Kirjeeni liikenne- ja viestintäministeri Bernerille koskien liikennepalvelulain muutosta alkaen 1.7.18

Elina Nykyri huhtikuussa 2018

” Hei,
Uuden liikennepalvelulain laadinnassa ei ole kyllä mietitty sen vaikutuksia vammaisten ja vanhusten vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuspalveluihin ja Kela-kyyteihin. Kunnat ovat nyt ihan hämmennyksissä, eivätkä tiedä miten kuljetuspalvelut tulee uuden lain aikana järjestää. Epävarmuus on vallalla laajasti!

 

Esimerkiksi Uudellamaalla ovat monet kunnat nyt sitä mieltä, että hyvin toimiva tapa toimia onkin uuden lain mukaan kielletty toimintatapa – kun vaaditaan kilpailuttamista. Se tarkoittaa sitä, että moni kunta harkitsee menevänsä mukaan Helsingin matkapalvelukeskukseen (MPK), joka toimii todella huonosti. Olen saanut monelta helsinkiläiseltä palautetta palvelun huonosta toimninnasta. Joskus on ollut jopa asiakkaiden turvallisuus vaarassa.

 

Pelkästään Vantaalla on 4000 kuljetuspalveluasiakasta, ja on vaikea kuvitella miten Helsingin matkapalvelut löytää tarvittavan määrän uusia autoja ja kyytien välittäjiä turvatakseen kaikille Helsingin MPK:n asiakkaille kyydit? Aikaa on enää vähän yli 2 kk kun uusi laki tulee voimaan, ja moni kunta ei ole vieläkään tehnyt päätöksiä siinä miten järjestää kuljetuspalvelut 1.7 alkaen. Esim. Vantaalla on irtisanottu sopimus aiemman palveluntuottajan eli Lähitaksin kanssa, eikä ole tehty minkään tahon kanssa sopimusta. Eli vieläkään ei ole tehty päätöstä siitä mikä taho hoitaa vantaalaisten kuljetuspalvelukyytejä 1.7 alkaen. Ja Vantaa ei suinkaan ole tässä ainoa kunta. Kuljetuspalveluiden saatavuus on siis oikeasti nyt vaarassa!

Koska moni autoilija pelkää, ettei saa enää tarpeeksi kyytejä, lyövät he hanskat tiskiin eli lopettavat. Se tarkoittaa, että inva- ja tila-autoja on yhä vähemmän ajossa. Kelakin on esittänyt huolensa siitä ettei autoja ole tarpeeksi saatavilla jatkossa. Nykyisinkin inva- ja tila-autoja on vähän. Inva- ja tila-autojen ylläpito maksaa paljon enemmän kuin tavallisen taksin ylläpito, joten en usko, että monikaan uusista taksiyrittäjistä valitsee inva- tai tila-auton autokseen.

 

Ja toinen kysymys on autojen saatavuus ympäri Suomen: syrjäseuduilla voi olla vaikee saada taksia kun ei autoilla ole enää päivystysvelvollisuutta ja taksiyrittäjä voi itse valita missä ajaa. Erityisesti ongelmia voi tulla inva- ja tila-autojen saatavuudessa syrjäseuduilla, kun niitä on muutenkin vähän.

 

Kolmas kysymys on kuljettajien ammattitaito: osavatko kuskit auttaa vammaisia ja vanhuksia oikein? Vastuu sysätään nyt vammaiselle/vanhukselle itselleen. Hänen täytyy tarkastaa, että mm. turvavyö on oikein kiinnitetty, pyörätuoli oikein kiinnitetty, ja että taksi jättää asiakkaan oikeaan paikkaan. Siitä en tiedä miten uusi laki vaikuttaa koulukyyteihin, mutta kyl se varmaan niihinkin tulee vaikuttamaan. Kuskeja ei enää kouluteta, kun koulutus tulee vapaaehtoiseksi. Taksilupa tulee ollaa vain auton omistajalla eli käytännössä autoa voi ajaa kuka vaan. Ja vastuu siitä, että tietää mitä kyyti maksaa on asiakkaalla itsellään. Aina tulee etukäteen kysyä mitä kyyti tulee maksamaan. Tämä tarkoittaa sitäkin, että kuljetuspalveluissa kunnat joutuvat neuvottelemaan erikseen vakiohinnat kyydeille, ja vain niitä taksifirmoja voidaan käyttää, joiden kanssa hinta on neuvoteltu.

 

Taksien saatavuudessa voi olla ongelmia isoissakin kaupungeissa keskellä viikkoa yöaikaan, kun silloin taksia käyttävät vain harvat. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsy terveydenhuollon päivystykseen vaikeutuu: ei ambulanssi ota kyytiinsä kuin vakavimmat tapaukset.

 

Ei voida siis sanoa, että uusi liikenepalvelulaki helpottaa kaikkien liikkumista. Vammaisten ja vanhusten asia tulee ottaa vakavasti, samoin se, että ihmisten on päästävä kaikkina vuorokauden aikoina terv.huollon päivystyksiin. Syrjäseutujen taksipalvelut on turvattava. Mitä hallitus aikoo asialle tehdä? Ryhtyykö se toimiin asian parantamiseksi? Millaisiin? Miten varmistatte, että vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelut toimivat joka puolella Suomea uuden lain aikanakin? Aioitteko ohjeistaa kuntia jotenkin?

Yst.terv. vammaisaktivisti ja Vantaan Soster-lautakunnan varajäsen Elina Nykyri

 

Ja ministeriön vastaus:

”Ministeriön vastaus kirjeeseeni.. olin huolissani kuljetuspalveluista ja Kela-kyydeistä

” LVM/798/02/2018

Palveluosasto / Peruspalveluyksikkö
30.4.2018

 

Hyvä Elina Nykyri,

kiitos yhteydenotostanne liikenne- ja viestintäministeriöön. Ilmaisitte viestissä huolenne liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) vaikutuksista vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisiin kuljetuspalveluihin ja Kela-kyyteihin. Asiassa on kyse kuntien lakisääteisestä tehtävästä, josta ei säädetä liikenteen palveluista annetussa laissa tai nykyisessä taksiliikennelaissa (217/2007). Näemme tärkeänä, että kunnan eri toimielimet (kuten sosiaalitoimi, opetustoimi, tekninen toimi) tekisivät hankintojensa suunnittelussa ja järjestämisessä yhteistyötä sekä keskenään että mm. vammaisjärjestöjen kanssa. Kunta voi esimerkiksi edellyttää kilpailutuksissa esteetöntä kalustoa, kuten Kela on tehnyt.

 

Liikenteen palveluista annetun lain taksinkuljettajia koskevissa vaatimuksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että kuljettajat osaisivat jatkossakin palvella hyvin asiakkaita, joilla on erityistarpeita. Laki edellyttää taksinkuljettajilta taksinkuljettajien kokeen suorittamista. Kokeen tarkoituksena on varmistaa, että kuljettaja kykenee huolehtimaan matkustajan turvallisuudesta käytettävästä ajoneuvosta riippumatta, ottamaan huomioon matkustajan toimintarajoitukset ja että kuljettajalla on pääasiallista toiminta-aluetta koskeva riittävä paikallistuntemus. Koetta ei voi läpäistä, jos ei osoita osaavansa näitä asioita. Koulutuksen tarkoitus on nimenomaan lisätä osaamista näilläkin osa-alueilla.

 

Ambulanssikyytien osalta sairaanhoitopiirit määrittävät ensihoidon palvelutason. Kunta puolestaan voi halutessaan hankkia takseilta päivystyspalveluja, jos se haluaa turvata palvelun saatavuuden myös hiljaisina aikoina. Muutoinkin on pitkälti kunnan itsensä päätettävissä, miten se halua palvelunsa järjestää. Tämä noudattaa kunnallisen itsehallinnon periaatetta, johon laki liikenteen palveluista ei tuo muutosta.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö seuraa taksipalveluiden yleistä kehitystä ja sen tehtäviin kuuluvat erityisesti lainvalmistelu ja strategiset linjaukset. Osana tätä työtä ministeriön tavoitteena on käydä aktiivista keskustelua muun muassa vammaisjärjestöjen kanssa. Ministeriö pitää tärkeänä, että kunnat huolehtivat itsehallintonsa puitteissa myös erityistarpeisten matkustajien kuljetuspalveluista. Tästä syystä etujärjestöjen kanssa käytävä vuoropuhelu on tärkeää ministeriön ja myös erityisesti kuntien ja Kuntaliiton kanssa.

 

Ystävällisin terveisin, Maija Ahokas

Yksikön johtaja, hallitusneuvos
Palveluosasto, peruspalveluyksikkö
Liikenne- ja viestintäministeriö”