Anderssonin mukaan työelämän muutosten tavoitteena on työntekijöiden aseman heikentäminen, joka lisää työelämän epävarmuutta ja eriarvoisuutta.
– Hallitus pelaa kovalla riskillä, kun se hakee näin avointa konfliktia suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa, jonka toiminta on ollut vielä viime vuosikymmeninä erittäin maltillista. Ei ole kenenkään etu, jos hallitus omalla toiminnallaan ajaa työmarkkinat kaaokseen ja Suomen viennin pysähdyksiin, Andersson sanoo.
Lakko-oikeuden rajoittamisella pyritään hiljentämään työntekijät
Orpon hallitus lähti ensitöikseen valmistelemaan lakko-oikeuden romuttamista, jotta kansalaisyhteiskunnan ja työntekijöiden mahdollisuuksia osoittaa mieltään rajattaisiin historiallisten heikennysten edessä. Samalla raivataan tietä palkkojen ja työehtojen heikennyksille.
– Jos hallitus vie eteenpäin esityksensä lakko-oikeuden rajoittamisesta, on vastuu työrauhan vaarantumisesta vain ja ainoastaan Orpon hallituksella, Andersson toteaa.
Työelämän heikennykset kääntävät Suomen suuntaa entistä kauemmaksi pohjoismaista kohti itäeurooppalaista työmarkkinamallia. Hallitus on esimerkiksi heikentämässä irtisanomissuojaa, vaikka se on Suomessa jo ennestään heikompi verrattuna moniin muihin maihin, kuten Saksaan ja Ruotsiin.
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat tietoinen arvovalinta
Hallituksen kaavailemien sosiaaliturvan leikkauksien seurauksena pienituloisuusaste nousee ja tuloerot kasvavat. Yli 40 000 ihmistä putoaa köyhyysrajan alle, joista suuri osa on lapsia.
– Tämä on tietoinen valinta lisätä eriarvoisuutta. Orpon hallitus jakaa suomalaisia aikana, jolloin luottamuksen rakentamiselle ja yhtenäisyydelle olisi suurempi tarve kuin koskaan, Andersson kuvaa.
Hallitus yrittää perustella leikkauksia työllisyydellä.
– On monien tutkijoiden kumoama ja todellisuudesta vieraantunut ajatus, että kun työttömältä tai osa-aikaiselta työntekijältä leikataan, he menevät kokoaikaisesti töihin. Työttömyyden taustalla on moninaisia ongelmia, kuten ikäsyrjintä, terveydelliset ongelmat ja osaamisen puute. On arvioitu, että jopa kolmasosa työttömistä voivat todellisuudessa olla työkyvyttömiä, Andersson kertoo.
Koko sosiaaliturvaleikkauksista saatava säästö olisi korvattavissa verouudistusten kautta saatavilla säästöillä.
– Me vaadimme, että Orpon hallitus ilmoittaa perääntyvänsä näistä kohtuuttomista leikkauksista, Andersson kiteyttää.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin linjapuhe vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 14.10. kokonaisuudessaan:
Hyvät toverit ja ystävät,
Olemme nyt eläneet Orpon oikeistohallituksen aikaa noin neljä kuukautta. Tänä aikana hallitus on joutunut rasismiskandaaleihin ja perussuomalaisten ministeri on joutunut eroamaan. Suomen talous on ajautunut taantumaan, ja hallitus on julkaissut esityksensä talousarvioksi ensi vuodelle, joka sisältää poikkeuksellisen rajuja leikkauksia pienituloisten suomalaisten toimeentuloon.
Mitään mandaattia toteuttaa tämänkaltaista politiikkaa ei tämä hallituskokoonpano ole saanut. Petteri Orpo sanoi eduskuntavaalien alla, että koulutus on erityissuojeluksessa, ja että opiskelijoiden toimeentulo turvataan. Riikka Purra sanoi, että perussuomalaisille ei käy pienituloisilta leikkaaminen. SAK:n tekemään kyselyyn vaalien alla perussuomalaiset vastasivat, että lakko-oikeus tulee säilyttää vähintään nykyisessä laajuudessaan.
Kuinkas sitten kävikään.
Kokoomus petti taas koulutuslupauksensa, ja perussuomalaiset osoittivat taas kerran, että se on puolue, jolla ei ole joko kykyä tai aikomusta pitää kiinni siitä, mitä vaalien alla ihmisille lupasi.
