Mustajärvi puhui 6.5.2020 lähetekeskustelussa koskien Suomen osallistumista EU:n taisteluosaston valmiusvuoroon.
– Suurin puute taisteluosaston operaation käynnistämiselle on se, ettei YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia edellytetä, vaikka EU on ilmoittanut sitoutuvansa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan YK:n peruskirjan periaatteisiin. Se heikentää YK:n arvovaltaa ja toimintaedellytyksiä tilanteessa, jossa päinvastoin pitäisi pyrkiä vahvistamaan YK:n asemaa, Mustajärvi sanoo.
Vasemmistoliiton mielestä Suomen ensisijaisen panostuksen tulee suuntautua siviilikriisinhallintaan ja YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Vasemmistoliitto pitää EU:n militarisointia vääränä suuntana. EU:n yhtenäisyyttä ei voida ratkaista puolustusyhteistyön syventämisellä eikä EU:n militarisointi ratkaise unionin ongelmia.
– Sotilaalliseen yhteistyöhön panostaminenko on se liima, jonka oletetaan pitävän kasassa yhä hauraammaksi käyneen Euroopan unionin, kun muita haasteita on riittämiin? Mustajärvi kysyy.
– Suomi kehittää sotilaallista liikkuvuutta EU:ssa ja yhteistyössä Naton kanssa, syventää kansainvälistä sotaharjoitustoimintaa, tukee EU:n puolustusrahastoa ja rauhanrahastoa, on solminut tukun kahden ja kolmenvälisiä aiesopimuksia ja allekirjoittanut Nato-isäntämaasopimuksen. Suomen osallistumista EU:n taisteluosastotoimintaan tulee arvioida erityisesti tätä taustaa vasten, Mustajärvi toteaa.
Mustajärven mukaan kansallista puolustuskykyä voitaisiin kehittää taisteluosastoon osallistumisen sijaan monin muin, kustannustehokkaimmin tavoin.
Lisätiedot:
Markus Mustajärvi, 050 5113 133
—
Markus Mustajärven pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies!
Suomi on osallistunut EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroihin jo pitkään. Keskustelua osallistumisesta ei ole juuri käyty, vaikka taisteluosastojen tarpeellisuutta ja Suomen osallistumista voi aiheesta arvioida kriittisesti.
Suurin puute taisteluosaston operaation käynnistämiselle on se, ettei YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia edellytetä, vaikka EU on ilmoittanut sitoutuvansa ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan YK:n peruskirjan periaatteisiin. Se heikentää YK:n arvovaltaa ja toimintaedellytyksiä tilanteessa, jossa päinvastoin pitäisi pyrkiä vahvistamaan YK:n asemaa.
Suomen linjan tulee olla selkeä: me emme tue osallistumista sellaisiin EU:n taisteluosaston operaatioihin, joilla ei ole YK:n mandaattia tai ETYJ:n tukea olimmepa mukana taisteluosaston valmiusvuorossa tai emme.
EU:n neuvoston päätös taisteluosaston käytöstä edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Jos jäsenmailla ei ole yhteistä tahtoa, tilannekuvaa tai näkemystä taloudellisesta taakanjaosta, ei sotilasosastoa tulla käyttämään tulevaisuudessakaan niin kuin ei ole käytetty kertaakaan sitten vuoden 2004. Jos taas halutaan luopua yksimielisyysvaatimuksesta, on se monelle maalle, Suomi mukaan lukien, mahdoton hyväksyä. Jatkossakin osallistumispäätös tulee tehdä kansallisesti.
Alunperinhän taisteluosastojen tarpeellisuutta perusteltiin kansanmurhien ehkäisyllä ja myöhemmin myös terrorisminvastaisella sodalla ja turvallisuussektorin tukemisella. Kuitenkaan taisteluosastoilla ei ole ratkaistu yhtään kriisiä, torjuttu katastrofia tai eliminoitu ainuttakaan uhkaa.
Taisteluosastoissa onkin ollut kyse lähinnä laajennetusta ja pitkäkestoisemmasta kertausharjoitus- ja kansainvälisestä sotaharjoitustoiminnasta, jota Suomessa perustellaan kansallisen puolustuksen kehittämisellä, niin kuin perustellaan kaikkea muutakin kansainvälistä yhteistyötä.
Arvoisa Puhemies!
Suomen osallistumista taisteluosastotoimintaa pitääkin arvioida osana laajaa ja monisyistä kansainvälisen yhteistyön kehystä.
Selonteon mukaan ”kyse on myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä” ja edelleen ”taisteluosastotoimintaan osallistuminen on osa Suomen johdonmukaista panosta EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanoon sekä konkreettinen panos EU:n puolustusulottuvuuden vahvistamiseen.”
Ehkä huomionarvoisin kohta selonteossa liittyy mainintaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön kunnianhimoisesta toimeenpanosta. Sotilaalliseen yhteistyöhön panostaminenko on se liima, jonka oletetaan pitävän kasassa yhä hauraammaksi käyneen Euroopan unionin, kun muita haasteita on riittämiin?
Arvoisa Puhemies!
Suomen osaston piti osallistua European Challenge 2020 -harjoitukseen. Se korvattiin kansallisella harjoituksella, joka arvioitiin Naton NEL1-tason kriteerein, jossa keskeisin läpäisyvaatimus on riittävän yhteensopivuuden varmistaminen Nato-maiden joukkojen kanssa?
Suomi kehittää sotilaallista liikkuvuutta EU:ssa ja yhteistyössä Naton kanssa, syventää kansainvälistä sotaharjoitustoimintaa, tukee EU:n puolustusrahastoa ja rauhanrahastoa, on solminut tukun kahden ja kolmenvälisiä aiesopimuksia ja allekirjoittanut Nato-isäntämaasopimuksen. Suomen osallistumista EU:n taisteluosastotoimintaan tulee arvioida erityisesti tätä taustaa vasten.
Kansallista puolustuskykyä voitaisiin kehittää taisteluosastoon osallistumisen sijaan monin muin, kustannustehokkaimmin tavoin. Poliittiset sitoumukset ja suurempi viitekehys lienee se syy, miksi toimintaan halutaan kuitenkin sitoutua niin vahvasti.