Mai Kivelä on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä miten varmistetaan, ettei uhanalaisia lajeja ajeta metsien käsittelyn seurauksena entistä vaarantuneimmiksi. Lisäksi kirjallisessa kysymyksessä perätään tietoa siitä miten luontoarvojen inventointi suoritetaan arvokkaissa kohteissa tarvittavalla tarkkuudella, sekä miten inventoinnin johtopäätökset ohjaavat aidosti hakkuiden suunnittelua.
Tällä hetkellä hakkuiden kohteena on esimerkiksi Parkanon Häädetkeitaan luonnonpuiston ja Natura-alueen lähistöllä oleva, luontoarvoiltaan näihin rinnastuva metsäalue.
– Tällä hetkellä hakkuiden kohteena on esimerkiksi Parkanon Häädetkeitaan luonnonpuiston ja Natura-alueen lähistöllä oleva, luontoarvoiltaan näihin rinnastuva metsäalue, jossa lajistokartoitus on tehty vain kohteen pohjoisosissa. Tässä kartoituksessa löytyi 19 vaarantunutta tai silmälläpidettävää lajia sekä silmälläpidettävän kanahaukan pesä, Kivelä sanoo.
Hakkuut ovat tällä hetkellä keskeytyneet. Pääosin yli 100-vuotiasta männikköä olevasta 55 hehtaarin alueesta on kuitenkin yli puolet edelleen Metsähallituksen päätehakkuusuunnitelmien piirissä.
Juuri Häädetkeitaan kaltaisten metsien hakkaaminen täytyy lopettaa monimuotoisuuskriisin hillitsemiseksi.
Ympäristöjärjestöt ovat ehdottaneet kokonaisuutta suojeltavaksi sen Länsi-Suomelle poikkeuksellisen yhtenäisyyden ja luonnontilaisuuden johdosta useaan otteeseen.
– Juuri Häädetkeitaan kaltaisten metsien hakkaaminen täytyy lopettaa monimuotoisuuskriisin hillitsemiseksi. Vanhojen metsien elinympäristöjen katoaminen on suurimpia syitä metsälajien uhanalaistumiskehitykselle Suomessa.