– Orpon oikeistohallitus on tehnyt tietoisen valinnan kohdistaa leikkaukset jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin. Sosiaaliturvaleikkaukset ovat paljon rajumpia kuin Sipilän porvarihallituksen kaudella. Samaan aikaan varakkaille suomalaisille tarjotaan uusia veroetuja, Andersson sanoi.
– Se, että hallitus edes kehtaa kutsua kylmää ja eriarvoistavaa politiikkansa “vastuulliseksi”, kertoo kaiken oleellisen kokoomuksen ja perussuomalaisten maailmankuvasta.
”Se, että hallitus edes kehtaa kutsua kylmää ja eriarvoistavaa politiikkansa “vastuulliseksi”, kertoo kaiken oleellisen kokoomuksen ja perussuomalaisten maailmankuvasta.”
Andersson nosti esiin korvaavia tapoja tasapainottaa taloutta. Listaamattomien yritysten omistajien osinkoverotuen kohtuullistaminen, ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoverosta vapautettujen yhteisöjen lähdeveron käyttöönotto sekä maltillinen 0,5 prosentin varallisuusvero yli miljoonan arvoisille omistuksille (pois lukien oma asunto) tasapainottaisivat valtion taloutta yhtä paljon kuin mitä hallitus leikkauksillaan tavoittelee, mutta ilman, että yhdenkään pienituloisen toimeentuloa vaikeutetaan.
– Nämä veromuutokset vahvistaisivat julkistaloutta ja lisäisivät verotuksen ja tulonjaon oikeudenmukaisuutta, Andersson sanoi.
Andersson nosti puheessaan esille myös hallituksen aikeen lakkauttaa aikuiskoulutustuki.
– Suomessa on huutava pula osaavasta työvoimasta. Erityisen vaikea tilanne on sosiaali- ja terveydenhuollossa ja myös kasvatusalalla. Tässä tilanteessa olisi silkkaa hulluutta lakkauttaa käytännössä ainoa tuki, joka auttaa työelämässä jo olevia päivittämään osaamistaan, Andersson sanoi.
”Pääministerin mukaan hallitusohjelmassa ei ole mitään ’syrjivää’. Tämä ei pidä paikkaansa.”
Tuen poistaminen ei myöskään vaikuta valtiontalouteen, sillä sen rahoitus tulee työntekijöiltä ja työnantajilta.
– Jos hallitus järkiperusteet sivuuttaen vie läpi aikuiskoulutustuen poiston, voin jo nyt luvata, että seuraavan kerran, kun vasemmistoliitto on hallitusvastuussa, tulemme tällaisen tukimuodon palauttamaan, Andersson sanoi.
Andersson kommentoi puheessaan myös lähestyvää hallituksen tiedonantoa syrjimättömyydestä. Hänen mielestään hallituksen on muutettava ohjelmaansa, jos se on tosissaan yhdenvertaisuuden edistämisen suhteen.
– Pääministerin mukaan hallitusohjelmassa ei ole mitään ”syrjivää”. Tämä ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttajien sosiaaliturvan eriyttäminen, alemman työttömyysturvan maksaminen kieltä osaamattomille, vailla voimassa olevaa oleskelulupaa olevien terveydenhuollon heikentäminen, vastaanottorahan laskeminen minimiin sekä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen sopimusten säätäminen määräaikaisiksi ovat päätöksiä, joilla Suomeen muuttaneet asetetaan eriarvoiseen asemaan. Nämä ovat rakenteellista syrjintää lisääviä, eivät sitä purkavia päätöksiä, Andersson sanoi.
Li Anderssonin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 23.8.2023 pitämä puhe kokonaisuudessaan:
Hyvät ystävät ja toverit,
Petteri Orpon johtaman Suomen sodanjälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen alkutaival on ollut aivan poikkeuksellinen. Hallitus meinasi kaatua jo ensimmäisessä luottamusäänestyksessä. Toimintaedellytykset ovat rapistuneet päivä päivältä rasismikohusta seuraavaan seilatessa. Viime viikon mielipidemittaukset osoittivat hallituksen suosion olevan poikkeuksellisen alhaista. Suosio on jo nyt heikompaa kuin Juha Sipilän hallituksen – ennen kuin se on edes antanut ensimmäistäkään lakiesitystä.
Ihmisten tyytymättömyys on täysin ymmärrettävää. Yksikään suomalainen ei äänestänyt tämänkaltaisen politiikan puolesta. Kokoomus, perussuomalaiset, KD ja RKP – yksikään ei kertonut ennen vaaleja avoimesti, millaisia leikkauksia ne olisivat valmiita tekemään.
