Taakanjakosektorin päästöt eivät nykytoimin tule laskemaan riittävästi EU:n 2030-päästövelvoitteen saavuttamiseen, vaan lisätoimia tarvitaan.
– Hallitus tavoittelee suunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä minimaalisia päästövähennyksiä. Näistä aidosti lisäisiä päästövähennyksiä on vieläkin pienempi määrä – hallitus nojaa päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa vahvasti erilaisten joustomekanismien hyödyntämisen ja aiemmilta vuosilta kertyneiden “ylijäämäyksiköiden” varaan, Kivelä sanoo.
”Maankäyttösektorin vaje voi kasvaa jopa 115 miljoonan tonnin suuruiseksi. Vertailun vuoksi: nyt esitetyssä suunnitelmassa hallitus tavoittelee 0,6 miljoonan tonnin edestä aidosti lisäisiä päästövähennyksiä.”
– Tämä on täysin kestämätöntä epävarmuuksiin – ja suoranaisiin epätodennäköisyyksiin – perustuvaa ilmastopolitiikkaa, jonka hinta voi käydä Suomelle kalliiksi, Kivelä jatkaa.
Esimerkiksi joustomekanismeihin sisältyvien, muilta mailta ostettavien “päästöyksiköiden” hinnasta ja saatavuudesta ei ole tässä vaiheessa tietoa, ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulee vain vaikeutumaan vuoden 2030 jälkeen kiristyvien ilmastotavoitteiden valossa.
Samalla erittäin merkittävä ja todennäköinen riski on, että maankäyttösektorin alijäämä kaudelta 2021–25 siirtyy taakanjakosektorin katettavaksi.
– Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maankäyttösektorin vaje voi kasvaa jopa 115 miljoonan tonnin suuruiseksi. Vertailun vuoksi: nyt esitetyssä suunnitelmassa hallitus tavoittelee 0,6 miljoonan tonnin edestä aidosti lisäisiä päästövähennyksiä, Kivelä sanoo.
– Edellinen hallitus esitti päästövähennyksiä 5,7 miljoonan tonnin edestä, josta murto-osa perustui joustojen hyödyntämiseen. Keinoja päästöjen vähentämiseksi on, ja tarve on sitäkin suurempi. Hallituksen ilmastosuunnitelma ei tällaisenaan ole hyväksyttävä, vaan tavoitetasoa on nostettava rutkasti, Kivelä alleviivaa.