KAIKILLA – EI HARVOILLA – TULEE OLLA OIKEUS YHDESSÄ ASUMISEEN JA PERHEEN PERUSTAMISEEN!

Kelan asumistuki, takuu- ja kansaneläke ja yhdessä asuminen – miksi yhdessä asumisesta rangaistaan?

Elina Nykyri 4.2.2019

Toimeentulotuen epäkohtien varjoon on jäänyt asumistuki ja sen epäkohdat. On älytöntä, että pariskunnan tulee Kelan mielestä asua samaan hintaan kuin yksin elävän tai, että kaksi opiskelijaa katsotaan automaattisesti pariskunnaksi. Kimppa-asumisesta ei tule rangaista, vaan siihen tulee kannustaa! On aina yhteiskunnalle edullisempaa, jos ihmiset asuvat yhdessä. Se on lisäksi luontoystävällisempi valinta, ja ihminen itse säästää siinä mm. ruokakuluissa.

Esimerkiksi Vantaalla otetaan eläkeläisen asumistuessa vuokrasta huomioon sekä yksin elävältä että pariskunnalta 670 € kuukaudessa. Jos kaksi työelämän ulkopuolella elävää (mm. eläkeläiset) muuttaa yhteen, niin valtaosassa tapauksia heiltä lähtee asumistuki kokonaan tai osittain. Pahimmassa tapauksessa pariskunnan tulot laskevat jopa 600 € kuukaudessa tai enemmänkin yhteenmuuton takia. Tämä epäkohta estää joitakin koskaan muuttamasta yhteen ja perustamasta perhettä.  Tunnen pariskuntia, jotka ovat asuneet vuosikausia erillään ihan vain siksi, että jos he asuisivat yhdessä, eivät he millään  tulisi toimeen. Vammaisiin ihmisiin tämä epäkohta vaikuttaa paljon, koska moni heistä on koko elämänsä eläkkellä ja apuvälineiden vuoksi heillä pitää olla isompi asunto kuin vammattomilla. He tarvitsevat usein myös asunnon palveluiden läheltä, ja asunnon tulee olla esteetön. Vammaisten ihmisten asumiskulut ovatkin suuremmat kuin ns. vammattomien ihmisten.

Jos takuu- tai kansaneläkeläinen muuttaa jonkun kanssa yhteen, vaikuttaa se Kelan asumistuen lisäksi myös hänen saamansa eläkkeiden suuruuteen. Jos kansan- tai takuueläkeläisellä on kumppani, saa hän pienempää eläkettä kuin yksin ollessaan.  Esimerkiksi minä ja mieheni olemme kaksi pyörätuolilla liikkuvaa työkyvyttömyyseläkeläistä. Kun muutimme yhteen, niin Kela vei meiltä asumistuen pois kokonaan. Tulomme eivät nousseet, eivätkä asumiskulut kovin paljoa laskeneet.  Vaikka ottaakin huomioon asumiskulujen laskun, niin meille jää käteen 300 € kuukaudessa vähemmän kuin ennen asumistuen vähenemisen vuoksi.

Saamme osan eläkkeestämme Kelalta, ja Kela pienensi tuota osaa eläkkeestämme. Kaikenkaikkiaan tulomme laskivat yhteenmuuton takia noin 400 € kuukaudessa. Jos olisimme olleet kaksi täydellä takuueläkkeellä elävää, olisivat tulomme laskeneet vielä selvästi enemmän.

Tämä oikeasti estää joskus seurustelevaa paria muuttamasta yhteen. On pareja, jotka eivät koskaan voi muuttaa yhteen. Ja vain siksi etteivät millään tulisi toimeen yhteen muutettuaan. Asumistuki kun voi tippua jopa 600 €/kk , ja vuokra paljon vähemmän kuin 600 €/kuukausi, kun muuttaa jonkun kanssa yhteen. Kuten Jari Robson sanoo:”On suorastaan järjetöntä, että ihmisiä suorastaan pakotetaan muuttamaan yksin asumaan, vaikka se aiheuttaa enemmän kuluja kaupungille. Järkevintä olisikin vain kannustaa asumaan yhdessä.”

Mielestäni tulisi muuttaa asumistuen myöntämissääntöjä: kaksi ihmistä ei voi asua yhtä edullisesti kuin yksi ihminen, vaan vuokra on aina suurempi kahdelle kuin yhdelle. Kuitenkin yhteiskunta säästää, jos ihmiset asuvat yhdessä, sillä usein vuokra on henkeä kohti pienempi yhdessä asuessa. Kelan tulisikin ottaa isompi vuokra huomioon asumistukea laskiessaan, jos asuu yhdessä jonkun kanssa. Yhdessä asuminen ei saisi pienentää takuu- ja kansaneläkettä. Kaikilla on oikeus päättää missä, miten ja kenen kanssa he asuvat – ei harvoilla! Jokaiselle tulee olla myös oikeus muodostaa parisuhde ja hankkia perhe – ei saa olla niin, että taloudellinen tilanne estää perheen muodostamisen.

Itsemääräämisoikeus ja oikeus perheeseen ovat ihmisoikeuksia! Yksinäisyyden on todettu olevan iso ongelma yhteiskunnassamme, miksi pahennamme ongelmaa rankaisemalla yhdessä asumisesta? Annetaan eläkeläisille, vammaisille ihmisille, työttömille ja opiskelijoille oikeus elää oman näköistänsä elämää – niinhän työssäkäyvätkin tekevät. Niin ihmiset ovat onnellisempia ja pysyvät terveempinä. Yhteiskunta säästää, kun ihmiset eivät tarvitse niin paljon sote-palveluita, kun he ovat terveempiä.