– Vasemmistolaisen kulttuuripolitiikan ytimessä on kulttuurin saavutettavuuden ja saatavuuden vahvistaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että sosioekonominen asema ei estä esimerkiksi keikoille, teatteriin ja konsertteihin osallistumista, ja että taidetta ja kulttuuria on saatavilla kaikkialla Suomessa. Myös tekijyyden täytyy olla mahdollista kaiken ikäisille ihmisille taustasta ja varallisuudesta riippumatta, Koskela sanoo.
Jos taide- ja kulttuuripolitiikkaa haluaa kehittää pitkällä aikavälillä, ei voi samalla leikata kulttuurista.
Hallitus on monella eri tavalla heikentänyt sosiaaliturvaa, ja myös tämä on kulttuuripoliittinen kysymys. Hallitus leikkaa sosiaaliturvaa tavalla, joka iskee erityisesti freelancereihin, mutta myös lyhyissä työsuhteissa oleviin luovien alojen tekijöihin.
– Yhteiskuntamme ei edelleenkään onnistu tunnistamaan taidetta ja kulttuuria työnä. Myös ymmärrys freelancereiden ja itsensätyöllistäjien työn moninaisuudesta ja turvaverkkojen puutteesta on vajavaista. Taiteilijoiden pitäisi pystyä paremmin yhdistämään apurahatyöskentely, palkkatyö ja keikkatyöt. Apurahojen määrää tulee lisätä ja tasoa nostaa, ja sosiaaliturvaa tulee yhtenäistää päämääränä perustulo.
Jos taide- ja kulttuuripolitiikkaa haluaa kehittää pitkällä aikavälillä, ei voi samalla leikata kulttuurista. Näin hallitus kuitenkin tekee, mikä nakertaa pahasti kulttuuripoliittisen selonteon uskottavuutta. Nyt on käymässä niin, että politiikan realismi elää aivan eri todellisuudessa kuin kulttuuripoliittinen selonteko.
– Myös korona-ajasta edelleen toipuvan taide- ja kulttuurikentän rahoitus on turvattava. Ilman tätä se ei säily monipuolisena, eikä kentällä ole tilaa uusille avauksille ja kokeiluille. Vakiintuneiden instituutioiden lisäksi taiteen vapaalle kentälle täytyy antaa sille kuuluva arvo sekä tilaa toteuttaa monipuolisia ja myös kokeilevia projekteja.
Valtioneuvosto antaa kulttuuripoliittisen selonteon eduskunnalle syyskaudella 2024.
– Kunnianhimoinen ja vapaa taide vahvistaa yhteiskunnan itseymmärrystä, sivistystä ja demokratiaa. Kaikki tämä toteutuu sitä paremmin, mitä monipuolisempaa taidetta ja kulttuuria tehdään. Valtion rooli on olla mahdollistaja, ei ideoiden torppaaja.