Hyvät ystävät ja toverit,
viime vuonna tähän aikaan pidin ensimmäistä etäpuhettani puitteissa, jotka vuoden aikana ovat tulleet monille hyvinkin tutuiksi. Silloin oli vaikea kuvitella, että viettäisimme tänään jo toista vappua näissä oloissa. Mutta etäyhteyksiin on nyt jo aikalailla totuttu, joten tämän ei meidän tunnelmaamme vaikuta! Vappu on työn ja työväen yhteinen juhlapäivä, ja meille tärkeä päivä riippumatta miten vietämme sitä. Tänä vuonna on paitsi poikkeuksellinen vappujuhla myös poikkeuksellisen monta tärkeää aihetta, joita nostaa esille.
Ensinnäkin voimme olla erittäin kiitollisia ja iloisia siitä, että tässä maassa on edelleen toimiva hallitus. Eikä mikä tahansa, vaan reiluun siirtymään sitoutunut punavihreä kansanrintamahallitus, joka on sitoutunut sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja inhimillisesti kestävään, vastuulliseen tulevaisuuden politiikkan.
Kära vänner och kamrater,
Vi firar än en gång första maj under exceptionella omständigheter. Vid det här laget är vi dock alla så vana med att allt är på distans att det inte påverkat stämningen, första maj är en viktig dag för vänstern och arbetarrörelsen oberoende hur vi firar den. I år får vi dessutom fira att landet fortfarande har en regering, och dessutom en regering som har förbundit sig till en socialt rättvis och hållbar framtidspolitik.
Koronakriisi ei ole vielä ohi Suomessa, eikä maailmalla. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että hallitus voi jatkaa työtään, jolla varmistetaan, että ihmiset ja talous selviävät kriisin yli mahdollisimman pienin vaurioin. Se vaatii vastuullisia päätöksiä ja panostuksia hyvinvointiin. Opposition peräänkuuluttama vaihtoehto, eli kehykseen palaaminen jo ensi vuodesta, tarkoittaisi miljardin leikkauksia tilanteessa, jossa pandemian aiheuttamaa hoiva-, oppimis- ja hyvinvointivelkaa pitää kiireellisesti purkaa. Absurdit puheet velkaantumisen lopettamisesta tarkoittaisi jopa 8 miljardin leikkauksia, jättäisi jälkeensä mittavat tuhot ihmisten elämään ja käytännössä hävittäisi sen hyvinvointivaltion, johon tälläkin hetkellä nojaamme vuoden pandemia-ajan jälkeen.
Monelle taholle näyttää ottavan erittäin koville, että tämä hallitus ei suostu nielemään oikeiston syöttämiä talouspoliittisia opinkappaleita tai hyväksymään oikeistolaisen talouspolitiikan lähes uskonnollista vaihtoehdottomuutta. Tässä maassa puhutaan vihdoin talouspolitiikan monista vaihtoehdoista avoimesti.
Miljardiluokan leikkaukset keskellä terveyskriisiä eivät ole vastuullista talouspolitiikkaa, vaan vaikeuttaisivat sosiaalisten seurausten korjaamista ja uhkaisivat hyvin alkanutta talouden palautumista ja elpymistä. Palveluiden tarve koronan riivaamassa Suomessa on kasvanut suureksi: lähisuhdeväkivallan takia apua hakevien määrä kasvoi koronan seurauksena viime vuonna rajusti. Turussa ja Tampereella taas nuorisopsykiatriset osastot ovat niin täynnä, että apua hakeneet nuoret joutuvat nukkumaan patjoilla lattialla. Samalla koulujen etäopetus on kasvattanut oppilaiden välisiä eroja entisestään ja hyvin monet nuoret ovat lopen uupuneita.
Vastuullisuutta on olla vetämättä hätäjarrusta herkässä tilanteessa. Vastuullisuutta on panostaa siihen, että niin yritykset kuin ihmiset pärjäävät mahdollisimman hyvin ja uskaltavat suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen.
Hallituksen talouspolitiikkaa kritisoivat tahot jättävät usein myös kokonaan mainitsematta, että isossa kuvassa Suomi on pärjännyt niin terveydellisesti kuin taloudellisesti erinomaisesti. Eilen Suomi palasi taas EU:n tilastojen johtoon koronatapausten vähyydessä. Onnistuneen taudintorjunnan seurauksena myös Suomen kansantalous on pärjännyt pienemmillä vaurioilla kuin moni muu maa. Olemme velkaantuneet monia muita maita vähemmän, ja lähivuosien talousennusteet näyttävät hyviltä. Tämä hallitus on jo puolessa välissä tehnyt huomattavasti enemmän työllisyyspäätöksiä kuin mitä Sipilän oikeistohallitus teki koko kautensa aikana. Tämä koskee valtionvarainministeriöiden vaikutusarvioihin pohjautuvia työllisyyspäätöksiä. Kun nykyisen hallituksen työllisyyspäätöksiä tarkastellaan laajempien vaikutusarvioiden kautta, olemme tehneet jo arviolta kaksi kertaa enemmän työllisyyttä lisääviä päätöksiä kuin edeltävä, työttömiä kurittanut, oikeistohallitus.
Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vaatinut monipuolisempaa tapaa arvioida työllisyysvaikutuksia, muun muassa muiden ministeriöiden ja asiantuntijoiden osaamista hyödyntämällä. Suomessa on työllisyyspolitiikassa jo vuosia kokoomuksen johdolla tuijotettu sokeasti vain työn tarjontaa. Ajatus siitä, että työmarkkinatuen leikkaaminen 20 tai 30 eurolla, tai toimeentulotuen omavastuun palauttaminen johtaisi taianomaisesti työttömien laajamittaiseen työllistymiseen, on todellisuudesta vieraantunut. Työttömyyden syyt eivät ole taloudellisten kannustimien puutteessa vaan siinä, että sopivia työpaikkoja ei ole tarjolla.
Työllisyyspolitiikasta tehdään usein tarkoituksella abstraktia puhumalla “rakenneuudistuksista”, “päätösperäisistä työpaikoista” ja “työn tarjontaa lisäävistä reformeista”. Mutta näiden vaikeaselkoisten sanojen takana on oikeita ihmisiä. Ihmisiä, jotka tarvitsevat rahaa elämiseen, vuokraan ja ruokaan, ihmisiä joilla on toiveita työllistyä ja jotka yrittävät parhaansa, mutta joiden paikkakunnalta on saattanut tehdas lopettaa tai he ovat voineet joutua työelämästä sivuun esimerkiksi masennuksen takia.
En ole koskaan voinut käsittää kuinka joillekin puolueille tuntuu olevan itseistarkoitus leikata työttömyysturvasta. Vaikuttaa hälyyttävästi siltä, että monien ymmärrys ihmisten arjesta ja halu auttaa heikossa asemassa olevia loppuu välittömästi, kun on kyse pitkäaikaistyöttömistä. Työttömiä on sallittua haukkua, moittia ja kepittää, vaikka muuten pidettäisiin kovaa meteliä siitä, että ollaan “pienen ihmisen asialla”.
Vasemmistoliitto on koko olemassaolonsa aikana puolustanut pienituloisia ja vaatinut oikeudenmukaisempaa tulonjakoa. Kehysriihineuvottelutulos ei sisältänyt sosiaaliturvaleikkauksia ja tulemme jatkossakin toimimaan pienituloisten vankkana puolestapuhujana hallituksessa. Meidän puolueemme kynnyskysymys hallitusyhteistyölle oli, että perusturvasta ei leikata, ja tämä kynnyskysymys on luonnollisesti voimassa edelleen.
Vänsterförbundet har under hela sin existens försvarat låginkomsttagare och krävt en mer rättvis inkomstfördelning. Att skära ner i arbetslöshetsunderstödet skapar inga nya arbetsplatser, det skapar bara mer fattigdom och illamående. Förhandlingsresultatet från ramrian innehöll inga nedskärningar i socialskyddet och vi kommer även i fortsättningen att agera som låginkomsttagarnas höljudda försvarare i regeringen. Att man inte skär ner i grundtryggheten var ett av villkoren för vårt regeringssamarbete och det villkoret är fortfarande i kraft.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tässä maassa on tapahtunut isoja asioita myös Säätytalon seinien ulkopuolella. Työmarkkinoilla tapahtuu tällä hetkellä isoja mullistuksia, joilla tulee olemaan kauskantoisia vaikutuksia kaikille palkansaajille tässä maassa. Viime syksynä Metsäteolllisuus ilmoitti, ettei aio enää solmia valtakunnallisia työehtosopimuksia ja maaliskuussa Teknologiateollisuus seurasi perässä. Teknologiateollisuus ei enää neuvottele valtakunnallisista työehtosopimuksista vaan neuvoo jäsenyrityksiään yrityskohtaisten sopimusten tekemisessä.
Tämä uutispommi ei ole saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä mediassa koronan, hallituskriisin ja kuntavaalien hallitseman kevään aikana siitä huolimatta, että seuraukset suomalaiselle työelämälle ovat järisyttävät. Tämä koskettaa jokaista suomalaista työntekijää – siis meitä jokaista.
