– Muistamme kaikki vielä viime kesänä tapahtuneen, metsäteollisuustoimija Stora Enson aikaansaaman laajamittaisen raakkutuhon Suomussalmen Hukkajoella, kun ympäristösuositukset laiminlyötiin täysin. Tapaus on yksi Suomen lähiajan pahimmista ympäristökatastrofeista ja populaatiotuhoista, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan tapaus muistutti karulla tavalla sitä, että pelkät suositukset ja muut vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat, kuten metsäsertifikaatit, eivät riitä takaamaan riittävää ympäristön suojelua metsäteollisuuden arvoketjuissa.
”Ekosysteemien eri osat ovat vahvasti yhteenkytkeytyneitä, ja luonnossa olevat keskinäisriippuvuudet ovat herkkiä ja monisyisiä.”
– Metsälainsäädäntö on nykyisellään liian tulkinnanvarainen turvaamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden vesiekosysteemien suojelun hakkuualueilla. Esitän, että suojavyöhykkeiden perustamisesta vesistöjen varsilla sijaitseviin metsiin tehdään lainsäädännöllisesti sitova velvoite, Kivelä sanoo.
Yleinen 30 metrin suojavyöhyke, jolla hakkuut olisi kielletty, koskisi kaikkien uhanalaisten lajien kannalta erityisen tärkeiden akvaattisten elinympäristöjen rannalla sijaitsevia metsiä. Sellaisten vesistöjen varsille, joissa esiintyy raakkukantoja, Kivelä esittää vähintään 50 metrin laajuista suojavyöhykettä.
– Tarpeeksi laajat suojavyöhykkeet ovat raakulle elintärkeitä. Raakun selviytymisestä riippuu puolestaan vesiekosysteemin muiden eliölajien selviytyminen, Kivelä sanoo.
– Ekosysteemien eri osat ovat vahvasti yhteenkytkeytyneitä, ja luonnossa olevat keskinäisriippuvuudet ovat herkkiä ja monisyisiä. Tätä ei voi korostaa riittävästi. Viimekesäisen kaltainen populaatiotuho ei voi enää koskaan toistua, ja siksi ympäristövälinpitämättömyyteen on puututtava lainsäädännöllisin keinoin, Kivelä päättää.