– On ilman muuta epäonnistuminen, että kokouksessa ei saatu sovittua luontokadon torjunnan mittareista eikä kehittyville maille kohdistuvasta luontotyön rahoituksesta. Kokouksen piti olla konkreettista jatkoa Kunming-Montrealin kokoukselle, mutta nyt konkretia jää puuttumaan, Koskela sanoo.
Koskelan mukaan on hyvä, että kokouksessa saatiin sovittua lääkeyhtiöiden korvauksista geenitietojen ottamisesta luonnoltaan rikkaille maille sekä alkuperäiskansojen pysyvästä edustuksesta tulevissa kokouksissa. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole Koskelan mielestä riittävän painava suhteessa luontokadon hoitamisen kiireellisyyteen.
”Tämä kielii hallituksen poliittisista prioriteeteista, joissa luonto- ja ilmastopolitiikka laahaavat aivan liian kaukana.”
Koskela suomii myös Suomen hallitusta luontopolitiikan ponnettomuudesta ja kyvyttömyydestä edistää tärkeitä toimia.
– Suomi osallistui Kolumbian kokoukseen ilman maakohtaista toimenpidesuunnitelmaa, jollaista edellytettiin kaikilta mailta. Syy toimenpidesuunnitelman uupumiseen oli se, että kansallinen biodiversiteettistrategia on edelleen kesken. Tämä kielii hallituksen poliittisista prioriteeteista, joissa luonto- ja ilmastopolitiikka laahaavat aivan liian kaukana.
Koskela muistuttaa, että tämä ei ole ainoa luontopoliittinen asia, jossa hallitus on epäonnistunut.
– Esimerkiksi hallituksen metsien suojelukriteerit ovat järkyttävän löysät. Ne eivät myöskään ole linjassa EU:n biodiversiteettistrategian kanssa. Jos oma biodiversiteettistrategia on myöhässä, niin vähintä mitä voisi tehdä olisi toimia EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti. Siihenkään hallitus ei kykene, Koskela lopettaa.