Annetaan inhimillisyyden koskettaa

Tärkein arvo elämässä on inhimillisyys.

Olen aina sanonut, se heittää ensimmäisen kiven, kenellä on siihen varaa. Toisaalta minulle ehdottomuus, kykenemättömyys myötätuntoon kertoo eletyn elämän puutteesta. Ei ole koskaan tarvinnut ajatella, se voisin olla minä tai joku minun läheiseni. Ja kuitenkin, se voi olla meistä ihan kuka vain.

Ei kukaan

Yksinäisyys. Minä viihdyn yksin, olen sellainen mökkihöperö. En minä edes haluaisi lähteä, enhän minä koskaan käy missään. Minusta kotona on mukava olla, olen sellainen koti-ihminen. Totta, osa meistä varmasti on, osa meistä suojelee itseään. Millainen on ihminen, jolla ei ole ketään? Ei kukaan pyydä tai kutsu? Toisaalta ei ole ketään, ketä pyytää tai kysyä. Emme tiedä, koska ei kukaan halua olla sellainen.  Me voimme sanoa olevamme muuta, mutta todellisuus voi olla toisenlainen. Yksinäisyys on tabu. Yksinäisyys on häpeä. Vastentahtoinen yksinäisyys, siksi on helpompi sanoa, tämä on minun oma valintani. Omia valintoja pitää kunnioittaa. Kuitenkin Suomessa on läpi koko kansakunnan kaihoa, surumielistä yksinäisyyttä. Ihmisiä, joita kukaan ei kuule. Ihmisiä, joita ei kukaan näe.

Mitä me voimme tehdä ihmisinä ja yhteiskuntana?

Me voimme muuttaa asennettamme. