– ”Paikallinen sopiminen” maksuajoista ajaa pienyrityksiä konkurssiin, kun suuryritykset hyödyntävät valta-asemaansa ja pidentävät yksipuolisilla ilmoituksilla maksuaikoja. Jopa neljännes konkursseista johtuu siitä, että yritys ei saa rahojaan ajallaan, Koskela sanoo.
Sekä pienyrittäjien että työntekijöiden asemaa tulisi turvata lainsäädännössä nykyistä vahvemmin.
Nykyisin laki mahdollistaa 30 päivän maksuajan ylittämisen, mikäli siitä on sovittu osapuolten välillä. Pienyrityksien neuvotteluasema on kuitenkin heikko ja myös selvää piittaamattomuutta maksuehtolaista ilmenee. Pitkät maksuajat heikentävät etenkin pienten yritysten maksukykyä ja -valmiutta, mikä vaikeuttaa niiden mahdollisuuksia kehittää omaa liiketoimintaansa.
– Aina jos laki mahdollistaa heikommin sopimisen, tulisi huomioida osapuolten välinen valtaepätasapaino. Tämä koskee niin maksuajoista kuin työehdoista sopimista. Sekä pienyrittäjien että työntekijöiden asemaa tulisi turvata lainsäädännössä nykyistä vahvemmin, Koskela sanoo.
Koskela peräänkuuluttaa toimia sekä hallitukselta, että Elinkeinoelämän keskusliitolta, jonka jäsenyrityksiin kuuluvat Suomen keskeiset suuryritykset.
– EK:n Häkämiehen pitäisi tulla välillä ulos valtioneuvoston linnasta ja vedota jäsenyrityksiinsä, jotta lakia noudatettaisiin. Orpo, Purra ja Häkämies johtavat nyt Suomea ja heillä on vastuu konkurssiaallon pysäyttämisestä, Koskela sanoo.
Suomen Yrittäjät esitti tällä viikolla viranomaisvalvonnan vahvistamista, jotta kohtuuttoman pitkät maksuajat saataisiin kuriin. Koskela pitää linjausta tervetulleena.
– On arvokasta, että suomalaisessa yhteiskunnassa nähdään yhä laajemmin toimivan ja riittävästi resurssoidun julkisen hallinnon merkitys. Jos hallinto säästetään ja tehostetaan hengiltä, koko kansantalous kärsii. Investointipäätöksien juuttuminen lupajonoihin ja pienyrittäjien oikeuksien valvonnan laiminlyönti ei ole kenenkään etu, Koskela sanoo.
Kirjallinen kysymys
pienyrityksien maksukyvyn turvaamisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen Yrittäjien julkaiseman tuoreen Yrittäjägallupin mukaan suuryritykset pidentävät laittomasti maksuaikoja. Noin 40 prosenttia yrityksistä kertoo joutuvansa odottelemaan saataviaan yli 30 päivää. Näistä yrityksistä taas yli puolet kertoo, että lakia ei ole noudatettu, kun on käytetty yli 30 päivän maksuaikoja. Pitkät maksuajat heikentävät etenkin pienten yritysten maksukykyä ja -valmiutta, mikä puolestaan vaikeuttaa niiden mahdollisuuksia kehittää omaa liiketoimintaansa. Jopa neljännes konkursseista johtuu siitä, että yritys ei saa rahojaan ajallaan.
Nykyisin laki mahdollistaa 30 päivän maksuajan ylittämisen, mikäli siitä on sovittu osapuolten välillä. Pienyrityksien neuvotteluasema on kuitenkin heikko ja myös selvää piittaamattomuutta maksuehtolaista ilmenee. Suomalaiseen liike-elämään on muodostunut käytäntö, jossa sopimisvelvollisuus pidemmistä maksuajoista joko laiminlyödään kokonaan tai sopiminen on näennäistä – ota tai jätä -muotoista.
Maksuaikojen pidennyksistä kärsivät eniten teollisuudessa ja rakentamisalalla toimivat yritykset. Ennätyskorkeiden konkurssilukujen ja erityisesti rakennusalan ahdingon keskellä suuryrityksien tulisi kantaa vastuuta vähintään lain edellyttämässä muodossa, eikä käyttää pieniä yrityksiä pankkeinaan. Erityisesti valtion ja kuntien omistamien yhtiöiden tulisi näyttää esimerkkiä asiassa.
Tilanteen korjaaminen edellyttää myös lainsäädännöllisiä toimia ja viranomaisvalvonnan vahvistamista. Lainsäädäntöä tulisi arvioida erityisesti siitä näkökulmasta, mitkä ovat pienyrityksien tosiasialliset mahdollisuudet maksuajoista sopimiseen kun huomioidaan tilanteeseen liittyvä valtatasapaino. Laissa määritelty 30 päivän maksuaika tulisi olla lähtökohta, eikä kuollut kirjain, josta voidaan poiketa käytännössä yksipuolisesti.
Edellinen hallitus asetti työryhmän, jonka ehdotuksen mukaan jatkossa viranomainen valvoisi maksuaikasäännösten noudattamista. Valvonta kohdistuisi sellaisiin tilanteisiin joissa asiakasyritys on keskisuuri tai suuri ja laskuttava yritys on mikro- tai pienyritys. Valvojana toimisi ehdotuksen mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Virasto voisi antaa lainvastaisesti toimineelle yritykselle huomautuksen tai julkisen varoituksen sekä uhkasakon uhalla kieltää tätä jatkamasta tai uusimasta menettelyä. Jos pienyrittäjien oikeuksia halutaan vahvistaa ja taloudellista asemaa parantaa, vaatii tämä myös viranomaisresursseja. Julkisen hallinnon säästäminen hengiltä ”tehostamisen” nimissä ei ole tässäkään asiassa kansantalouden etu.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Tunnistaako hallitus ylipitkien maksuaikojen vaikutuksen pienyrityksien maksukykyyn ja toimintaedellytyksiin,
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ylipitkien maksuaikojen kitkemiseksi,
onko hallitus valmis päivittämään maksuehtolakia ja osoittamaan viranomaisille riittävät resurssit sen valvontaan?