Tuossa kun oli eilen seurakunnan Kymppiluokka – varttuneen väen studia generalia, kiinnostavia aiheita, suositellaan – Rauman Meriristissä, oli aiheena vaalit. Paneeliin oli kutsuttu alle 35-vuotiaita ehdokkaita, joten minä olin yleisön puolella.

Paneelista on hyvä raportti tämänpäiväisissä Raumalaisessa ja Länsi-Suomen verkkonumerossa, katso sieltä. Nyt tässä kerron vain seitsemännestä, viimeisestä panelisteille esitetystä kysymyksestä ja sen herättämästä ajatuksesta. Kysymys oli oma suhtautuminen seurakuntaan ja uskontoon.

Minulle se toi mieleen isä Camillon. Sen pohjoisitalialaisen kylän papin. Hahmon oli luonut lehtimies ja kirjailija Giovanni Guareschi (1908 -68). Hän kannatti aikansa Italian kristillisdemokraatteja, mutta arvosteli näiden epäarvoistavaa sosiaalipolitiikkaa ja korruptiota.

Isä Camillon vastinparina on Peppone, kommunisti, jonka kanssa kunnon papilla on alinomainen kärhämä (paitsi tositilanteissa kuten Po-joen tulviessa, jolloin kunnan ja seurakunnan voimamiehet johtavat yhdessä pelastustöitä).

Pepponesta tulee kylän pormestari kommunistien voitettua vaalit ja se harmittaa Camilloa, joka menee tapansa mukaan kirkkoon keventämään sydäntään ristin eteen, missä hän keskustelee Kristuksen kanssa. ”Sanoin että seurakuntaa johdetaan harhaan teidän propagandallanne. Ensin se nauroi ja sitten suuttui, sanoi että kommunistien kannattajat ovat ihan yhtä hyviä kristittyjä kuin kaikki muutkin. Mitä sanot sellaisesta jumalattomuudesta?”

Kristus kuuntelee ja vastaa: ”Vai niin hän sanoi. Mieti sitä, poikani.”