– Vasemmistoliitto ei ole sitoutunut velkajarruun, mutta olemme valmiita sopeutuksiin. Yksikään puolue ei tule toteuttamaan velkajarrun 8–11 miljardin euron nettosopeutusta. Niin ei tehdä, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Velkajarrumiljardit olisivat hyvästit hyvinvointivaltiolle, Koskela sanoi puheessaan.
Sen sijaan Koskela esitteli kokouksessa yhdeksän miljardin edestä tapoja, joista puolue on valmis valitsemaan keinoja talouden tasapainottamiseen. Koko keinokoria vasemmistoliitto ei olisi valmis tyhjentämään vaalikauden aikana, sillä 9 miljardin euron kertasopeutus muodostuisi suurella todennäköisyydellä kasvujarruksi. Toimet on myös suhteutettava suhdanne- ja työllisyystilanteeseen.
Vasemmistoliiton keinot painottuvat tulopuolelle. Keinokorista löytyvät esimerkiksi miljonäärivero, listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen poisto sekä veroasteikon yhtenäistäminen.
– Keinovalikoimamme osoittaa, että julkista taloutta on mahdollista sopeuttaa ilman, että ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista leikataan, Koskela sanoi.
Verosopeutusta Koskela pitää oikeudenmukaisempaa kuin esimerkiksi sosiaalietuuksista leikkaamista.
– En kertakaikkiaan näe, että köyhiltä voidaan leikata enempää, Koskela sanoi.
Koskela myös huomautti, että viimeisen 25 vuoden aikana veroaste on laskenut yli kolme prosenttiyksikköä eli noin 8-9 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että mikäli veroaste olisi edelleen 2000-luvun alun tasolla, velkajarruun rakennettu sopeutustarve olisi lähes kuitattu.
Koskelan mukaan ensi kevään eduskuntavaaleissa käydään kamppailu siitä, millaisena hyvinvointivaltion tulevaisuus nähdään.
– Siinä taistelussa vasemmistoliitto asemoituu maksuttoman koulutuksen, vahvojen sote-palveluiden, ilmastonmuutoksen hillinnän ja paremman arjen puolustajaksi. Kärkitavoitteitamme ovat uusi aikuiskoulutustuki, työttömyysturvan lapsikorotuksen palautus, ay-jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus sekä suojaosien palauttaminen, Koskela sanoi.
Minja Koskelan puhe vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 26.8.2026 kokonaisuudessaan:
Hyvät ystävät ja toverit,
Ylen tuoreen uutisen mukaan juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan. Meno on ollut niin sakeaa, että edes hallituspuolueiden omat kannattajat eivät toivo Orpo-Purra kakkosta.
Tulos ei yllätä ketään. Oikeistohallituksen valtakaudella työttömyys on räjähtänyt käsiin, asunnottomuus on kääntynyt kasvuun, rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu, koulutuksesta on leikattu ja työntekijöiden oikeuksia on poljettu systemaattisesti. Demokratiaa on rapautettu paitsi Garden Helsinki -korruptiokohulla, myös populistisilla hyökkäyksillä järjestöjä ja tutkijoita kohtaan. Lisäksi jokainen syksy on aloitettu rasismikriisillä. Hallituksella ei ole ollut minkäänlaista visiota siitä, millaista Suomea se haluaa rakentaa. Lopputuloksena kaikkea sitä, mitä suomalaiset ovat arvostaneet, on moukaroitu raskaasti.
Eurooppalaiseen filosofiaan, aatehistoriaan ja politiikkaan erikoistunut tutkija Timo Miettinen esittää teoksessaan Demokratian aika, että elämme uudenlaista poliittisen mielikuvituksen kriisiä. Miettisen mukaan politiikassa ei enää kamppailla systeemitason muutoksista, vaan isot ideat on korvattu hyvinvointivaltion puolustustaistelulla, “jossa tulevaisuuden ei odoteta tarjoavan parannusta vanhaan”, kuten Miettinen tiivistää.
Miettisen pohdinta on erittäin perusteltua. Oikeisto on asettanut kyseenalaiseksi asiat, jotka olivat ennen itsestäänselviä. Sellaiset, kuten koti kuuluu kaikille, koulutuksen on oltava maksutonta ja työnteon pitää olla kannattavaa. Kun poliittisia kamppailuja käydään perusasioista, jää visioille vähemmän tilaa. Samalla ihmisten luottamus politiikkaan vähenee. Miten voi ylläpitää luottamusta järjestelmään, jos se ei tarjoa parempaa huomista?
Hyvät ystävät,
tämä ei vasemmistoliitolle käy. Me haluamme, että poliitikot uskaltavat visioida ja ihmiset uskaltavat unelmoida. Isojen ajatusten esittäminen on ensimmäinen askel silloin, kun halutaan rakentaa parempaa maailmaa. Vasta kun tiedämme, mitä haluamme tavoitella, voimme kulkea tavoitetta kohti. Meidän visiomme on selvä. Siksi emme lakkaa puhumasta omanlaisen arjen mahdollistavasta perustulosta, ilmastonmuutoksen hillinnän kuluja tasaavasta hiiliosinkomallista, lyhyemmästä työajasta tai ihmisoikeuksia vahvistavasta ulkopolitiikasta. Orpon hallitus on sen sijaan malliesimerkki poliittisen mielikuvituksen puutteesta eli kyvyttömyydestä kuvitella, saati toteuttaa, parempaa tulevaisuutta. Oikeisto on ajanut Suomen apatiaan ja 26000 lasta köyhyyteen. Tässä kontekstissa pääministerin tyhjää toivopuhetta voi kuvata parhaiten sanalla irvokas.
Hyvät ystävät,
yksi esimerkki poliittisen mielikuvituksen puutteesta on velkajarrusopimus. Jopa tiukasta talouspolitiikastaan tunnettu Saksa on päättänyt luopua velkajarrustaan, jonka vuoksi Saksan julkinen infra metroja ja tietoverkkoja myöten oli surkeassa kunnossa ja vihreät investoinnit sakkasivat. Saksassa todettiin, että ei ole järkeä hirttäytyä velkajarruun, joka estää investointien tekemisen, ja äänesti velkajarrun purkamisen lisäksi isojen puolustusinvestointien puolesta.
Suomessa ei selvästi olla ymmärretty, miten vaikeaa välttämättömiä investointeja, ilmastonmuutoksen hillintää, hyvinvointivaltion vahvistamista ja ihmisten hyvinvointia on sitoa EU-sääntöjä tiukempaan velkajarruun. Tällä hetkellä puhutaan jopa 8-11 miljardin nettosopeutuksesta ensi vaalikaudelle. Ensi kaudella sopeutuksia tullaan varmasti tekemään, mutta miljardien pyörittelystä puuttuu mittakaava. Vertailun vuoksi: Orpon oikeistohallitus on nettosopeuttanut 2,8 miljardia euroa tämän vaalikauden aikana ja pistänyt sillä hyvinvointivaltion polvilleen. Minä sanon nyt kuten asia on: Yksikään puolue ei tule toteuttamaan 8-11 miljardin euron nettosopeutusta. Niin ei tehdä, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Velkajarruun sitoutuneet puolueet eivät ole tohtineet aloittaa edes keskustelua siitä, millaisena he hyvinvointivaltion tulevaisuuden näkevät, koska velkajarrumiljardit olisivat hyvästit hyvinvointivaltiolle.
Hyvät toverit,
vasemmistoliitto ei ole sitoutunut velkajarruun, mutta olemme valmiita sopeutuksiin. Tarkka summa tullaan kertomaan osana vaaliohjelmaa. Mutta koska keskustelu sopeutuksista käy koko ajan aktiivisemmaksi, olemme koostaneet sopeutuskorin esimerkkikeinoista, joita olisimme valmiita ottamaan käyttöön. Korista löytyy yhteensä noin yhdeksän miljardin euron edestä toimia, joilla voitaisiin sopeuttaa taloutta ja hillitä menoja. Me emme kuitenkaan ole valmiita tyhjentämään koko koria yhden vaalikauden aikana, sillä 9 miljardin euron kertasopeutus muodostuisi suurella todennäköisyydellä kasvujarruksi. Siitä ei hyötyisi kukaan, mutta siitä kärsisi moni. Lisäksi sopeutustoimet täytyy mielestämme suhteuttaa vallitsevaan suhdanne- ja työllisyystilanteeseen. Keskustelun avoimuuden kannalta on kuitenkin tärkeää tuoda pöytään keinoja, joita olisimme valmiita käyttämään. Korista löytyvätkin esimerkiksi miljonäärivero, listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennuksen poisto sekä veroasteikon yhtenäistäminen. Kokonaisuudessaan se osoittaa, että julkista taloutta on mahdollista sopeuttaa ilman, että ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista leikataan.
Vasemmistoliiton keinot painottuvat tulopuolelle. Siihen on käytännössä kaksi syytä: Ensinnäkin, verosopeutus on yleensä oikeudenmukaisempaa kuin esimerkiksi sosiaalietuuksista leikkaaminen. Orpon hallitus on toteuttanut jälkimmäistä niin suurella intohimolla, että köyhyys on Suomessa kasvanut. En kertakaikkiaan näe, että köyhiltä voidaan leikata enempää. Toiseksi, Suomen kokonaisveroaste on laskenut julkisen talouden kannalta kestämättömällä tavalla. Viimeisen 25 vuoden aikana veroaste on laskenut yli kolme prosenttiyksikköä eli noin 8-9 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että mikäli veroaste olisi edelleen 2000-luvun alun tasolla, velkajarrupuolueiden olettama sopeutustarve olisi lähes kuitattu.
Tästä näkökulmasta pidän aivan ihmeellisenä ja suoraan sanottuna myös vastuuttomana isojen puolueiden keskinäistä skabailua siitä, kuka alentaa veroja enemmän. Elokuussa keskusteluun nousi myös ehdotus siitä, että ensi kaudella osana sopeutustoimia ansiotuloverotuksen indeksitarkastukset voitaisiin jättää tekemättä. Se toisi valtiolle noin 800 miljoonaa euroa lisätuloja. Vaikutus pienituloisten käteenjääviin tuloihin olisi suhteellisen pieni. Isot puolueet ovat kuitenkin suhtautuneet esitykseen erittäin nuivasti.
Sen sijaan samoista puolueista on väläytelty pitkin kesää indeksisidonnaisten menojen leikkaamista. Se voisi pahimmillaan tarkoittaa leikkauksia sosiaaliturvaan tai hyvinvointialueiden rahoitukseen. Jälkimmäistä ehdotti viime viikolla demareiden Aki Linden, jonka mukaan yhden prosenttiyksikön leikkaus tuottaisi vaalikaudessa lähes miljardin.
Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari tiivisti Hesarissa keskustelua indeksileikkauksista toteamalla, että “sosiaaliturvassa indeksit ovat aina olleet köyhän turva”. Olen samaa mieltä. Sen vuoksi, mikäli esimerkiksi hallitusneuvotteluissa olisi edessä valinta indekseihin liittyen, kannattaisi vasemmistoliitto totta kai ennemmin ansiotuloverotuksen indeksikorotuksen tekemättä jättämistä kuin sotu- tai sote-indeksien jäädyttämistä. Edellisen vaikutus pienituloisten arkeen, ihmisten pärjäämiseen ja palveluiden toimivuuteen olisi huomattavasti pienempi, ja meidän mielestämme poliitikkojen täytyy laittaa keskiöön ne ihmiset, joita päätöksenteko koskee. Köyhiä on kuritettu jo aivan liikaa.
