Alueellinen eriytyminen on monissa maissa näkyvä ilmiö, jonka merkittävää poliittista vaikutusta ei vielä ole ymmärretty riittävän laajasti. Ihmisten äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa yhä vahvemmin moni omaan elämäntapaan ja oman kotipaikkakunnan tilanteeseen liittyvä tekijä. Niin Trumpin vaalivoitossa, brexitissä, kuin Ranskan Marine Le Penin kannatuksen nousussa oli taustalla selkeitä aluepoliittisia jännitteitä.
”2010-luvun aikana suomalaisten ikäluokat ovat pienentyneet 774 peruskoululuokkaa vastaavan lapsimäärän verran.”
Suomi on nyt tilanteessa, jossa alueellinen eriytyminen uhkaa kasvaa voimakkaammin ja nopeammin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Siihen ei ole johtanut mikään poliittinen päätös, vaan kaksi toisiinsa kytkeytynyttä kehitystä: kaupungistuminen ja syntyvyyden lasku. Näiden kehityskulkujen seuraukset näkyvät jo suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa ja niiden vaikutus tulee muutaman vuoden sisällä vain vahvistumaan. 2010-luvun aikana suomalaisten ikäluokat ovat pienentyneet 774 peruskoululuokkaa vastaavan lapsimäärän verran. On arvioitu, että suomalaisten peruskoululaisten määrä supistuu hätkähdyttävällä viidenneksellä tulevan vuosikymmenen aikana. Kun suurten kaupunkikeskittymien väkimäärä samanaikaisesti kasvaa, tulee peruskoululaisten vähentyminen olemaan vielä voimakkaampaa monissa pienissä kunnissa.
Tämän ääneen sanominen ei tarkoita, että näkisin oppilasmäärien pienenimisen toivottavana kehityssuuntana. Se ei tarkoita, etten ymmärtäisi meidän hienojen kyläkoulujemme roolia ja arvoa. Se ei myöskään tarkoita, että olisin viemässä kunnilta oikeutta päättää omasta kouluverkostaan. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan vain sitä, että tällä hetkellä näyttää siltä, että lapset tulevat loppumaan monilta paikkakunnilta. Ja tämä on asia, jonka seurauksia meidän täytyy yhdessä pohtia.
”Meidän on pohdittava yhdessä, mitä muuttoliike ja syntyvyyden lasku tarkoittavat tälle maalle, ja sen koulutukselle.”
Ymmärrän hyvin sen vahvan tunnelatauksen, joka tähän aiheeseen liittyy. Oman kotipaikkakunnan tyhjeneminen on todella kipeä asia. Kaupunkien vilskeessä ja palveluiden ympäröimänä eläville ihmisille on vaikeaa kunnolla avata miltä tuntuu, kun näkee oman pitäjän tyhentyvän ympärillään. Entiset kaupat, yhdistystalot ja koulut seisovat tyhjillään ja ihmisten kodit jäävät rapistumaan muistomerkkeinä ajasta, joka joskus oli.
Kaupunkeihin muuttavat nuoret kasvavat nuoriksi aikuisiksi, jotka joutuvat sinnittelemään ruuhkavuosina ilman vanhempien tai isovanhempien tarjoamaa tukea. Ei ole mikään ihme, että lapsiluku laskee, kun ottaa lisäksi huomioon suurten kasvukeskusten asumisen hinnan nousun, työelämän kasvaneet vaatimukset ja lapsiperheiden palveluiden riittämättömyyden.
”Selvää on, että koulu tulee jatkossakin olemaan viimeisiä asioita, joista kunnissa ollaan valmiita luopumaan. Koulu on kylien ja paikkakuntien sielu ja sydän.”
Meidän on pohdittava yhdessä, mitä muuttoliike ja syntyvyyden lasku tarkoittavat tälle maalle, ja sen koulutukselle. Lukiokoulutuksen osalta on jo tällä hetkellä kehitetty erilaisia etäopetuksen malleja, joilla on haluttu laajentaa esimerkiksi kurssitarjontaa sellaisten aineiden ja kurssien osalta, joita ei pienissä lukioissa ole ollut mahdollista järjestää. Peruskoulua on kuitenkin melko mahdotonta rakentaa etäopetuksen varaan, koska sen opetuksessa korostuvat taidot ja tavoitteet, jotka voi oppia vain kouluyhteisössä.
Kenties näemme tulevaisuudessa uusia kuntien välisiä yhteistyömalleja ja yhteisiä peruskouluja. Toisella asteella tullaan mahdollisesti näkemään lukio- ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä samoissa kiinteistöissä. Monissa kunnissa pyritään vahvistamassa palveluverkkoa kokoamalla eri koulutusasteet yhteen saman katon alle ja välillä myös kunnan nuorimpien sekä vanhempien asukkaiden palvelut samoihin tiloihin.
Selvää on, että koulu tulee jatkossakin olemaan viimeisiä asioita, joista kunnissa ollaan valmiita luopumaan. Koulu on kylien ja paikkakuntien sielu ja sydän. Ja juuri siksi tarvitsemme yhteistä pohdintaa siitä, miltä koulujen ja koulutuksen tulevaisuus näyttää, ja miten jatkossa haluamme huolehtia kaikkien lasten oikeudesta laadukkaaseen opetukseen. Tiedot väestökehityksestä pakottavat meitä käymään tätä keskustelua.
Li Andersson
Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja