Lue koko puhe täältä.
– Ei ole mikään ihme, että uskomme tulevaisuuteen on hämärtynyt. Koko sen yli kymmenen vuoden ajan, kun olen ollut politiikassa aktiivisesti mukana, ovat poliittiset eliitit niin valtakunnan kuin kuntien tasolla kertoneet ihmisille, että luvassa on heikennyksiä, Andersson sanoo.
Hän vetoaa puheessaan siihen, että usko tulevaisuuteen on rakennettava uudelleen. Se tapahtuu kunnianhimoisella ja solidaarisella politiikalla sekä kärjekästä keskustelukulttuuria kehittämällä.
– Sanotaan, että pienituloisten pitää joustaa, työntekijöiden pitää joustaa, lasten pitää joustaa, vanhusten pitää joustaa, ympäristön pitää joustaa. Samaan aikaan kaikkein suurituloisimpien tulot ja varallisuus ovat kasvaneet ja kasautuneet ja globaalit ilmastopäästöt ovat jatkaneet kasvuaan. Pienituloisten ihmisten arkeen ja elantoon tehtäviä heikennyksiä perustellaan pakolla, Andersson toteaa.
Tulevaisuuden rakennuspalikoina perustulo ja reilu siirtymä
Sosiaaliturvajärjestelmä on jäänyt ajasta jälkeen ja palvelee kaikkein huonoiten kasvavaa joukkoa, joka työskentelee silpputyösuhteissa, yrittäjinä ja freelancereina. Perustulo on muuttuneiden työmarkkinoiden haasteisiin vastaava uudistus, joka ratkaisee sosiaaliturvan kannustinloukkuihin ja väliinputoamiseen liittyvät ongelmat ja rakentaa järjestelmän vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi
– Perustulokokeilussa perustulo paransi osallistujien hyvinvointia ja vahvisti heidän luottamustaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuden sosiaalipolitiikkaa rakennettaessa ihmisten hyvinvoinnin vahvistamisnen pitää olla itsestäänselvä osa sitä, mitä poliittisilla ratkaisuilla haetaan, Andersson sanoo.
Yksi tämän hetken keskeisimmistä tehtävistä on yhteiskunnan ekologinen rakennemuutos. Sen vaatimissa nopeissa ja isoissa muutoksissa ei tulla onnistumaan ilman laajaa julkista investointiohjelmaa.
– Me emme voi kysyä, millä tämä kaikki maksetaan, vaan meidän on kysyttävä: mitä joudumme maksamaan, jos tämä jätetään tekemättä? Sillä jos me emme esitä kysymystä, tulevat sen esittämään seuraavat sukupolvet, joista tulee jahkailumme maksajia. Ekologisen rakennemuutoksen lykkääminen on lasten ja nuorten tulevaisuuden riistämistä, ja siihen meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa!, Andersson tiivistää.