Suomen työmarkkinamalli on pohjautunut siihen, että työntekijät ja työnantajat neuvottelevat keskenään niin palkasta kuin muista keskeisistä työehdoista. Koska yksittäisten työntekijöiden neuvotteluasema on heikko suhteessa vahvempaan työnantajaorganisaation, on työntekijöiden oikeuksista pidetty huoli järjestäytymällä ammattiliittoon ja neuvottelemalla yhdessä työelämän keskeistä kysymyksistä. Neuvottelujen tukena on joukkovoima, jota viimeisenä keinona voidaan hyödyntää työnantajan kannustamiseen neuvotteluhalukkuuteen. Työehtosopimusten yleissitovuudella on haluttu varmistaa, että sopimukset koskevat myös työnantajaliittoon kuulumattomia yrityksiä, ja että mikään firma ei voi parantaa omaa kilpailuasemaansa esimerkiksi painamalla työntekijöidensä palkkoja alas ja tai muuten heikentämällä työehtoja.
Hyvinvointivaltiomme on rakennettu työn ja työtaisteluiden avulla ja nyt työnantajaliitot pyllistävät tälle mallille. Bisnesomistajien viesti on, että sopiminen ei kiinnosta, eikä arvoa nähdä tavassa, jolla tässä maassa on turvattu säälliset vähimmäistyöehdot kaikille.
Hyvät ystävät ja toverit,
Jos työnantajat eivät enää halua turvata vähimmäispelisääntöjä työmarkkinoilla yleissitovuuden nojalla, silloin se pitää tehdä muuta kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa lainsäädäntöä: työnantajat ja työntekijät luovuttaisivat sen vallan, jota he ovat keskenään käyttäneet neuvottelupöydissä maan hallitukselle. Palkkauksesta ja työehdoista säätäminen nousisi puoluepolitiikan keskiöön.
Om arbetsgivarna inte längre vill trygga arbetsmarknadens spelregler genom allmänbindande kollektivavtal, på basis av de meddelanden Skogs- och Teknologi-industrin gjort, måste spelreglerna tryggas på annat sätt. I princip betyder det lagstiftning: arbetsgivarna och arbetstagarna skulle därmed ge över den makt de haft vid förhandlingsbordet till landets regering. Frågor om löner och arbetsvillkor skulle bli centrala partipolitiska frågor och det innebär att vi måste överföra allt det som det stiftats om i kollektivavtalen till lagstiftningen.
Työnantajaleirin valitsema tie tulee vääjäämättä myös tarkoittamaan eriarvoisuuden kasvua suomalaisessa työelämässä. Vahvat pärjäävät kyllä. Työpaikoissa, joissa järjestäytymisaste on korkea, joissa on kokemusta paikallisesta sopimisesta ja joissa lyhytkin lakko tulee erittäin kalliiksi, voivat työntekijät jatkossakin neuvotella itselleen hyvät edut. Yleissitovuus on kuitenkin ollut keino huolehtia myös niistä, joiden neuvotteluasema ei ole yhtä vahva.
Jatkossa tällainen kehitys tulee johtamaan yhä eriytyneisempiin työmarkkinoihin. Silloin ei puhuta enää kahden tai kolmen kerroksen väestä vaan kerrostalollisesta erilaisilla työehdoilla ja palkoilla työskentelevistä ja toisiaan vastaan kilpailevista ihmisryhmistä. Tämä ei ole vasemmistoliiton linja. Meidän linjamme on solidaarisuus, luottamuksen lisääminen ja yhdessä sopiminen. Me haluamme varmistaa, että kenenkään oikeuksia ei poljeta.
Vasemmistoliitto on jo pidempään ajanut vähimmäispalkasta säätämistä lailla. Mutta tarve lainsäädännölle tulee jatkossa olemaan paljon laajempaa. Siksi meidän on jo tällä hallituskaudella siirrettävä keskeisimmät työehtosopimuksiin sisältyvät työntekijöiden asemaa koskevat linjaukset lainsäädäntöön. Me esitämme, että ensitöikseen hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin luottamusmiehen aseman vahvemmaksi turvaamiseksi laissa. Luottamusmiehen aseman turvaaminen on oleellista, jotta järjestäytyneillä työntekijöillä jatkossakin on osaava ja koulutusta saanut edustaja, joka voi neuvotella ja käyttää sananvaltaa heidän puolestaan ja joka näin tehdessään nauttii suojaa työnantajien mielivallalta, painostukselta ja uhkailulta.
