Hyvät ystävät ja toverit,
Kaksi ja puoli vuotta. Suunnilleen niin kauan on kulunut siitä kun viimeksi olimme kaikki koolla Kuopiossa. Vaikka tämä on ollut hieman tavanomaista lyhyempi puoluekokouskausi, tuntuu se hyvin pitkältä. Marraskuussa 2019 kenelläkään meistä ei ollut vielä aavistustakaan siitä, miten poikkeuksellinen tästä hallituskaudesta tulisi.
Koronapandemia aloitti maailmanvalloituksensa vain muutama kuukausi puoluekokouksemme jälkeen ja juuri kun tautitilanne saatiin rokotusten avulla paremmin hallintaan, aloitti Putin hyökkäyssodan Ukrainaan.
Hallitusvastuu tällaisina poikkeuksellisina aikoina on tarkoittanut monia odottamattomia tilanteita ja monia uusia kysymyksiä, joihin on täytynyt löytää vastauksia ja ratkaisuja. Vallan ja vastuun käsikädessä kulkeminen on tarkoittanut ettei voi piiloutua kun asiat menevät vaikeiksi tai kun ei enää yksinkertaisesti jaksaisi. Jokainen eteen tuleva ongelma on pitänyt ratkaista.
Näinäkin poikkeuksellisina aikoina me olemme osoittaneet, että vasemmistoliitto on puolue joka kykenee kantamaan vastuuta, luomaan parempaa yhteiskuntaa ja tekemään sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja myös kriisien keskellä. Me emme mene piiloon silloin kun asiat menevät vaikeiksi. Sen sijaan, me jatkamme työtä.
Me emme ole antaneet kriisien ja muuttuvien tilanteiden pysäyttää sitä poliittista suunnanmuutosta, jota me lähdimme hallitukseen tekemään. Me lupasimme vähentää eriarvoisuutta. Me lupasimme kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Me lupasimme panostuksia koulutukseen. Näistä lupauksista me olemme pitäneet kiinni.
Tämä hallitus on laittanut pisteen yli vuosikymmenen jatkuneelle leikkauspolitiikalle. Kurjistavan politiikan sijaan me olemme parantaneet tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää. Olemme vahvistaneet koulutuksen rahoitusta kaikilla koulutusasteilla, olemme saattaneet maaliin sote-uudistuksen, olemme uudistaneet vanhempainvapaat, olemme säätäneet sitovat henkilöstömitoitukset niin lastensuojelun sosiaalityöntekijöille kuin oppilas- ja opiskelijahuoltoon sekä tiukentaneet henkilöstömitoitusta vanhustenhuollossa ja olemme toteuttaneet oppivelvollisuuden laajentamisen. Lista merkittävistä parannuksista on pitkä ja sitä voisi vielä jatkaa huomattavasti pidempään.
Mutta hyvät ystävät ja toverit,
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Tässä ajassa nousee yhä vahvemmin esiin miten valtavan suuressa hädässä koko suomalainen hyvinvointivaltio on. Juuri nyt tämä tulee vastaan aivan jokaisella suunnalla.
Kun vierailen päiväkodeissa saan kuulla työntekijöistä, jotka itkevät väsymyksestä töissä. Sosiaali- ja terveydenhuolto on aivan poikkeuksellisen kriittisessä henkilöstöpulassa, ja kesästä ennakoidaan hyvin vaikeaa. Omassa kotikaupungissani on lainvastaisesti suljettu neuvoloita ja ilmoitettu omaishoitajille, että tilapäishoito on kiinni kesän ajalta. Jopa hätäkeskuspäivystäjistä on pulaa, näin sain oppia kuin vierailin paikan päällä hätäkeskuksessa Turussa.
Hyvät ystävät ja toverit,
Ensi kevään eduskuntavaalien suurin kysymys on: jatketaanko Suomessa hyvinvoinnin ja tasa-arvon kasvattamista, vai palataanko tuhoisalle ja eriarvoisuutta lisäävälle leikkauspolitiikan tielle.
Mitä itkua pidättäville varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja uupuneille omaishoitajille tullaan ensi keväänä sanomaan? Kertooko oikeisto-opposition Orpo että rahat eivät taaskaan riitä muuhun, kuin hyvätuloisia suosiviin verokevennyksiin? Siltä vaikuttaa.
Meidän vastauksemme sen sijaan on oltava kristallinkirkas.
Minä haluan sanoa ylikuormittuneille hyvinvointisankareille, että me ymmärrämme, että nyt on liian tiukkaa. Että työvuorot ja henkilöstön määrä on vedetty liian tiukalle ja omaa työtä ei ole mahdollista tehdä niin hyvin, kuin hyvinvoinnin ammattilaisemme haluaisivat. Me aiomme päättäväisesti jatkaa työtä liiaksi tehostettujen palveluiden korjaamiseksi. Me olemme valmiita hyvinvointipanostuksiin myös tulevaisuudessa.
Resurssipula osuu kovaa myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Yksi tärkeä ajankohtainen esimerkki on lastensuojelu.
Monet kunnat ovat ajaneet alas omia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköitään ja samaan aikaan ulkomaalaisten pääomasijoittajien omistamat isot yritykset ovat vallanneet alaa sijaishuollossa. Suuryritykset ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan ostamalla pienemmät, usein paikalliset, yritykset pois markkinoilta. Yleishyödyllisten toimijoiden osuus on myös pienentynyt selvästi.
Lastensuojelulla taotaan siis Suomessa pääomasijoittajille suuria summia, samaan aikaan kun lasten ja nuorten parissa työskentelevät näkevät perhepalveluiden, mielenterveyspalveluiden ja koulujen resurssipulan omassa arjessaan joka päivä.
Kun julkista palvelutuotantoa ei ole, pystyvät voittoa tavoittelevat suuryritykset hinnoittelemaan oman palvelunsa haluamallaan tavalla tietäen, ettei kunnilla ole muuta mahdollisuutta kuin maksaa pyydetty hinta. Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovatkin jopa tuplaantuneet noin viidentoista vuoden aikana lähes miljardiin euroon vuodessa.
Hyvät ystävät,
Kuvitelkaa, miten paljon hyvää miljardilla eurolla olisi mahdollista saada aikaiseksi. Ja miten suurelta määrältä inhimillistä kärsimystä olisi voitu välttyä, jos tämä miljardi tai edes osa niistä rahoista, jotka tällä hetkellä kuluvat suuryritysten voittoina ja osinkoina, olisi käytetty vaikkapa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistamiseen ja ennaltaehkäiseviin perhepalveluihin.
Vasemmistoliiton tavoite ensi vaalikaudelle on, että Suomessa rajoitetaan voitontavoittelua lastensuojelussa. On kestämätöntä, että pääomasijoittajien omistamat suuryritykset tekevät veronmaksajien laskuun suuria voittoja lasten hädällä. Lastensuojelubisneksen voitot ovat kääntyneet kasvuun samaan aikaan, kun ennaltaehkäisevässä perhetyössä ja lastensuojelussa kärsitään kroonisesta resurssipulasta. Tätä en voi hyväksyä.
Asiaan on saatava muutos, ja vasemmistoliitto on valmis toimimaan sen eteen.
Haastan kaikki Suomen eduskuntapuolueet kertomaan, ovatko ne valmiita sitoutumaan lastensuojelun voitontavoittelun rajoittamiseen ensi hallituskaudella. Lasten hädällä rahastamiselle on saatava loppu.
Ensimmäinen askel on, että uudet sote-alueet kasvattavat sijaishuollon julkisia palveluita ja ohjaavat resursseja perhetyöhön sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Lisäksi tarvitsemme lainsäädännöllisiä toimia, joilla asetetaan voitontavoittelulle rajat. Ruotsissa tehty selvitys osoittaa, että tämä on juridisesti mahdollista.
Tämä on yksi monista teemoista, joista me aiomme puhua ensi kevään eduskuntavaaleissa. Niihin on enää noin kymmenen kuukautta aikaa.
Hyvät ystävät ja toverit,
Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan on yksi niistä odottamattomista tapahtumista, joka on tehnyt tästä hallituskaudesta erilaisen kuin mitä ajattelimme. Laajamittainen maasota palasi Venäjän toimien seurauksena Eurooppaan, ja olemme jo yli 100 päivän saaneet nähdä hirveitä uutiskuvia pommitetuista kaupungista ja lukea sotilaiden tekemistä sotarikoksista.
Samalla Venäjä on kehittynyt sisäpolitiikassaan yhä autoritaarisempaan suuntaan ja maa on eristetty yhä enenevissä määrissä kauppasuhteista etenkin Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa. Venäjän demokratisoituminen näyttää nyt huomattavasti kaukaisemmalta, kun monissa niissä haavekuvissa, joissa Eurooppa on rakentanut ison osan energiapolitiikastaan Venäjän varaan. Kansalaisyhteiskunnan nousu ja vahvistuminen Venäjällä on ainoa pitkäjänteinen kehityssuunta, jota voi toivoa ja jota on edistettävä.
Sodan alettua käynnistimme myös puolueen sisäisen keskustelun siitä, mitä Venäjän sota Ukrainassa tarkoittaa vasemmistoliiton ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Keskustelun yhtenä lopputuloksena ovat ne esitykset, jotka puoluehallitus on tehnyt tälle kokoukselle muun muassa eurooppalaisen ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön ja ydinaseriisunnan osalta.
Kysymys Nato-jäsenyydestä on jakanut meidän äänestäjiämme ja edustajiamme. Jotkut näkevät jäsenyyden välttämättömänä keinona kasvattaa kynnystä hyökätä Suomeen, toiset näkevät sen jännitteitä lisäävänä ratkaisuna, joka sitoo Suomen liiaksi yhteen arvoiltaan erilaisten maiden kanssa. Eduskuntaryhmässä päätimme antaa kaikille kansanedustajille mahdollisuuden äänestää oman näkemyksensä ja omatuntonsa mukaan. Minusta se on ainoa kestävä tapa toimia silloin, kun merkittävässä kysymyksessä on aidosti erilaisia perusteltuja näkemyksiä.
Toivon, että voimme tässä kokouksessa huomioida jo tehdyt ratkaisut ja suunnata katseemme tilanteeseen, jossa me nyt olemme sekä tulevaisuuteen – ja ennen kaikkea meitä yhdistäviin teemoihin ja tavoitteisiin.
On välttämätöntä, että luomme yhdessä vasemmistolaista, ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja vastuullista ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Uskon, että Nato on tänä keväänä näyttänyt houkuttelevalta vaihtoehdolta monelle suomalaiselle siksi, että realistisia vaihtoehtoja sille ei ole näyttänyt olevan. Aiemmin mekään emme ole puolueessa niitä kehitelleet, vaan suhtautumisemme kaikenlaiseen liittoutumiseen ja yhteistyön syventämiseen, myös EU:n puitteissa, on ollut torjuva.
Tämä kevät on pakottanut meidät siirtymään pohdinnoissamme abstraktien periaatteiden tasolta siihen, minkälaisia käytännön kantoja me tässä epätäydellisessä ja väkivaltaisessa maailmassa haluamme ottaa ja joudumme ottamaan. Vasemmistoliitto on aina ollut ja tulee aina olemaan sotaa ja militarismia vastaan. Mutta nämä sanat eivät yksin kanna pitkälle tilanteessa, jossa suurvalta käynnistää hyökkäys- ja tuhoamissodan toisessa valtiossa. Sellaisessa maailmassa myös vasemmiston pitää ottaa kantaa siihen, miten toimitaan tilanteessa, jossa aseet ovat ainoa keino välttää se, että suurin ja vahvin väkivalloin vie minkä haluaa vastoin yhteisiä sääntöjä ja ihmishengistä piittaamatta.
Minusta valinta on silloin selvä.
Meillä on tänä viikonloppuna täällä kokousvieraita ukrainalaisesta nuorten vasemmistoliikkeestä, jonka tiedän olevan hyvin kiitollinen avusta, jota monet maat Ukrainalle ovat antaneet. Samalla he pystyvät myös avaamaan minkälaisia ongelmia esimerkiksi korruptio ja ammattiyhdistysliikkeen heikko asema aiheuttaa tavallisille ukrainalaisille. Me puolustamme Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja tuemme maata puolustautuessaan hyökkäyssotaa aloittanutta Venäjää vastaan. Samalla meidän pitää tukea niitä tahoja, jotka taistelevat korruptiota vastaan ja sosiaalisten ongelmien ratkaisujen puolesta. Me myös osallistumme yhteiseen kampanjaan Ukrainan velkojen anteeksiantamiseksi, jotta aikanaan, kun sota joskus loppuu, maa voi keskittyä jälleenrakentamiseen.
Hyvät ystävät ja toverit,
Nato ei määrää jäsenmaidensa ulkopolitiikasta, vaan kannat ja linjat ovat Naton jäsenenäkin meidän omissa käsissämme. Tarvetta vasemmistolaiselle ulkopolitiikalle on myös jatkossa. Suomen tulee harjoittaa jatkossakin ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa, joka nojaa kansainvälisen oikeuden noudattamiseen ja monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseen. Turkin reaktiot Suomen ja Ruotsin päätöksille hakea Nato-jäsenyyttä on Suomen ulkopolitiikan ensimmäinen testi tässä uudessa tilanteessa. Vasemmistoliiton lähtökohta on selvä: ihmisoikeuksilla ei käydä kauppaa!
Turkki-testi tulee tuskin jäämään viimeiseksi. Pidän itse aivan selvänä, että eri maat ja eri tahot, myös Suomen sisällä, tulevat olemaan halukkaita käyttämään Nato-jäsenyyttä perusteluna ulkopolitiikan linjamuutoksille.
Meidän kantamme ja linjamme pysyy.
Vasemmisto on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen ydinaseriisunnan asialla.
Meidän tavoitteenamme on ydinaseeton Pohjola. Vasemmistoliitto vaatii myös, että Suomi ryhtyy välittömästi valmisteluihin ydinasekieltosopimuksen allekirjoittamiseksi ja ratifioimiseksi. Tulevien vuosien keskeisiä tavoitteita on lisäksi pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen ja vahvistaminen. Erityisesti Naton sisällä on erittäin tärkeää pystyä muodostamaan vahva yhteinen linja sellaisten maiden kanssa, jotka ovat valmiita tuomaan äänekkäästi esille ihmisoikeuksien puolustamisen ja kansainvälisen oikeuden noudattamisen tärkeyttä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tiedän etten ole ainoa joka tuntee suurta huolta ja ahdistuneisuutta tästä ajasta. Maailma on matkalla kohti uutta kylmän sodan aikakautta, jossa sodan uhka on aina läsnä tai kulman takana. Tällaisena aikana tarvitsemme myös ääniä rauhan, diplomatian ja kansainvälisen yhteistyön puolesta. Kaikkein suurimmat globaalit turvallisuusuhat: ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen, sekä niiden johdannaiset energia- ja ruokakriisit, eivät välitä valtioiden rajoista tai poliittisista jännitteistä. Kaiken tämän mylleryksen keskellä emme missään vaiheessa saa unohtaa näiden ongelmien ratkaisemisen ensijaisuutta kaikkeen muuhun nähden.
Tänä vuonna on mitattu historian korkeimmat hiilidioksidipitoisuudet ilmakehässä. Jotta saamme pidettyä ilmastokatastrofin hallinnassa, pitää meidän saada päästöt vähenemään jyrkästi korkeintaan kahdeksassa vuodessa ja laskusuuntaan jo seuraavan kolmen vuoden aikana.
Meillä on kiire. Kolme vuotta, se on vain yksi puoluekokouskausi.
Kahdeksan vuotta on vain kaksi ja puoli kautta.
Hyvät ystävät ja toverit,
Sota Ukrainassa on onneksi vauhdittanut irtaantumista fossiilisesta energiasta ympäri Eurooppaa. Tämä on muutos, joka meidän on joka tapauksessa on tehtävä, niin nopeasti kuin on mahdollista, ja oikeudenmukaisella tavalla.
Olen tämän kevään aikana kiertänyt eri puolilla Suomea ja vieraillut erilaisissa teollisuustyöpaikoissa. Eläkepolitiikan ja vuorotyön raskaiden puolien lisäksi olen saanut keskustella työntekijöiden ja yritysten edustajien kanssa suomalaisen teollisuuden tulevaisuuden näkymistä ja erityisesti siitä, miten vihreä siirtymä suomalaiseen teollisuuteen vaikuttaa. Nämä vierailut on entisestään vakuuttaneet minut siitä, että meidän täytyy pystyä osoittamaan ihmisille, että ilmastotyö ei ole uhka teollisuudelle, vaan edellytys sille, että työpaikat ja teollisuus voi säilyä Suomessa. Valmistelemme parhaillaan uutta teollisuuspoliittista ohjelmaa puolueelle, jossa fokus on juuri vihreä siirtymä ja sen tuomat mahdollisuudet.
Vierailin esimerkiksi uudessa tekstiilikierrätyslaitoksessa Paimiossa, jossa pyritään rakentamaan uusia arvoketjuja tekstiilikuitujen uusiokäytön ympärille. Vierailin SSAB:n terästehtaalla Raahessa, jonka päästöt tällä hetkellä muodostavat noin seitsemän prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Mikäli Raahessa onnistutaan muuttamaan teräksen valmistusprosessi vetypohjaiseksi, olisi sillä merkittävä vaikutus Suomen kokonaispäästöihin. Mutta kyse ei ole vain päästöjen vähentämisestä vaan myös siitä, säilyvätkö työpaikat ylipäätänsä onnistuneen vihreän siirtymän ansiosta Suomessa. Raahessa yrityksen edustaja sanoi suoraan, että mikäli vetytuotantoon siirtymisessä ei onnistuta, niin hän ei usko että Pohjois-Euroopassa enää valmistetaan lainkaan terästä kymmenen vuoden päästä.
Perussuomalaiset ja muut oikeistopopulistit eivät tunnu ymmärtävän, että sekä ilmastonmuutos että ilmastonmuutoksen vastainen työ ovat tulleet yhteiskuntaamme jäädäkseen. Ilmastonmuutos tarkoittaa, että myös hiilidioksidipäästöjen korkea hinta on tullut jäädäkseen. Hiilen ja päästöjen hinta ei siis tule laskemaan vaan nousemaan ja siksi reiluun siirtymään on panostettava nyt eikä sitten kun oikeisto vihdoin joskus herää todellisuuteen.
Hiilen päästöoikeudet muodostavat jo nyt suuren osan monien yritysten kuluista ja panostukset vähähiilisyyteen tarkoittavat sitä, että rahaa työntekijöiden palkkoihin ja uusien työpaikkojen luomiseen jää enemmän. Määrätietoiset ilmastotoimet ovat siis edellytys suomalaisen työn suojelemiselle ja uusien työpaikkojen luomiselle!
Päästövähennykset ovat SSAB:n kaltaisille yrityksille siis myös suoraan taloudellista hyötyä tuova kysymys. Samaa saimme kuulla kun vierailimme sementtitehtaalla Lappeenrannassa. Päästöt maksavat, ja päästöoikeudet muodostavat jo nyt merkittävän osan yrityksen kokonaiskustannuksista. Siksi Suomen kaltaisessa maassa teollisuudessa todella kannattaa panostaa fossiilienergiasta irtaantumiseen ja päästöjen laskemiseen.
Suomen kaltainen maa ei voi eikä sen pidä kilpailla palkkoja alentamalla, vaan päästöjä laskemalla.
Kiertueen aikana minulle kuitenkin kirkastui myös, että meidän Suomessa on pakko huolehtia nykyistä paremmin siitä, että metsien käyttö tapahtuu tavalla, joka on kestävää. Hyvin monien teollisten toimijoiden päästövähennyssuunnitelmat nojaavat bioenergiaan. Äskettäin julkaistujen tietojen mukaan Suomen hiilinielut romahtivat viime vuonna. Metsäteollisuus on ja pysyy merkittävänä teollisena toimijana Suomessa, mutta samalla meidän on pakko löytää keinoja huolehtia metsien käytön kestävyydestä niin luonnon monimuotoisuuden kuin ilmaston kannalta, sillä muuten hiilinielujen pienentäminen uhkaa tehdä tyhjäksi kaikki ne toimet, joita hallitus sekä muu yhteiskunta tekee ja on tehnyt päästöjen vähentämiseksi.
