Min­ja Kos­ke­la: “Hal­li­tuk­sen asun­to­po­li­tiik­ka ve­sit­tää iso­jen kau­pun­kien työ­voi­ma­po­li­tiik­kaa, segre­gaa­tion tor­jun­taa ja koh­tuu­hin­tais­ten ko­tien löy­ty­mis­tä”

Orpon ja Purran hallituksen asumistukileikkaukset astuvat voimaan huhtikuussa 2024. Leikkaukset osuvat suureen joukkoon ihmisiä, sillä vuonna 2023 jopa 400 000 ruokakuntaa sai asumistukea.

 Näin ollen liikkeellä on samaan aikaan iso joukko ihmisiä etsimässä vuokramarkkinoilta halvemman hintaluokan asuntoa, mikä aiheuttaa markkinalle hintapiikin kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskela jätti kirjallisen kysymyksen toimen vaikutuksesta kasvukeskusten työvoimapolitiikkaan ja segregaation torjuntaan.

– Hallitus edellyttää ihmisiä muuttamaan halvempiin koteihin, mutta aiheuttaa omilla toimillaan vuokramarkkinoilla hintojen nousua. Hallituksen asuntopolitiikka on vihamielistä pienituloisille ja haittaa isojen kaupunkien työvoiman saatavuutta. Matalampaa palkkaa saavat joukkoliikenteen kuljettajat, varhaiskasvattajat ja ravintola-alan työntekijät ajetaan tietoisesti ulos kaupungeista, jyrähtää Koskela.

Hintapiikin luomisella aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa kasvukeskusten työvoimapolitiikalle ja segregaation torjunnalle. Esimerkiksi Helsingissä on yhdessä puoluerajat ylittäen sovittu, että 30% uusista asunnoista tulee olla ARA-tuotantoa. Tämä on nähty välttämättömänä eriarvoisuuden torjumisen ja työntekijöiden saatavuuden kannalta. Nyt hintapiikki yhdessä muiden työvoimapolitiikkaa heikentävien toimien kanssa uhkaa tuhota Helsingin omat tavoitteet.

– Helsingissä asuu ja käy töissä mittava joukko ihmisiä, joiden työpanosta ilman Helsinki ei pyöri ja joiden ei ole mahdollista asua ja tulla toimeen palkallaan Helsingissä ilman kohtuuhintaista asumista. MAL-sopimukset eivät tähän ongelmaan auta, kun samaan aikaan hallitus vie pois ASO-mallin, heikentää ARA:a ja toteuttaa asumistukileikkaukset, toteaa Koskela.

Myös muiden kasvukeskusten tärkeiden tavoitteiden edistäminen, kuten segregaation purkaminen, vaikeutuu, kun asumisesta tehdään kalliimpaa. 

 

***

Kirjallinen kysymys

asumistuen leikkausten vaikutuksista vuokra-asuntojen saatavuuteen

Eduskunnan puhemiehelle

Orpon hallituksen asumistukileikkaukset astuvat voimaan tämän vuoden huhtikuussa. Omavastuuosuus kasvaa 42 prosentista 50 prosenttiin. Lisäksi tuen korvausprosentti pienenee ja osa-aikatöiden vastaanottamisen kynnystä madaltanut 300 euron ansiotulovähennys eli niin sanottu suojaosa poistuu.

Vuokra-asuntoja välittävä yritys Vuokraturva on arvioinut, että asumistuen leikkaukset tulevat nostamaan halvempien asuntojen vuokria kasvukeskuksissa: Kun asumistukileikkaukset tulevat kerralla voimaan, on liikkeellä samaan aikaan suuri joukko ihmisiä, joiden on löydettävä halvempi asunto. Kysynnän kasvaessa hinta nousee. Vuonna 2023 asumistukea sai 400 000 ruokakuntaa, joten leikkaukset vaikuttavat huomattavan moneen kotitalouteen. 

Leikkausten tavoitteena on tasapainottaa taloutta – eli tehdä säästöjä valtion budjettiin. Kokonaisuudessa jää huomiotta, että kun leikkaukset toteutetaan kerralla, lisääntyy harkinnanvaraisen toimeentulotuen tarve. Näin ollen valtion tukimenot eivät välttämättä laske, ja leikkausten tavoitteleman säästön toteutuminen on epävarmaa.

Sen lisäksi, että hallitus luo vuokramarkkinoille keinotekoisen hintapiikin, se aiheuttaa isolle joukolle ihmisiä pakkomuuton omasta kodista. Pienempiin vuokra-asuntoihin kohdistuva hintapiikki aiheuttaa lisävaikeuksia paitsi yksittäisille kotitalouksille, myös kasvukeskusten työvoimapolitiikan toteuttamiselle, segragaation torjumiselle sekä kohtuuhintaisten kotien löytymiselle. Esimerkiksi Helsingissä puolueet ovat sopineet yhdessä, että 30 prosenttia asuntotuotannosta tulee olla ARA-asuntoja. Sekoitetun asuntokannan politiikka on nähty Helsingissä välttämättömänä paitsi kohtuuhintaisten kotien löytymisen, myös eriarvoisuuden torjumisen näkökulmasta. Helsingissä asuu ja käy töissä mittava joukko ihmisiä, joiden työpanos on välttämätöntä Helsingin toiminnan kannalta, ja joiden ei ole mahdollista asua ja tulla toimeen palkallaan Helsingissä ilman kohtuuhintaista asumista. MAL-sopimukset eivät tähän ongelmaan auta, kun samaan aikaan hallitus vie pois ASO-mallin, heikentää ARA:a ja toteuttaa asumistukileikkaukset.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus on varautunut kohtuuhintaisten asuntojen kysyntäpiikkiin?

Miten hallitus aikoo varmistaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuuden?

Miten hallitus aikoo varmistaa kasvukeskusten työvoiman saatavuuden?

Miten hallituksen asuntopolitiikka tukee segregaation purkamista?