Vanhoja metsiä on jäljellä koko EU:n alueella enää rippeet, ja Suomessakin tällaiset metsät kattavat muutamia sadasosia metsäpinta-alasta. Suomi on sitoutunut suojelemaan jäljellä olevat vanhat arvometsänsä. Tästä huolimatta Orpon hallituksen poliittisessa prosessissa on käymässä niin, että iso osa jäljellä olevasta arvometsästä jää suojelematta.
“On irvokasta kutsua itseään luontopositiiviseksi maaksi, jos edes tällaista minimisuoritusta luontokadon hillitsemiseksi ei saada aikaan”, toteaa vasemmistoliiton kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Veronika Honkasalo.
Arvometsät on Suomessa suurilta osin jo kartoitettu Luonnonmetsätyöryhmän ja Luonnonmetsät Sápmi -työryhmän toimesta. Luken, Syken ja Luontopaneelin lausuntojen mukaan näiden työryhmien tekemä inventointityö vastaa parhaiten sekä komission indikaattoreita että jo olemassaolevia, tieteellisesti ja ekologisesti perusteltuja luonnontilaisen ja vanhan metsän kriteerejä. Poliittisessa prosessissa paine kasvattaa hakkuita uhkaa kuitenkin sotkea tieteellisen prosessin.
“Vanhan arvokkaan metsän kriteereistä saivartelemalla ei tosiaan nähdä metsää puilta. Hallituksen tärkeysjärjestys on se, että hakkuita on saatava kasvattaa, vaikka se maksaisi viimeisetkin ikimetsät. Näiden luontokohteiden arvo on mittaamaton ja korvaamaton. Lisäksi tieteellisen tiedon hämärtäminen poliittisesti on alhaista”, lataa vasemmistoliiton kansanedustaja, ympäristövaliokunnan jäsen Mai Kivelä.
Hallitusohjelman lisäksi Petteri Orpo on henkilökohtaisesti luvannut suojella valtion mailla jäljellä olevat vanhat metsät. Julkisen talouden suunnitelman mukaan Metsähallituksen tuottavuustavoitetta kasvatetaan kuitenkin 20 miljoonalla. Vanhojen metsien suojelulupaus on jäämässä tuottavuustavoitteen jalkoihin.