Li An­ders­son vas­taa Ju­ha Si­pi­läl­le: so­te kaa­tui pe­rus­tus­la­kiin, ei edus­kun­nan hi­tau­teen

Sote-uudistus kaatui lopulta yksityisen sektorin liian suureen rooliin Sipilän hallituksen mallissa, jonka yhteensovittaminen Suomen perustuslain kanssa ei hallitukselta onnistunut.

Pääministeri Juha Sipilä kritisoi lauantain ykkösaamussa eduskuntaa hitaudesta soten valmistelussa. Kommentti kuitenkin jättää huomiotta soten kaatumisen todelliset syyt. Hallituksen sote-malli ajautui lopullisesti karille, kun eduskunnassa selvisi, ettei hallitus ollut riittävällä tavalla vastannut perustuslakivaliokunnan edellyttämiin muutoksiin.

“Hidastelupuheillaan Sipilä pakoilee poliittista vastuuta soten kaatumisesta. Sote kaatui siihen, että se oli Suomen perustuslain vastainen. Näin laajaa terveydenhuollon yksityistämistä ei vain ollut mahdollista sovittaa kansalaisten yhtäläisiä oikeuksia turvaavan perustuslain kanssa”, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoo.

Perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset koskivat muun muassa maakuntien velvoitetta turvata kaikissa tilanteissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävä saatavuus, sekä mahdollisuuksia puuttua välittömästi tilanteisiin, joissa esimerkiksi yhden suuren yksityisen toimijan vetäytyminen markkinoilta vaarantaisi palveluiden saatavuuden. Myös maakuntien rahoituksen riittävyys ja kuntien omaisuusjärjestelyjen riittävä kompensaatio oli selvittämättä.

Sote-uudistus kaatui siis lopulta käytännössä siihen, että julkisen ja yksityisen palvelun asettaminen kilpailemaan toisiaan vastaan niin voimakkaasti kuin hallitus esitti, on vaikeasti yhteensovitettavissa julkisen vallan vastuuseen turvata kaikkien kansalaisten perustuslaissa säädetyt oikeudet.

“Kun seuraava hallitus aloittaa soten valmistelun, on sillä hyvät edellytykset saada työ valmiiksi, kunhan yksityistämisvimma ei aja soten alkuperäisten tavoitteen, terveyserojen kaventamisen edelle”, Andersson sanoo.

Suomalaiset kysyvät nyt aiheesta, mitä tämän jälkeen seuraa?

Vasemmistoliitto on valmis parantamaan sosiaali- ja terveyspalveluita yhteistyössä muiden puolueiden kanssa ja ehdottaa seuraavia reunaehtoja ja tavoitteita työn perustaksi:

  • Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on palautettava sote-uudistuksen päätavoitteeksi. Kun seuraava hallitus aloittaa sote-uudistuksen valmistelun, työtä on arvioitava nimenomaan tästä näkökulmasta.
  • Kaikki eduskuntapuolueet kokoontuvat sopimaan siitä, miten maakuntien valmisteluelinten rahoitus turvataan siirtymävaiheen ajaksi. On syytä turvata valmistelutyön jatko eduskuntavaalien yli, kunnes on selvyys tulevan sote-mallin suuntaviivoista.
  • Neuvottelut käydään kansan valitsemien edustajien ja virkamiesten voimin. Terveysyritysten lobbarit on saatava pois neuvottelupöydästä.
  • Terveydenhuollon tasa-arvoa on parannettava hoitotakuulla: vasemmistoliiton esitys hoitotakuuksi on, että lääkäriin on päästävä aina viikossa ja maksutta.
  • Vanhusten, vammaisten ja mielenterveysongelmissa olevien tasa-arvoa on parannettava takuulla riittävien hoitajamitoitusten ja palvelujen saatavuuden turvaamisesta.
  • Asiakasmaksulainsäädännön ja lääkkeiden sairausvakuutuskorvausjärjestelmä uudistaminen on valmisteltava osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Tavoite terveyserojen kaventamisesta ei ole mahdollista toteuttaa mikäli asiakasmaksuja ei oteta osaksi tarkastelua.
  • Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja tuottamisesta on siirrettävä kuntia laajemmille itsehallinto-alueille. Maakuntahallinto on yksi vaihtoehto hallintorakenteeksi, tärkeintä on kuitenkin että perustuslain edellytykset ja itsehallinto toteutuu, muun muassa riittävän rahoituksen ja verotusoikeuden turvin.
  • Palveluiden kehittämisessä on asetettava tavoitteeksi vanhustenhuollon resurssien parantaminen, sekä perusterveydenhuollon kehittäminen. Vuoden 2020 valtion budjetissa aloitetaan tuntuvien rahallisten ja henkilöresussien lisääminen terveyskeskusvastaanottotoimintaan, kotihoitoon ja palveluasumiseen ohjataan lisää resursseja.
  • Nykyisen terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain olemassa olevia valinnanvapaussäädöksiä täydennetään ja vahvistetaan sosiaalihuollon asiakkaiden ja terveydenhuollon potilaiden itsemääräämisoikeutta sekä osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa.
  • Sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitetään niin, että julkinen sektori on sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta ohjaavassa asemassa hyödyntäen yksityisiä järjestöjä, osuuskuntia, säätiöitä ja yrityksiä palvelujärjestelmän täydentämiseksi.
  • Tehdään selvitys voitontavoittelun rajoittamisesta julkisesti rahoitetuissa hyvinvointipalveluissa ja lisätään valvonnan valtuuksia ja resursseja.
  • Luodaan edellytykset kohtuuttoman voitontavoittelun rajoittamisesta julkisesti rahoitetuissa hyvinvointipalveluissa.