Tällä viikolla julkaistiin ministeriöiden tekemät arviot hallituksen ensi vuoden sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista. Selvitys on karua luettavaa, ja on syytä muistaa, että siinä on huomioitu vain ensi vuoden muutokset. Osa sosiaaliturvaleikkauksista toteutetaan vasta tulevina vuosina.
Eniten tuloja menettää pienituloisin kymmenesosa suomalaisista.
Pysähdytään tämän tosiasian äärelle.
Eniten menettävät he, joilla on jo valmiiksi kaikkein vähiten.
Ensi vuonna hallitus jäädyttää perusturvaetuuksien indeksit, toteuttaa erittäin suuria heikennyksiä asumistukeen sekä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, poistaa työttömyysturvan lapsikorotuksen sekä asumistuen ja työttömyysturvan suojaosat.
Samaan aikaan suurituloisten tuloverotusta kevennetään, työnantajamaksuja alennetaan jopa 700 miljoonalla eurolla, bensaveroa alennetaan ja osakesäästötilien talletusrajaa nostetaan, mikä hyödyttää noin 35 000 jo valmiiksi rikasta ihmistä.
Sosiaaliturvaleikkausten seurauksena pienituloisuusaste nousee ja tuloerot kasvavat. Pienituloisuusaste nousee eniten opiskelijoiden ja yksinhuoltajien kohdalla. Suhteellisesti eniten tuloja menettävät opiskelijat ja ansiosidonnaista päivärahaa saavat työttömät. Myös lasten pienituloisuusaste nousee. Yksinhuoltaja voi leikkausten seurauksena menettää jopa 300 euroa kuussa ja yli 40 000 ihmistä tulee putoamaan köyhyyteen.
Tämä on hallitukselta tietoinen valinta lisätä eriarvoisuutta.
Tämä on hallitukselta tietoinen valinta lisätä kurjuutta.
Tämä on tietoinen valinta tarjota toisille syvenevää epätoivoa ja jatkuvaa huolta omasta ja perheen pärjäämisestä, samalla kun ministereiden oma verotus kevenee noin 2000 eurolla vuodessa.
Orpon hallitus jakaa suomalaisia aikana, jolloin luottamuksen rakentamiselle ja yhtenäisyydelle olisi suurempi tarve kuin koskaan.
Hallituksen ainoa argumentti, jolla näitä leikkauksia puolustellaan, on työllisyys. Tämä pohjautuu harhaiseen kuvitelmaan siitä, että työttömyydessä olisi kyse vain ”taloudellisten kannustimien puutteesta”. Että kun työttömältä leikataan sata euroa tai osa-aikatyötä tekevältä 150 euroa niin he menevät kokoaikatöihin.
Tämä on todellisuudesta vieraantunut ajatus, jonka monet tutkijat ovat useampaan otteeseen kumonneet. Työttömyyden taustalla on Suomessa ongelmia, kuten ikäsyrjintä, terveydelliset ongelmat, sopivan osaamisen puute, sopivien työpaikkojen puute omalla paikkakunnallaan sekä pitkäaikaistyöttömien kohdalla myös itse työttömyyden pitkittyminen. Suomessa on arvioitu, että jopa kolmasosa työttömistä voivat todellisuudessa olla työkyvyttömiä.
Hallituksen työllisyysargumenteissa on myös muita ongelmia.
Ensinnäkin hallituksen leikkaukset kohdistuvat myös työssäkäyviin. Asumistuen saajien joukossa on myös kokoaikatyötä tekeviä, esimerkiksi yksinhuoltajia, jotka menettävät tuloja. 40 % köyhyydessä elävistä lapsiperheistä on sellaisia, joissa huoltaja käy töissä. Näissä tapauksissa ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia paikata hallituksen tekemiä leikkauksia työnteon lisäämisellä.
Tuloja menettävien joukossa on myös paljon osa-aikatyötä tekeviä. Hallituksen perusteluiden mukaan tämä onkin heidän tarkoituksensa. He ajattelevat, että tämän seurauksena kaikki osa-aikatyötä siirtyvät tekemään kokoaikatyötä. Tässä ajattelussa on kolme virhettä.
Ensinnäkin osa-aikatyötä tekevien joukossa on paljon ihmisiä, jotka toimintakykynsä tai terveytensä puolesta eivät voi tehdä täyttä päivää. Vammaisten työllisyysaste on jo Pohjoismaiden heikoin Suomessa, ja suojaosan poisto iskee suoraan niihin, jotka ovat työllistyneet, mutta eivät pysty tekemään täyttä päivää.
Toiseksi Suomi on se Pohjoismaa, jossa ihmiset tekevät eniten vastentahtoista osa-aikatyötä. Jos kokopäivätöihin siirtyminen olisi vain ihmisten omasta tahdosta kiinni, miten tilastot näyttäisivät tältä?