Tämän lisäksi hyvät ystävät, tarvitaan nyt kaikkien meidän panosta siinä, että voimme yhdessä avata järjestäytymisen merkitystä tässä yhteiskunnassa. Ay-liikkeessä ei ole kyse 80-luvusta, Hakaniemessä istuvista keskusjärjestöjen pampuista, iltauutisissa näkyvistä hämäristä neuvotteluhuoneista, ansiosidonnaisesta päivärahasta tai vain vakiduuneissa olevista työntekijöistä. On kyse meistä kaikista!
Siinä on kyse sinusta ja minusta, jokaisesta suomalaisesta palkansaajasta, siitä, paljonko kätilöille tai kaupan kassoille maksetaan palkkaa, paljonko on työntekijöiden osuus on siitä tuotosta, jota heidän työllään yrityksille syntyy, ja siitä, miten estetään heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttämistä työelämässä.
Olemme todella perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, ja tässä taistelussa tarvitaan jokaista meistä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Viimeisen vuoden aikana tiedän, että moni kulttuuri- ja tapahtuma-alan työntekijä, yrittäjä ja freelancer on miettinyt, onko kaikki työ todella yhtä arvokasta. Siltä se ei ole vaikuttanut, kun turve- ja ravintola-alalle on julkisuudessa vaadittu ja räätälöity erillisiä tukipaketteja, ja kulttuurialan toimijat kokevat jääneensä vaille vastausta ja huomiota alan syvälle hädälle.
Näin vappuna on hyvä muistuttaa, että emme saa jäädä vanhanaikaisten työelämämielikuvien vangeiksi elinkeinopolitiikassa. Mielikuvat tuottavasta työstä asiana, joka tapahtuu tehdasympäristössä, elävät edelleen vahvoina, jopa Suomen kaltaisessa korkean osaamisen ja korkean teknologian maassa. Luovat alat ovat kuitenkin merkittävä työllistäjä ja elinkeino. Tilanteessa, jossa koko elinkeinon toimintamahdollisuuksia on rajoitettu, on päivänselvää, että kulttuuri-, taide- ja tapahtuma-alan toimijoille kuuluu korvauksia. Kitaristin, näyttelijän, galleristin tai ääniteknikon työ ei ole vähemmän arvokasta kuin tarjoilijan tai turveyrittäjän. Siksi vasemmistoliitto on vaatinut paremmin kohdentuvia ja suurempia tukitoimia kulttuuri- ja tapahtuma-alalle. Meidän pitää olla valmiita maksamaan myös kulttuurista ja taiteesta, se on yhtä oleellinen, tärkeä ja tarpeellinen osa meidän yhteiskuntaamme kuin muukin työ.
Tämän kevään lisätalousarviossa sisältynyt mittava tukipaketti kulttuuri- ja tapahtuma-alalle oli välttämätön ja tärkeä, mutta samalla on jo nyt ryhdyttävä toimiin, jotta tulevaisuudessa voidaan tukea freelancereita ja yksinyrittäjiä nykyistä paremmin.
Työ ja työmarkkinat ovat muuttuneet, ja koronakriisi on omalta osaltaan tehnyt näkyväksi sen mitä me jo tiesimme: sosiaaliturva ja hallinto tavoittavat huonosti sen laajan joukon ammattilaisia, joiden työtä ei tehdä perinteisessä palkkatyösuhteessa. Samalla, kun alan toimijoille korvataan se, minkä he ovat menettäneet nyt, on tulevaisuutta ajatellen jatkettava työtä sosiaaliturvan uudistamiseksi kohti perustuloa ja ammattimaisesti taiteellista työtä tekevien ansaintamallien kehittämiseksi.
Musik och kultur har alltid varit en del av första maj. I en tid då det känns som att man allt kraftigare försöker vända människor och arbetare mot varandra, är det vårt ansvar att hålla samman ännu starkare, och solidariskt stöda varandra. Första maj är arbetarrörelsens gemensamma fest. Tillsammans förändrar vi världen.
Työn ja työväenliikkeen juhlapäivään vappuun on aina erottamattomana osana kuulunut myös musiikki ja kulttuuri. Aikana jolloin tuntuu, että yhä vahvemmin pyritään “hajoita ja hallitse” -ajattelumallin mukaisesti kääntämään niin ihmisiä kuin duunareita toinen toisiaan vastaan, on meidän pidettävä entistä vahvemmin kiinni vierustoveristamme ja tuettava toinen toistaamme. Vappu on yhteistyön ja työväen yhteinen juhla. Yhdessä me muutamme maailmaa.
Turvallista, kulttuurin ja ilon täyteistä ja ennen kaikkea hyvää vappua, ystävät!
Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja