet velkaa, samaten Yhdysvallat ja moni muu maa. Se johtuu siitä, että meitä on ravistellut useampi peräkkäinen poikkeuksellinen ja iso kriisi, joka on vaatinut toimia valtiolta. Kaikilta valtioilta.
Korona-aikana otettu velka on käytetty menetysten kompensoimiseksi esimerkiksi kulttuuri- ja ravintola-alan yrittäjille sekä koronan synnyttämään oppimis- ja hoitovajeen paikkaamiseen kouluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainaan monet maat ovat päättäneet lisäsatsauksista kansalliseen turvallisuuteen, kuten asehankintoihin, omavaraisuuteen ja varautumiseen. Ja kun nyt olemme keskellä energiakriisiä, edellyttää sekin mittavia toimia hallituksilta eri puolilla maailmaa sekä yritysten että kansalaisten tukemiseksi ja investointien vauhdittamiseksikin.
Koska velkaantuminen on ollut välttämätöntä, on oleellista katsoa, miten Suomen velkaantuminen on kehittynyt suhteessa muihin maihin. Suomella on tällä hetkellä velkaa vähemmän kuin mikä on EU:n keskiarvo, ja olimme neljänneksi vähiten koronan takia velkaa ottanut maa. Verrattuna muihin maihin Suomessa ei ole mikään poikkeustilanne, eikä täällä ole tehty mitään muista maista poikkeavaa, kun on otettu kriisien keskellä velkaa. Poikkeuksellista olisi, jos näin ei olisi tehty.
Velkamäärän sijaan oleellista on se, minkälainen on Suomen velkakestävyys ja suhteellinen asema. Kuten jo totesin, on Suomen suhteellinen asema hyvä, sillä me olemme vähemmän velkaantuneita kuin mitä EU-maat keskimäärin ovat. Velkakestävyyden näkökulmasta taas oleellista on työllisyys. Se on hyvä mittari arvioida sitä, miten onnistunutta harjoitettu talouspolitiikka on ollut.
Kuinka monta lööppiä te olette nähneet siitä, että työllisyysluvut tämän hallituskauden aikana ovat olleet korkeimmat koskaan 90-luvun laman jälkeisenä aikana? Sitä minäkin ihmettelen. Tämä hallituskausi on osoittanut oikeiston ratkaisut virheellisiksi. Leikkaamalla rajusti julkisia menoja ei saada kasvua ja työllisyyttä, vaan lisää eriarvoisuutta. Oikein mitoitettu finanssipolitiikka ja investoinnit uuteen osaamiseen ja vihreään siirtymään ovat paljon menestyksekkäämpi resepti Suomelle. Siksi näistä onnistumisista halutaan vaieta.
Hyvät ystävät ja toverit,
Niin Suomi kuin Eurooppakin menetti kokonaisen vuosikymmenen leikkauspolitiikan takia. Se lisäsi eriarvoisuutta ja heikensi niin yhteiskunnan uudistamisen kuin uuden osaamisen edellytyksiä. Kokoomus ei onnistunut vallassa ollessaan 2010-luvun aikana tekemään yhtäkään ylijäämäistä budjettia suurista menoleikkauksista huolimatta, johtuen rikkaita eniten suosivista mittavista tuloveroalennuksista.
Nyt kokoomus haluaa palata tähän vanhaan ja haitalliseen politiikkaan. Petteri Orpo on linjannut, että menoja pitää leikata miljardilla vuodessa, eli yhteensä neljällä miljardilla yhden hallituskauden aikana. Samalla kokoomus liputtaa jopa kahden miljardin kokoisten rikkaita eniten suosivien veronalennusten puolesta. Siis sen lisäksi, että kokoomus leikkaisi menoja, se haluaisi vähentää myös valtion tuloja. On päivänselvää, että mikäli menoleikkauksia tehdään miljardiluokassa, puhumattakaan neljän miljardin luokassa, silloin leikkuri iskee myös sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen, aivan kuten se teki viimeksi. Miljardiluokan säästöjä ei ole mahdollista saada aikaiseksi yritystukia karsimalla tai kosteikkoviljelyn tukia vähentämällä.
Tämä aika on osoittanut, että me tarvitsemme uuden talouspoliittisen mallin, ja tämä hallituskausi on osoittanut, että se on mahdollista.
Ylimitoitettujen ja haitallisten menoleikkausten sijasta on panostettava investointeihin jotka vauhdittavat vihreää siirtymää ja luovat pohjaa työllisyydelle ja kasvulle. Ensi vaalikaudella on koulutustason nostamiseksi jatkettava investointeja koulutukseen. Niin varhaiskasvatusta kuin perusopetusta pitää vahvistaa ja korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätä niin, että yhä useampi nuori pääsee opiskelemaan. Tämän lisäksi TKI-rahoitusta on nostettava pysyvästi 4 prosenttiin BKT:stä, ja painotettava erityisesti tutkimuksen roolia ja riittävää rahoitusta.