Kolmas huomio on, että Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden suurin ero on juuri osa-aikatyötä tekevissä. Ruotsissa sitä tehdään enemmän, ja siksi heidän työllisyysasteensa on Suomea korkeampi. Heikentämällä osa-aikatyön vastaanottamisen kannustimia hallitus ottaa jättimäisen askeleen pois Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden mallin tieltä.
Kaikkien näiden seikkojen lisäksi hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset tulevat johtamaan toimeentulotuen käytön kasvuun. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että toimeentulotukimenot voivat kasvaa 25–30 %. Ja tämä koskee tosiaan vain ensi vuotta. Hallitus vahvistaa näin sosiaaliturvan byrokratiaa ja sen lannistavaa vaikutusta ja vaikeuttaa työn vastaanottamista monille pienituloisille.
Hallituksen niin sanottu työlinja onkin oikeasti toimeentulotukilinja, jossa kymmeniä tuhansia suomalaisia – ja myös suuri joukko työssä käyviä – pudotetaan kaikkein raskaimman byrokratian riepoteltavaksi.
Hallitus on perustellut leikkauksia työllisyyden parantamisella, mutta ministeriöiden tekemät vaikutusarviot osoittavat, että etuuksien heikennyksistä seuraava tulojen lasku on kuitenkin paljon suurempi kuin mahdollisesta työllisyyden kasvusta seuraava tulojen nousu. Toisin sanoen edes se, että kaikki hallituksen havittelemat työllisyysvaikutukset toteutuisivat ei auttaisi – pienituloiset köyhtyvät silti.
Tämä on täysin väärä suunta. Tämä on epäoikeudenmukaista ja epäinhimillistä.
Useiden satojen eurojen menettäminen kuukausittaisista tuloista on kohtuutonta pienituloisille.
Hyvät ystävät ja toverit,
Me vaadimme, että Orpon hallitus ilmoittaa perääntyvänsä näistä kohtuuttomista leikkauksista.
Koko sosiaaliturvaleikkauksista saatava säästö olisi korvattavissa kolmen verouudistuksen kautta saatavilla säästöillä. Korjaamalla varakkaiden listaamattomien yritysten omistajien epäreilu osinkoveroetu, ottamalla käyttöön lähdevero osinkoverotuksesta vapautuneille institutionaalisille sijoittajille sekä säätämällä maltillisesta 0,5 % varallisuusverosta yli miljoonan arvoisiin omistuksiin (poislukien ihmisten omat asunnot) olisi mahdollista kerätä saman verran tuloja, kuin mitä hallitus sosiaaliturvaleikkauksilla tavoittelee.
Hyvät toverit ja ystävät,
Näistä tuhoisista leikkauksista huolimatta valtion alijäämä ei vähene. Hallituspuolueet kampanjoivat eduskuntavaaleissa sanomalla, että “nyt velaksi eläminen loppuu”. Sen sijaan velkaantuminen vain kasvaa ensi vuonna, verrattuna niin kuluvaan kuin edelliseen vuoteen. Tämä ilman sen kaltaisia kriisejä kuin mitä edellisellä hallituskaudella nähtiin.
Hallitus vetoaa siihen, että valtion menoja kasvattavat muun muassa hävittäjähankinnat ja soten menojen kasvu. Kaikki nämä asiat olivat heillä tietenkin tiedossa jo ennen eduskuntavaaleja, mutta siitä huolimatta he lupasivat ihmisille, että he saavat velkaantumisen maagisesti loppumaan.
Se, mistä hallitus sen sijaan on hiirenhiljaa, on valtion veroasteen romahtaminen.
Valtiovarainministeriön julkaisemassa ennusteessa kokonaisveroaste romahtaa alhaisimmalle tasolleen minun elinaikanani. Veroasteen lasku lähivuosina johtuu muun muassa siitä, että ympäristöverojen tuotto vähenee, kun liikenne sähköistyy ja päästöt mm. teollisuuden ja energiantuotannon puolella laskevat, ja siitä, että hallitus tietoisesti keventää valmisteverotusta sadoilla miljoonilla euroilla, mikä tarkoittaa päästövähennystavoitteiden karkaamista. Jos veroaste olisi vuonna 2027, eli hallituskauden lopussa viime vuoden tasolla, olisi verokertymä tuolloin lähes 10 miljardia suurempi ja julkinen talous kutakuinkin tasapainossa.
On selvää, että veroasteen tämänkaltainen romahtaminen on täysin kestämätön kehitys maassa, jossa julkiset menot kasvavat, koska väestö ikääntyy ja ekologinen jälleenrakennus edellyttää valtavia investointeja. Tulopuolen romahdus on keskeinen syy Suomen julkisen talouden alijäämän kokoon. Hallituksen ideologinen päätös jättää käyttämättä työkaluja tulopuolen vahvistamiseksi on syy sille, että alijäämä ei pienene hallituksen rajuista leikkauksista huolimatta.
Ne harvat toimet, mitä hallitus tulopuolella tekee, ovat kaiken lisäksi verokertymää vähentäviä, kuten hallituksen käsittämätön valinta alentaa huipputuloisten verotusta solidaarisuusveron alarajaa nostamalla. Hallituksen torstaina ilmoittamat muutokset varainsiirtoverotukseen on Orpon hallituksen politiikka pähkinänkuoreessa: nuorten asema heikkenee, sijoittajien asema paranee, muutosten hyöty menee suurituloisimmalle kymmenesosalle kansalaisista ja valtion velkaantuminen kasvaa 70 miljoonalla.
Huipputuloisten ja sijoittajien verokevennysten sijaan hallituksen tulee vahvistaa tulopohjaa oikeudenmukaisilla vero-uudistuksilla sekä ympäristön kannalta haitallisia tukia karsimalla. Tarvittavien veroreformien ei tule kohdistua työntekijöihin tai pienituloisiin yrittäjiin. Esimerkiksi tuomalla ulkomaalaisten rahastojen verottomat osingot verotuksen piiriin saataisiin lisätuloja sekä lisättäisiin verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja selkeyttä. Verouudistukset eivät myöskään tarkoita, että kokonaisveroaste nousee. Riittää, että se pysyy samalla tasolla kuin viime vuonna, jolloin työllisyys oli parhaimmalla tasolla kolmeen vuosikymmeneen.
Hyvät toverit ja ystävät,
Näiden leikkausten lisäksi hallitus aikoo toteuttaa muutoksia Suomen työmarkkinalainsäädäntöön, joilla tavoitellaan pysyviä muutoksia koko suomalaiseen työelämämalliin. Muutosten yhteinen nimittäjä on työntekijöiden aseman heikentäminen. Sen seurauksena eriarvoisuus ja epävarmuus tulee suomalaisessa työelämässä kasvamaan. Ne työntekijät, joiden aloilla järjestäytymisaste on alhainen, tulevat kärsimään eniten.
Hallitus väittää jatkuvasti, että sen työelämään ja sosiaaliturvaan tekemien heikennyksien seurauksena Suomen lainsäädännöstä vain tulee samanlainen kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä on erittäin kaukana totuudesta, sillä monella tasolla nämä muutokset vievät Suomen entistä kauemmaksi muista pohjoismaista, kohti itä-eurooppalaista työmarkkinamallia.
Mitään muissa pohjoismaissa työntekijöiden asemaa turvaavia elementtejä ei olla tuomassa Suomeen, vaan hallitus on valikoiden poiminut yksittäisiä heikennyksiä eri maista ja keksinyt itse tukun uusia.
On selvää, että seuraavan hallituksen pitää toteuttaa pitkä lista työntekijöiden asemaa parantavia uudistuksia ja vastaavasti näitä heikennyksiä pitää purkaa, jos Orpon hallitus vie läpi näin yksipuolisen ohjelman. Vasemmistoliitto on jo luvannut palauttaa aikuiskoulutustuen seuraavan kerran kun olemme hallitusvastuussa, jos hallitus tämän järjettömän linjauksen toteuttamaan.
Hallitus on esimerkiksi heikentämässä irtisanomissuojaa, vaikka se on Suomessa jo ennestään heikompi kuin Saksassa, Ruotsissa ja monissa verrokkimaissa. Kun Suomessa etenkin kollektiivinen irtisanominen on jo nyt helppoa ja halpaa työnantajille, niin miksi irtisanomissuojaa halutaan entisestään murentaa?
Vastaus saattaa löytyä Mikael Pentikäisen johtaman Suomen Yrittäjien lokakuussa julkaisemasta haastattelusta, jossa pitkään työnantajana toiminut henkilö moittii suomalaisten työntekijöiden “asennetta”. Hänen mukaansa “viimeinen niitti oli se, kun työntekijät uhkailivat ay-liitoilla”. Edelleen hän jatkaa: “Toivon, että työnantajalla on jatkossa paremmat mahdollisuudet irtisanoa ja vaihtaa työntekijöitä. Silloin voisi olla edellytyksiä siihen, että työntekijöiden asenne muuttuisi parempaan päin.”