Hyvät ystävät,
Orpon hallituksen aiheuttama eriarvoisuuskriisi herättää huolta paitsi ihmisten pärjäämisestä, myös kansakunnan yhtenäisyydestä. Kun tuloerot kasvavat, jakautuvat suomalaiset yhä vahvemmin kahteen leiriin: niihin, joilla menee entistä paremmin ja niihin, joilla menee vielä huonommin. Samalla sisäinen turvallisuus heikkenee ja yhä useampi pohtii, mikä Suomessa on ylipäänsä puolustamisen arvoista. Tällaisen pohdinnan yleistyminen on oikeistohallituksen tietoisen politiikan seurausta. Petteri Orpolle voisikin siteerata esimerkiksi Sauli Niinistöä, jonka Kaikki tiet turvaan -teoksen takakannessa lukee: “Turvallisuuden paras tae on, että sen takana seistään yhtenäisenä kansana.” Jos Orpo ei kuuntele minua, ehkä hän kuuntelee Niinistöä.
Hyvät ystävät,
maailmalla kriisit eivät ota laantuakseen. Olen surullisena seurannut kehitystä, jossa sääntöpohjainen maailmanjärjestys, monenkeskisyys ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen murenevat pala palalta.
Israel toteuttaa Gazassa kansanmurhaa, Venäjä teurastaa siviilejä Ukrainassa ja Donald Trump tekee kansainvälisen oikeuden vastaisia iskuja Iraniin. Suurvaltapolitiikka on tehnyt paluun ja retoriikan koventuessa ihmisoikeuksien vaatiminen on leimattu naiiviksi, vaikka sen tulisi olla ulkopolitiikan keskeinen tavoite. Suunta on Suomen kaltaiselle pienelle maalle vaarallinen. Meitä suojaa nimenomaan monenkeskisyyden, sääntöpohjaisuuden ja kansainvälisen oikeuden vaaliminen. Jos luovumme näistä periaatteista, luovumme samalla niistä periaatteista, joilla on ylläpidetty rauhaa. Ei täydellisesti, mutta historiallisesti katsottuna varsin onnistuneesti. Siksi vasemmistoliiton ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee jatkossakin nojaamaan edellä mainituille periaatteille. Me haluamme vapaan Palestiinan ja vapaan Ukrainan, ja me haluamme ydinaseista vapaan Suomen. Tulemme kaikessa päätöksenteossa puolustamaan ihmisoikeuksia. Vasemmistoliiton linja on inhimillisyyden linja.
Hyvät ystävät,
Timo Miettisen mukaan politiikasta on tullut hyvinvointivaltion puolustustaistelua. Minun mielestäni ensi kevään eduskuntavaaleissa täytyy kuitenkin käydä kamppailua myös siitä, millaisena hyvinvointivaltion tulevaisuus nähdään. Siinä taistelussa vasemmistoliitto asemoituu maksuttoman koulutuksen, vahvojen sote-palveluiden, ilmastonmuutoksen hillinnän ja paremman arjen puolustajaksi. Kärkitavoitteitamme ovat uusi aikuiskoulutustuki, työttömyysturvan lapsikorotuksen palautus, ay-jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus sekä suojaosien palauttaminen. Ja suojaosiin liittyen: miten voikin olla, että hallitus ei ole valmis perumaan huonoa päätöstään edes silloin, kun se on tutkimuksella todettu epäonnistuneeksi? Suojaosien palauttaminen olisi konkreettinen osoitus siitä, että hallitus on valmis kuuntelemaan muitakin kuin Jan Vapaavuorta.
Hyvät toverit,
vasemmistoliitto lähtee vaaleihin vahvana. Ihmiset luottavat siihen, että meillä on visio paremmasta huomisesta. Seuraavat reilut seitsemän kuukautta meidän tehtävämme on sanoittaa sitä visiota ympäri Suomea. Täältä Keski-Suomesta on hyvä aloittaa. Huhtikuussa voitamme vaalit, ja silloin visiosta voi tulla totta.