– Hallitusohjelmassa puhutaan huolestuneeseen sävyyn alueiden eriytymisestä, pahoinvoinnin lisääntymisestä ja nuorten syrjäytymisestä. Tämä on silkkaa hurskastelua, sillä hallituksen politiikka lisää näitä kaikkia. Lähiöohjelman lakkauttaminen on tästä yksi konkreettinen esimerkki, Koskela sanoo.
Hallitusohjelmassa puhutaan myös jengiytymisestä ja selitetään ilmiötä muun muassa nuorten kasvaneella pahoinvoinnilla ja syrjäytymisriskillä. Koskelan mukaan hallitus ei joko tunnista tai ole kiinnostunut oman politiikkansa vaikutuksista nuorten hyvinvointiin.
Hallitus ei joko tunnista tai ole kiinnostunut oman politiikkansa vaikutuksista nuorten hyvinvointiin
– Lähiöohjelmalla on hyvin konkreettisesti hillitty asuinalueiden jakautumista tulojen ja työllisyyden mukaan. On esimerkiksi kunnostettu puistoja, panostettu kulttuuriin ja lisätty liikuntamahdollisuuksia. Kaikella tällä on valtava vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Kun huono-osaisuuden kasautumista tietyille alueille pitäisi nimenomaan välttää, niin miksi hallitus vie pois tältä työltä keskeisen instrumentin, Koskela ihmettelee.
Vuosina 2020–2022 lähiöohjelman avulla toteutettiin 24 hankekokonaisuutta 13 kaupungissa. Lisäksi toteutettiin 18 tutkimushanketta 11 yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Ympäristöministeri Kai Mykkänen, joka vastaa asunto- ja asumisasioista, on todennut lähiöihin panostettavan jatkossa MAL-sopimusten kautta. Koskelan mukaan tämä ei ole riittävää.
– MAL-sopimusten ulkopuolelle jää pienempiä kaupunkeja, jotka hyötyisivät lähiöihin panostamisesta. Yksi lähiöohjelman valttikortti on ollut tutkimuksellisen otteen yhdistäminen konkreettisiin toimiin, jolloin on saatu paitsi parempia asuinympäristöjä, myös tutkimuksellista ja taloudellista vaikuttavuutta. Epäselväksi jää, miten hallitus aikoo varmistaa lähiöiden kehittämisessä käytännön ja tutkimuksen yhdistämisen tavalla, jotka johtavat tutkitusti viisaisiin lopputuloksiin.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskelan 12.1.2024 jättämä kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Kirjallinen kysymys lähiöohjelman tulevaisuudesta
Eduskunnan puhemiehelle
Asuinalueiden eriytymisessä on kysymys huono-osaisuuden kasautumisesta. Tästä seuraa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, ja myös yhteiskunnallisten todellisuuksien eriytymistä. Tämä on haitallista ja epäreilua niille, jotka tulevat leikkaavan politiikan vuoksi esimerkiksi asuinpaikkansa myötä syrjäytetyiksi. Kehitys on haitaksi myös segregoituvien asuinalueiden yhteisöille ja pidemmällä aikavälillä koko yhteiskunnalle, sillä eriytyminen uhkaa yhteisöllistä itseymmärrystä ja esimerkiksi sitoutumista yhteisiin sääntöihin. Tähän asti valtion asunto- ja asumispolitiikan tavoitteena on ollut näiden kehityskulkujen pysäyttäminen, mutta hallitus on ottanut toisenlaisen linjan leikkaamalla valtion tukemaa asuntotuotantoa sekä lakkauttamalla lähiöohjelman rahoituksen kokonaan.
Lähiöohjelma on ollut vuodesta 2008 lähtien työkalu lähiöiden asuinolojen kehittämiseen. Ohjelmalla on etsitty pitkäjänteisiä ja poikkihallinnollisia toimia, joilla on esimerkiksi ehkäisty segregaatiota, turvattu palvelujen ja asumisen hyvää tasoa sekä lisätty asukkaiden hyvinvointia ja onnellisuutta. Kaupungit ovat itse saaneet valita ne lähiöt, joita kehitetään. Mukaan on hyväksytty myös sellaisia kaupunkeja, jotka eivät ole olleet MAL-sopimusten piirissä, mikä on mahdollistanut myös pienempien kaupunkien lähiöihin panostamisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuskehityksen laajemman huomioimisen ja katkaisemisen.
Vuosina 2020-2022 ohjelmaa toteutettiin 24 lähiöhankekokonaisuudessa 13 kaupungissa. Lisäksi toteutettiin 18 tutkimushanketta 11 yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Lähiöohjelman vahvuus onkin ollut muun muassa konkreettisten toimien ja tutkimusperustaisuuden yhdistäminen, jolloin lopputuloksella on ollut kohentuneen asuinympäristön lisäksi myös tieteellistä ja taloudellista vaikuttavuutta. Vuosina 2020-2022 lähiöohjelman teemoja olivat lähiökoulut, hiilineutraalisuus, ikäystävällisyys ja esteettömyys, perhe- ja nuorisotyö, harrastustoiminta, yhteistyön turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä luova vaikutus, taide- ja kulttuuripalvelut sekä viihtyisän, vihreän ja toimivan ympäristön vaikutukset elinvoimaan. Esimerkkejä toteutuneista hankkeista ovat muun muassa Espoon Matinkylän puistojen korjaukset, Lahden Mukkulan niitytykset ja palstaviljelyalueiden saneeraus sekä Lappeenrannan Sammonlahden kylätalon rakentaminen.
Lähiöohjelman tarkoitus on ollut konkreettisin toimin ehkäistä asuinalueiden eriytymistä koko vuosituhannen alun ajan. Lähiöohjelman toteuttaminen on maksettu Valtion asuntorahastosta, josta hallitus on vuonna 2024 tekemässä 500 miljoonan euron tuloutuksen asuinalueiden kehittämiseen ja eriarvoisuuden ehkäisyyn panostamisen sijaan. Rahoitusta lähiöohjelmalle ei siis ole Orpon hallitusohjelman perusteella luvassa, jolloin hyvä ja tuloksekas työ lähiöiden hyväksi uhkaa keskeytyä Orpon hallitukseen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten lähiöohjelman tulevaisuus aiotaan turvata,
millä tavoin hallitus aikoo varmistaa niiden pienempien kaupunkien lähiöiden kehittämisen, jotka eivät kuulu MAL-sopimusten piiriin ja
miten hallitus varmistaa lähiöiden kehittämisessä käytännön ja tutkimuksen yhdistämisen tavalla, joka johtaa tutkitusti viisaisiin lopputuloksiin?