Myös vihreään siirtymään pitää kohdentaa julkisia investointeja, jotta vauhditamme irtaantumista fossiilisesta energiasta niin teollisuudessa, maataloudessa, liikenteessä kuin energiantuotannossakin. Vihreään siirtymään panostaminen on suomalaisen teollisuuden etu. Me näemme tällä hetkellä, miten ne toimijat, jotka ovat onnistuneet löytämään tapoja irtaantua fossiilisten käytöstä ja vähentää omia ilmastopäästöjään, hyötyvät tästä taloudellisesti. Näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Fossiilisten hinta ei ole tulossa alas, vaan päästökaupan ja muiden vastaavien mekanismien ansiosta hiilen hinta tulee jatkamaan nousuaan. Siksi kaikki työ, mitä teollisuudessa tehdään hiilijalanjäljen pienentämiseksi, on samalla työtä teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa.
Suomessa on merkittävää työpaikkapotentiaalia esimerkiksi vety- ja kiertotalouden saralla, ja julkisten investointien tavoitteena pitää olla näiden ekosysteemien syntymisen tukeminen. Se on samalla myös huoltovarmuudesta huolehtimista, kun Suomi esimerkiksi uusien tuulivoimainvestointien ja Olkiluoto 3:n avulla tulee kokonaan energiaomavaraiseksi.
Hyvät ystävät ja toverit,
Toinen seikka, mikä on käynyt hyvin selväksi viimeistään tämän energiakriisin aikana, on että emme voi jättää huoltovarmuudesta huolehtimista markkinoiden armoille. Tämä kriisi jos mikä on osoittanut, kuinka keskeistä on, että yhteiskunnan häiriöttömän toimivuuden kannalta oleellinen infrastruktuuri on julkisen vallan kontrollissa.
Fortumin päätös myydä sähköverkot on monella tapaa osoittautunut historialliseksi virheeksi. Myynnillä saadut varat on surullisella tavalla hukattu Uniper-kauppoihin, ja mikäli sähköverkot edelleen olisivat julkisessa omistuksessa, olisi Suomessakin kenties ollut mahdollista kompensoida kuluttajien korkeita sähkölaskuja sähkönsiirron hinnan alentamisen kautta, kuten joissakin maissa on tehty.
Myös Kemiran GrowHown myynti norjalaiselle Yaralle tarkoitti suomalaisen ruuantuotannon kannalta olennaisen lannoitetuotannon siirtymistä ulkomaalaisiin käsiin. Esimerkkien lista on valitettavan pitkä. Tulevaisuuden kannalta oleellista on ajoissa tunnistaa ne alat ja toiminnot, joissa valtio ei saa toistaa aiemmin tehtyjä virheitä. Valtion SSAB:n omistusosuuden uudelleen määritteleminen strategisesti tärkeäksi on yksi esimerkki siitä, miten asioita on mahdollista tehdä toisin ja fiksusti. Seuraavaksi keskustelua tullaan käymään siitä, onko järkevää, että koko Pohjoismaiden sähköntuotannon kannalta keskeisessä roolissa oleva Fortum on pörssilistattu yhtiö? Vasemmistoliiton mielestä ei ole.
Euroopan tämänhetkinen energiakriisi on myös paljastanut, miksi niin keskeisten hyödykkeiden kuin sähkön toimitusta ei voida jättää kokonaan markkinoiden hoidettavaksi. Putinin ilmoitettua maakaasutoimitusten lopettamisesta Eurooppaan on maakaasun hinta noussut, koska siitä on pulaa. Kun hinta määrittyy kalliimman tuotantotavan mukaan, nostaa se sähkön hintaa koko Euroopassa. Sähkön ja energian hinnan nousu ja sen seurauksena myös ruuan hinnan nousu ovat ne tekijät, jotka tällä hetkellä tuottavat inflaatiota eri puolilla Eurooppaa. Korona-aikana tehty elvytys tai palkkojen korotukset eivät ole tämänhetkisten inflaatiolukujen taustalla, vaan ne liittyvät keskeisesti energian korkeaan hintaan.
Koska inflaatio on selvästi yli 2 %, mikä on euroalueella määritelty tavoitteeksi, on Euroopan keskuspankki aloittanut korkojen nostot. Tähän politiikkaan liittyy merkittävä riski koko Euroopan kannalta.