Tässä potkulaissa on siis kyse siitä, että työntekijät halutaan laittaa varpailleen ja niin sanotut hankalat työntekijät, jotka esimerkiksi pitävät kiinni työntekijöille kuuluvista oikeuksista ja työehdoista, halutaan potkia pihalle. Jopa ammattiliitoissa aktiivisesti toimivat työntekijät halutaan pihalle. Tässä on kyse paluusta 1800-luvun työmarkkinoihin, eikä tällaista voi missään nimessä hyväksyä.
Työntekijöiden turvaan ja toimeentuloon isketään myös lisäämällä perusteettomia määräaikaisuuksia, lyhentämällä lomautusten ilmoitusaikoja, poistamalla vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki sekä säätämällä ensimmäinen sairauspoissaolopäivä palkattomaksi. Hallituksen ajamalla niin sanotulla vientimallilla naisvaltaiset matalapalkka-alat ollaan pudottamassa pysyvästi palkkakuoppaan, ja esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelman kaltaiset ratkaisut pyritään jatkossa estämään.
Tässä vain muutama esimerkki, sillä lista heikennyksistä on hengästyttävän pitkä, ja tuntuu siltä, ettei varsinkaan moni hallituspuolueita äänestänyt vielä tiedä, miten kova paketti tuli tilattua.
Tällaiset toimet pakottavat ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisyhteiskunnan toimimaan, ja sen hallitus on myös näitä toimia suunnitellessaan tiennyt. Siksi hallitus lähti aivan ensitöikseen valmistelemaan kiireellä lakko-oikeuden romuttamista. Hallitus tietää, että sen työmarkkinapolitiikka on katastrofaalisen epäsuosittua työntekijöiden ja tavallisten kansalaisten keskuudessa, ja siksi se iskee ensitöikseen poliittisiin lakkoihin. Se haluaa rajoittaa kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia osoittaa mieltään, jotta historiallisen rajut heikennykset saataisiin runnottua läpi.
Lakkotyöryhmän esitys valmistui tällä viikolla, ja jo ennalta oli selvää, että kyse ei ollut aidosta kolmikantaisesta valmisteluryhmästä vaan Etelärannan ja hallituksen saneluryhmästä.
Poliittisten lakkojen lisäksi hallitus haluaa estää tukilakot ja myötätuntotyötaistelut, joilla etenkin pienempiä tai heikommin järjestäytyneitä aloja on pystytty puolustamaan työntekijöiden välisen solidaarisuuden keinoin. Kun vuonna 2019 Posti yritti dumpata jopa 700 lajittelijan työehdot ja palkkauksen, viime kädessä vahvojen liittojen järjestämät tukilakot auttoivat torjumaan heikennykset.
Iskemällä tukilakkoihin hallitus pyrkii raivaamaan tietä palkkojen ja työehtojen heikennyksille laajasti suomalaisessa työelämässä. Korottamalla lakkosakkoja ja ulottamalla ne jopa yksittäisten työntekijöiden maksettavaksi pyritään luomaan pelotevaikutusta, jolla murretaan lakkoja ja pelotellaan työntekijät lakonalaisiin töihin.
Hallitus pelaa kovalla riskillä, kun se hakee näin avointa konfliktia suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kanssa, jonka toiminta on ollut vielä viime vuosikymmeninä erittäin maltillista. Ei ole kenenkään etu, jos hallitus omalla toiminnallaan ajaa työmarkkinat kaaokseen ja Suomen viennin pysähdyksiin. Toistaiseksi me elämme vielä kuitenkin tilanteessa, jossa lakko-oikeus on voimassa ja jossa sitä tarpeen mukaan käytetään.
Jos hallitus vie eteenpäin esityksensä lakko-oikeuden rajoittamisesta, on vastuu työrauhan vaarantumisesta vain ja ainoastaan Orpon hallituksen.
Tänä syksynä minua on erityisesti ilahduttanut opiskelijoiden valtausliike, joka on lähtenyt kamppailemaan pääministeri Orpon uutta koulutuspetosta ja rajuja opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuvia leikkauksia vastaan. Kun opiskelijaliike, ay-liike ja muut kansalaisyhteiskunnan voimat lähtevät toimimaan yhdessä leikkauspolitiikkaa vastaan, meillä on mahdollisuus päästä eroon oikeistohallituksesta ja sen kurjistavasta politiikasta.
Nyt on toiminnan aika!