Erityisesti perussuomalaiset meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Riikka Purra huijasi äänestäjiään väittämällä, ettei perussuomalaisille käy pienituloisilta leikkaaminen. Nämä puheet unohtuivat nopeasti, kun ovet ministeriautoon avautuivat.
Anna-Maja Henriksson sa i sin tur att SFP inte går med i en regering som gör sannfinländsk politik. Nu sitter SFP med i en regering som ska försämra hälsovården för papperslösa, sänka flyktingkvoten till en historiskt låg nivå, skära ner i socialskyddet för asylsökande och invandrare med otillräckliga språkkunskaper, skärpa villkoren för uppehållstillstånd och medborgarskap och som enligt regeringsprogrammet strävar till att “minimera” antalet asylansökningar och som dramatiskt kommer att skära ner utvecklingsbiståndet.
Hallitusohjelman julkaisun jälkeen olen saanut valtavasti huolestuneita viestejä.
Viime viikolla tapasin entisen sosiaalityöntekijän, joka työskentelee nyt ruoka-avun parissa. Hän on nähnyt lapsiperheiden määrän kasvavan ruokajonoissa eikä voinut käsittää hallituksen aikomusta lakkauttaa työttömyysturvan lapsiosa. Se yksinään vie köyhiltä lapsiperheiltä jopa yli 200 euroa kuussa. Tämän päälle tulevat muut leikkaukset työttömyysturvaan ja asumistukeen.
Toinen henkilö kertoi työskennelleensä yli 30 vuotta suurkeittiöissä. Fyysisen vamman vuoksi hän pystyy tekemään vain osa-aikatyötä, saaden pienen palkkansa päälle soviteltua päivärahaa. Työttömyysturvan suojaosan poisto heikentäisi hänen toimeentulonsa. Hän toivoi jonkun selventävän hallitukselle, mitä tällaiset leikkaukset tarkoittavat osatyökykyisille. Hän pelkäsi pienituloisten itsemurhien lisääntyvän, kun ihmisiltä viedään kaikki toivo.
Hyvät ystävät,
Sosiaaliturvasta vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen perusteli viime viikolla leikkauksia sanomalla, että hän on aina ollut valmis kantamaan vastuuta. Mutta hän ei ole se, joka kantaa seuraukset hallituksen päätöksistä. Ne eivät vaikuta Grahn-Laasosen tai yhdenkään muun ministerin elämään millään tavalla. Seuraukset heidän päätöksistään kantavat kaikki ne pienituloiset, joiden palkka ei riitä elämiseen. Ne, joiden terveys ei riitä kokopäiväiseen työntekoon, ja kaikki ne satoja työhakemuksia lähettävät, jotka eivät saa “liian vanhoina” kutsua työhaastatteluun.
Millaista ”vastuunkantoa” on leikata sairailta, työttömiltä, lapsilta ja köyhiltä – eniten tukea tarvitsevilta? Se, että hallitus edes kehtaa kutsua kylmää ja eriarvoistavaa politiikkansa “vastuulliseksi”, kertoo kaiken oleellisen kokoomuksen ja perussuomalaisten maailmankuvasta.
Vain vahvoista välittävässä Suomessa Orpon oikeistohallitus on tehnyt tietoisen valinnan kohdistaa leikkaukset jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin. Sosiaaliturvaleikkaukset ovat paljon rajumpia kuin Sipilän porvarihallituksen kaudella. Nyt hallitus kaavailee jopa kaikkein pienituloisimpien viimesijaisen etuuden, toimeentulotuen epäämistä kokonaan. Samaan aikaan varakkaille suomalaisille tarjotaan uusia veroetuja ansiotuloverokevennyksellä sekä solidaarisuusveron alarajan ja osakesäästötilin ylärajan nostollaa. Hallitus haluaa jopa lakkauttaa perintöveron, joka hyödyttää eniten kaikkein varakkainta kansanosaa valtiontalouden kustannuksella.
Hallituksen listalla ovat myös työntekijän asemaa heikentävät työmarkkinalainsäädännön muutokset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon leikkaukset. Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus, irtisanomisten helpottaminen, lakko-oikeuden rajaaminen ja muut heikennykset työehtoihin tulevat näkymään niin suomalaisten työntekijöiden tilipusseissa, vaikutusmahdollisuuksissa kuin työhyvinvoinnissa.
Työministeri Arto Satonen on perustellut näitä heikennyksiä pohjoismaalaisuudella. Oikeampi verrokkiryhmä olisi Itä-Eurooppa. Muista Pohjoismaista on poimittu vain heikennykset ilman jälkeäkään paremmista käytännöistä. Lopputuloksena suomalaisen työntekijän asema uhkaa monessa suhteessa vajota Pohjoismaiden pohjamutiin.
Pohjoismaiden seuraaminen ei muutenkaan tee aina autuaaksi. Lapsiasiavaltuutettu nosti kesällä osuvasti esille, miten köyhyydessä elävien lapsiperheiden osuus on Ruotsissa kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Jos ja kun haluamme ehkäistä nuorten näköalattomuutta, syrjäytymistä ja väkivaltaa, ei kannattaisi toistaa naapurimme poliittisia virheitä. Valitettavasti hallitus näyttää astuvan tässä Ruotsin tielle.
Hyvät ystävät,
mikään sisäinen tai ulkoinen tekijä ei pakota Petteri Orpon hallitusta toteuttamaan näin eriarvoistavaa ja yksipuolista ohjelmaa. Päinvastoin, työllisyys on Marinin hallituksen jäljiltä ennätyksellisen vahvaa – ja tähän päästiin ilman pienituloisten toimeentulon heikentämistä.
Hyvän kehityksen jatkamiseksi hallituksen pitäisi keskittyä kolmeen kokonaisuuteen:
- Suomeen muuttaneiden parempi mukaanotto yhteiskuntaan ja kotoutumiskoulutuksen parantaminen,
- vaikeimmin työllistyvien henkilöiden palveluiden parantaminen sekä
- koulutukseen, oppimiseen ja aikuiskoulutukseen panostaminen.
Hallitusta ei kuitenkaan selvästi kiinnosta ratkaista suomalaisen työelämän ja työmarkkinoiden todellisia ongelmia, kuten kasvavaa työpahoinvointia ja osaamisvajetta. Hyvä esimerkki tästä on työelämässä olevien osaamista parantavan aikuiskoulutustuen lakkauttaminen.
Suomessa on huutava pula osaavasta työvoimasta, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja yhä enemmän kasvatusalalla. Tässä tilanteessa olisi silkkaa hulluutta lakkauttaa käytännössä ainoa tuki, joka auttaa työelämässä jo olevia päivittämään osaamistaan. Tuki auttaa monia etenemään työurallaan, kun vaativimpiin tehtäviin siirtyminen edellyttää uutta tutkintoa. Tuen lakkauttaminen ei myöskään auta valtiontaloutta, sillä sen rahoitus tulee työntekijöiltä ja työnantajilta.
Jos hallitus järkiperusteet sivuuttaen vie läpi aikuiskoulutustuen poiston, voin jo nyt luvata, että seuraavan kerran, kun vasemmistoliitto on hallitusvastuussa, tulemme tällaisen tukimuodon palauttamaan.
Hyvät ystävät,
Tänään esittelemme vasemmistoliiton vaihtoehtoja hallituksen sosiaaliturvaleikkauksille. Valtiontaloutta on mahdollista tasapainottaa yhtä paljon kuin mitä hallitus leikkauksillaan tavoittelee, mutta ilman, että yhdenkään pienituloisen toimeentuloa vaikeutetaan.
Esimerkiksi kohtuullistamalla listaamattomien yritysten omistajien osinkoverotukea, ottamalla käyttöön ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoverosta vapautettujen yhteisöjen lähdevero sekä maltillinen 0,5 prosentin varallisuusvero yli miljoonan arvoisille omistuksille (pois lukien oma asunto), olisi mahdollista saada valtion kassaan yhtä paljon lisätuloja kuin mitä hallitus aikoo sosiaaliturvasta leikata.
Nämä veromuutokset vahvistaisivat julkistaloutta sekä verotuksen ja tulonjaon oikeudenmukaisuutta. Varakkaat omistajat eivät voisi enää nostaa huomattavasti palkkaa kevyemmin verotettuja osinkoja. Lähdeveron käyttöönotto varmistaisi taas sen, että myös ulkomaalaiset sijoitusyhtiöt ja rahastot maksaisivat veroa Suomesta saamistaan osingoista.