Jo nyt kasvuennusteita on alennettu ensi vuoden osalta, ja esimerkiksi Saksa arvioi ajautuvansa taantumaan. Samaan aikaan inflaation ennakoidaan pysyvän korkealla tasolla, noin seitsemän prosentin luokassa. Tilannetta, jossa kasvua ei ole, mutta inflaatio on korkealla, kuvataan käsitteellä stagflaatio.
Valitettavasti Eurooppa näyttää valitsevan väärän lähestymistavan tämän ongelman ratkaisemiseksi. Inflaation taustalla on energian korkea hinta, ja siksi keskeisin keino puuttua tähän on puuttua maakaasun korkeaan hintaan. Tarvitsemme jonkinlaisen hintakaton venäläiselle maakaasulle, jolla voidaan eristää ja estää sen vaikutusta sähkön hintaan yleisesti.
Tämän lisäksi tarvitaan investointeja fossiilienergiasta irtaantumiseen. Saksassa ja Italiassa olisi jo viime kesänä pitänyt käynnistää laajat ohjelmat ilmalämpöpumppujen asentamiseksi jokaiseen kotiin, ja teollisuutta pitää tukea siirtymään maakaasun käytöstä muihin energialähteisiin.
Euroopan keskuspankin korkojen nostot ovat vaarallisia siksi, että liian tiukka rahapolitiikka heikentää tällaisten investointien mahdollisuutta ja lisää taantuman todennäköisyyttä. Siksi Euroopan kannalta keskeisintä nyt olisi vauhdittaa vihreää siirtymää, puuttua sähkön hinnoittelumekanismiin ja olla tekemättä liian suuria kiristyksiä rahapolitiikkaan. Tähän asti EU-maiden johtajat ovat kuitenkin olleet kykenemättömiä tekemään kunnianhimoisia päätöksiä sähkön hinnan alentamiseksi, mutta riippumaton EKP on kyllä ollut kykeneväinen tekemään päätökset korkojen nostoista. Se kasvattaa koko ajan riskiä työttömyyden kasvulle ja taantumalle.
Hyvät ystävät ja toverit,
Jos työllisyysasteen osalta voi olla hyvinkin tyytyväinen tähän hallituskauteen, pitää sanoa että olisimme vasemmistoliitossa toivoneet vielä enemmän työelämän laadun ja työehtojen suhteen. Seuraavissa vaaleissa on siksi keskeistä puhua ei vain siitä, miten saada lisää työtä, vaan siitä, miten saadaan parempaa työtä ja kaikille riittävä toimeentulo.
Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun olemme nähneet miten määrätietoisesti työnantajapuoli on käynyt hyökkäykseen suomalaista työmarkkinajärjestelmää kohtaan. Tavoite on selkeä: mitä pienempiin kokonaisuuksiin neuvottelut saadaan hajautettua, sen heikompi neuvotteluvoima on työntekijöillä.
Keskitettyjen ratkaisujen ja valtakunnallisten työehtosopimusten sijasta Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat viitoittaneet tietä yrityskohtaiseen sopimiseen, ja lopulta sekään ei ole kaikille työnantajille käynyt, vaan sopimista on haluttu pilkkoa yhä pienempiin kokonaisuuksiin – ja lopulta yksilötasolle. Viesti on, että sopiminen ei kiinnosta, eikä arvoa nähdä tavassa, jolla tässä maassa on turvattu säälliset vähimmäistyöehdot kaikille.
Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on varmistaa, että yleissitoviin työehtosopimuksiin ja luottamukseen perustuva työmarkkinajärjestelmä säilyy ja vahvistuu. Emme halua työmarkkinoille kaaosta, kuukausien mittaisia lakkoja emmekä työnantajien yksipuolista sanelua. Sopimiseen perustuvan työmarkkinajärjestelmän vahvistamiseksi luottamusmiesten asemaa on syytä vahvistaa ja luottamusmiehen asema neuvotteluosapuolena tulee kirjata lakiin.
Jos työnantajat eivät enää halua turvata vähimmäispelisääntöjä työmarkkinoilla yleissitovuuden nojalla, silloin se pitää tehdä muuta kautta. Jo tällä hetkellä on niin, että työntekijöiden aseman parantamista työehtosopimuksien ja toisaalta lainsäädännön kautta ei pitäisi nähdä keskenään kilpailevina, vaan toisiaan täydentävinä reitteinä. Siksi myös riittävä vähimmäispalkka olisi perusteltua tuoda lakiin. Työntekijöiden neuvotteluasemaa tulisi myös Ruotsin mallin mukaisesti vahvistaa tuomalla myötämääräämisoikeus lainsäädäntöön, tarkoittaen, että riitatilanteissa asiaa tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riidan käsittely päättyy tuomioistuimessa.
Lainsäädäntötoimia tarvitaan myös työelämän epävarmuuden vähentämiseksi. Työsuhteen naamioiminen yrittäjyydeksi on paheneva ongelma, johon hallitus on osaltaan pyrkinyt vastaamaan työsopimuslain uudistuksella, mutta lisätoimia tarvitaan. On kestämätön tilanne, että esimerkiksi Työneuvoston lausunto ruokalähettien asemasta työntekijänä ei johda muutoksiin ilman vuosia kestäviä oikeusprosesseja. Laissa tulisikin vahvistaa Työneuvoston toimivaltaa työsuhteen naamiointiin puuttumisessa.
Hyvät ystävät ja toverit,
Toinen suuri ongelma, josta me viime vuosina olemme saaneet lukea aivan liikaa karmeita tarinoita on Suomessa rehottava riistotalous. Siitä osoituksena ulkomaalaisten palkkauksessa paljastui työsuojeluvalvonnassa puutteita joka toisella tarkastetuista työpaikoista viime vuonna.
Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on kestämättömän laajalle levinnyt ilmiö, joka tulee kitkeä suomalaisesta yhteiskunnasta määrätietoisesti. Oikeus riittävään toimeentuloon ja inhimillisiin työehtoihin kuuluu kaikille.
Hallitus on lisännyt työsuojeluvalvonnan resursseja heti kauden alussa, minkä lisäksi ulkomaalaisvalvontaan saatiin tälle vuodelle pysyvä 15 henkilötyövuoden lisäys. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan lakiuudistusta, joka vahvistaa työsuojeluviranomaisten keinovalikoimaa alipalkkaukseen puuttumiseksi. Jatkossa alipalkkaukseen voitaisiin puuttua viime kädessä uhkasakon nojalla ja samalla työsuojelutarkastajien ilmoitusvelvollisuutta poliisille vahvistetaan.
Vaikka toimia ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön kitkemiseksi on tehty ja edelleen valmistellaan, pitää työn jatkua myös tulevina vuosina. Tarvitaan esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisointi, kanneoikeus ammattiliitolle ja tilaajavastuulain uudistus. Hallitus on laajentanut pakollisen veronumeron käyttöä, mutta tulevaisuudessa se on saatava yhä useammalle alalle. Seuraavan hallituksen onkin toimittava yhä määrätietoisemmin riistotalouden kitkemiseksi, ja tätä työtä on tehtävä tiiviissä yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.
Myös työelämän tasa-arvoa on edelleen edistettävä. Tänä syksynä ollaan nähty Suomen työmarkkinakentän repivimpiä neuvottelukierroksia, jonka seuraukset tulevat tuntumaan vielä pitkään. Mutta minä pidän hyvänä, että nyt on saatu aikaiseksi palkkaratkaisu, joka kaventaa naisvaltaisten hoiva- ja kasvatusalojen palkkaeroa miesvaltaisiin aloihin nähden. Tämän repivän riidan taustalla on kuitenkin ollut monen julkisen alan työntekijän syvä turhautuminen oman alan ja oman ammattinsa liian matalaan arvostukseen, joka viime kaudella näkyi esimerkiksi kiky-sopimuksen yhteydessä päätetyssä vain julkisten alojen työntekijöille kohdistuneessa lomarahaleikkauksessa. Se oli virhe ay-liikkeeltä silloin, ja ne seuraukset nähdään nyt.
Tasa-arvoa tulee edistää myös lainsäädännön keinoin. Palkka-avoimuus on keskeinen ja välttämätön sukupuoleen perustuvien palkkaerojen kitkemisen mekanismi, joka pitää saada eteenpäin jo tällä hallituskaudella.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tämä on ollut todella poikkeuksellinen, raskas ja vaativa hallituskausi. Mutta me olemme osoittaneet, että on mahdollista kriiseistä huolimatta saada aikaan päätöksiä, jotka vahvistavat ja uudistavat suomalaista hyvinvointivaltiota, parantavat pienituloisten asemaa ja lisäävät yhteiskunnan tasa-arvoa. Vasemmistoliitto on osoittanut olevansa puolue, joka pystyy toteuttamaan ne lupaukset, jotka olemme kirjoittaneet vaaliohjelmiimme, ja samalla tekemään yhteistyötä ihmisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi kun ympärillämme tapahtuu.
Seuraavien vaalien keskeisin kysymys tulee olemaan, jatkammeko hyvinvointia vahvistavalla linjalla vai palataanko eriarvoisuutta lisäävään leikkauspolitiikkaan.
Tässä vaalityössä me tulemme tarvitsemaan jokaisen panosta ja vaalivoitto saadaan vain toimimalla yhdessä!