Nettonielulle asetetut tavoitteet ovat EU-tasolla sitovia. Mikäli nielut pienentyvät enemmän kuin on tarkoitus, joudumme maksamaan jopa miljardin nieluyksiköistä muualta, tai tekemään vielä suurempia päästövähennyksiä esimerkiksi liikenteessä tai maataloudessa, missä vastustus toimenpiteille on yleensä suurta.
Tämän hallituskauden aikana vihreää siirtymää on vauhditettu todella monin toimenpitein. On kuitenkin välttämätöntä, että samaan aikaan kun tehdään kunnianhimoisia panostuksia fossiilittomaan talouteen, panostetaan myös hyvinvointipalveluihin ja siirtymän oikeudenmukaisuuteen.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tällä hetkellä moni suomalainen kantaakin huolta juuri siitä, miten pärjätä suurten muutosten keskellä. Elinkustannusten nousu on tosiasia ja se vaikuttaa niin pienituloisten kuin palkansaajien talouteen merkittävästi. Olemme siirtymässä Suomessa ja koko Euroopassa uuteen tilanteeseen, saatuamme pitkään nauttia hyvin matalista koroista.
Inflaation nousun taustalla on ennen kaikkea energian hinnan nousu, mutta myös Ukrainan sodan vaikutukset esimerkiksi ruuan tuotantoon ja hintoihin. Kyse ei kuitenkaan ole talouden ylikuumenemisesta, vaan kohoavien hintojen lisäksi nyt ennustetaan talouden kasvun hidastumista. Tilanne vaatii toimenpiteitä ihmisten ostovoiman ja pärjäämisen turvaamiseksi.
Samalla on tärkeää muistaa, että inflaatio ei kohtele meitä tasapuolisesti.
Se osuu ankarimmin heihin, joiden tuloista valtaosa menee ruokaan ja asumiseen ja joilla ei ole mahdollisuutta vähentää omaa jo valmiiksi vähäistä kulutusta. Hintojen nousuun pitääkin puuttua paitsi tehokkaasti myös oikeudenmukaisesti.
Yritysten on kannettava yhteiskuntavastuunsa tilanteessa, jossa palkansaajien ostovoima heikentyy. Yritysten voittoasteet ovat koronapandemian aikana kehittyneet suotuisasti ja inflaation seurauksena monet yritykset ovat voineet nostaa hintoja. Samat työnantajatahot ja oikeistolaiset, jotka yleensä kauhistelevat valtion velanottoa ja suomivat hallitusta muka vastuuttomista menolisäyksistä, ovat nyt esittäneet, että valtion pitäisi mukisematta käyttää miljardeja euroja tuloveroalennuksiin, jotta painetta palkankorotuksiin olisi mahdollisimman vähän. Käytännössä veroalea vaativat esittävät siis, että hintojen nousu kompensoidaan leikkauksilla hyvinvointipalveluihin, ei työnantajien palkankorotuksilla.Tämä linja on hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden näkökulmasta vastuuton.
Palkansaajien ostovoimaa on tässä tilanteessa viisasta turvata palkankorotuksilla sekä palauttamalla kiky-sopimuksen yhteydessä työntekijöiden kannettavaksi siirrettyjä maksuja takaisin työnantajille. Maksujen palauttamisella voidaan vahvistaa työntekijöiden ostovoimaa jopa miljardilla, ilman että se näkyy suoraan palkankorotusprosentteina.
Vasemmistolle oli myös erittäin tärkeää, että kunta-ala sai toivomansa ja haluamansa palkkaohjelman, joka takaa julkiselle sektorille yksityistä suurempia palkankorotuksia tulevan viiden vuoden ajan.
On käsittämätöntä, että joissain puolueissa haaveillaan sunnuntailisien poistosta tilanteessa, jossa reaalimaailmassa pohditaan keinoja ratkaista julkisen sektorin vakava työvoimapula ja turvata ihmisten toimeentulo. Jos heidän huolensa olisi lauantain ja sunnuntain keskinäisessä tasa-arvossa, olisi työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta loogisempaa esittää täyttää korotusta myös lauantaille.