Hyvät ystävät,
Tänä kesänä on puhuttu paljon myös rasismista. Tämä on äärimmäisen tärkeä keskustelu. Kyse on monen suomalaisen arkeen, turvallisuuteen ja hyvinvointiin vaikuttavasta ilmiöstä, mutta myös koko suomalaisesta yhteiskunnasta. Nyt puhumme siitä, minkälainen maa me haluamme olla.
Sanat luovat todellisuutta ja muokkaavat yhteiskunnallista ilmapiiriä. Puheella käytetään valtaa ja vaikutetaan ihmisten asenteisiin. Rasismi on jo konkreettinen turvallisuusuhka Suomessa. Se on jo pitkään vaikuttanut monien turvallisuuden tunteeseen, mahdollisuuksiin työllistyä ja esimerkiksi saada vuokra-asunto avoimilta markkinoilta. Se on liian pitkään vaikuttanut liian monen lapsen ja nuoren itsetuntoon ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Siksi on väliä sillä, ketkä ovat hallituksen ministereiden silmissä “suomalaisia”. Siksi on väliä sillä, tunnustaako hallitus aidosti, että jokaisella tässä maassa asuvalla on yhtäläinen, jakamaton ihmisarvo. SIksi koko hallituksen pitää olla valmis selvästi tuomitsemaan kaikenlaisen ajattelun, joka jaottelee ja arvottaa ihmisiä etnisyyden, kulttuurin tai uskonnon perusteella.
Puheet yhdenvertaisuudesta eivät kuitenkaan ole mitään ilman konkreettisia tekoja. Niitä me haluamme hallituksen tiedonannossa nähdä. Jos hallitus on tosissaan yhdenvertaisuuden edistämisen suhteen, pitää sen olla myös valmis arvioimaan uudestaan omaa hallitusohjelmaansa.
Pääministeri Petteri Orpon mukaan hallitusohjelmassa ei ole mitään ”syrjivää”. Tämä ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttajien sosiaaliturvan eriyttäminen, kielitaidottomien alempi työttömyysturva, ilman oleskelulupaa olevien terveyspalveluiden heikentäminen, vastaanottorahan laskeminen minimiin sekä muun muassa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määräaikaiset sopimukset ovat kaikki esimerkkejä päätöksistä, joilla Suomeen muuttaneet asetetaan eriarvoiseen asemaan. Nämä ovat rakenteellista syrjintää lisääviä, ei sitä purkavia päätöksiä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Pian suomalaiset saavat taas nauttia vaaliväittelyistä, tällä kertaa presidentinvaaleissa. Ne ovat hyvin tärkeät vaalit monesta syystä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on muuttunut paljon lyhyessä ajassa. On välttämätöntä käydä vihdoin linjakeskustelua siitä, minkälainen Nato-maa Suomi haluaa olla. Mutta turvallisuus on paljon muutakin. Kuluneen kesän aikana olemme saaneet nähdä maastopalojen ja myrskyjen tuhoja. Korkeat lämpötilat ja sään muutokset ovat olleet tuhoisia ruoan tuotannolle eri puolilla maapalloa. YK:n pääsihteerin sanoin: globaalin lämpenemisen aikakausi on ohi. Olemme siirtyneet globaalin kiehunnan aikakauteen.
Ilmastopolitiikka on kovaa turvallisuuspolitiikkaa. Ilmastonmuutos ja luontokato pahentavat maailmanlaajuista eriarvoisuutta. Viime vuosina köyhyys ja ravintopula on muutenkin lisääntynyt, ja monen on vaikea rakentaa ihmisarvoista elämää siellä, johon on syntynyt. Monenkeskistä sopimista ja globaalia solidaarisuutta tarvitaan yhä enemmän, mutta valmiuksia – ja rahaa – niihin tuntuu olevan yhä vähemmän. Kaavaillut ulkoasiainhallinnon leikkaukset ovat vaarassa vähentää Suomen läsnäoloa juuri siellä, missä vaikuttaminen olisi keskeisintä: inhimillisen kehityksen edistämisen ja muotoaan hakevan uuden kansainvälisen järjestyksen parissa.
Muun muassa näissä keskusteluissa tarvitsemme presidentinvaaleissa vahvan punavihreän äänen. Siksi vasemmistoliitto tulee asettamaan oman ehdokkaan. Kuten aiemmin olen todennut, olen luvannut harkita ehdokkuutta. Kannustan muita vasemmistoliiton poliitikkoja tekemään samoin. Oman päätökseni kerron hyvissä ajoin ennen puoluevaltuuston päätöskokousta lokakuussa.