Yhtä käsittämätöntä on se, että Elinkeinoelämän keskusliitto, joka itse on halunnut luopua tulopoliittisista kokonaisratkaisuista ja keskitetyistä neuvotteluista, kauhistelee nyt julkisuudessa kunta-alan sopimusta siksi, että siinä on sovittu yleisen linjan ylittävistä korotuksista. Sitä saa mitä tilaa. Jos on ehdoin tahdoin halunnut siirtää itsensä pelikentältä katsomoon, kannattaisi ymmärtää, että siellä ei voi osallistua kentän tapahtumiin.
Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen kuitenkin voitti käsittämättömimpien kommenttien kisan. Pentikäinen on niin järkyttynyt siitä, että julkisten alojen palkkoja pyritään nostaa, että hän kehottaa työnantajia hajottamaan työehtosopimusjärjestelmän kokonaan. Varhaiskasvatuksen opettajien, kirjastotyöntekijöiden, laitoshuoltajien, opettajien ja hoitajien palkkojen korotukset ovat siis niin vastenmielinen päätös, että Pentikäinen kehottaa työnantajia sysäämään suomalaista työelämää totaaliseen kaaokseen.
Minusta on tärkeää sanoa selkeästi ääneen, mitä Suomen yrittäjien ja Mikael Pentikäisen linja edustaa: Pentikäinen on vienyt järjestönsä työmarkkinahuliganismin tielle. Kyky sopia palkoista on suomalaisen hyvinvointivaltion ytimessä ja tätä yhteistä hyvää Pentikäinen on nyt ratsastanut tuhoamaan.
Onko Pentikäiseltä mennyt kokonaan ohi uutinen varhaiskasvatuksen, hoitoalan ja sosiaalityön henkilöstökriisistä? Onko tosiaan niin, että Suomen yrittäjät eivät ymmärrä näiden ammattilaisten tekemän työn merkitystä koko tälle maalle, myös kaikille yksityisen sektorin työpaikoille? Kuka vastaa Mikael Pentikäisen hoidosta, jos hän sattuu sairastumaan, kuka on opettanut hänen lapsensa tai vastannut hänen alaisena koulutuksesta? Tietenkin juuri ne julkisen sektorin ammattilaiset, joiden työehdoista ja palkoista nyt on kyse.
Jos tässä tilanteessa halutaan käyttää julkisia varoja verokevennyksiin, esitämme vasemmistoliitossa, että hallitus yleisen ansiotuloverokevennyksen sijasta harkitsee ruuan arvonlisäveron alentamista esimerkiksi 10 prosenttiin. Se olisi kohdennettu keino puuttua elinkustannusten nousuun ja tukisi erityisesti niitä, joiden menoista iso osa kuluu juuri ruokaan.
Tämän lisäksi tarvitaan suoria ja kohdennettuja toimia kaikkein pienituloisimpien toimeentulon vahvistamiseksi ja köyhyyden torjumiseksi. Erityisesti lapsiperheköyhyyden ja ikäihmisten köyhyyden torjuminen on äärimmäisen tärkeää tässä tilanteessa.
Muuttunut talouspoliittinen tilanne ei saa jäädä heidän maksettavaksi, joilla on jo ennestään vähemmän. Tämänkin kriisin keskellä vasemmistoliitolle on keskeistä ajaa politiikkaa, joka vähentää eriarvoisuutta.
Hyvät ystävät,
Nyt on kymmenen kuukautta jäljellä siihen päivään, jolloin Suomen poliittisesta suunnasta päätetään taas seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Me tarvitsemme vaalivoittoon jokaikisen ihmisen tässä huoneessa. Ja kaikkia teitä, jotka ette nyt ole täällä fyysiesti paikalla. Vaalivoittoon me tarvitsemme suomalaisten luottamuksen. Meidän yhteinen tehtävämme on osoittaa, että olemme luottamuksen arvoisia. Olemme tehneet tämän hallituskauden aikana erinomaista työtä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin eteen täysin poikkeuksellisissa oloissa. Nyt on aika kertoa kaikille, miksi Suomi tarvitsee meistä myös tulevaisuudessa tasa-arvon ja hyvinvointivaltion tulevaisuuden luotettavimman puolustajan.
Yhdessä me voimme rakentaa tulevaisuuden, joka kuuluu kaikille, ei harvoille.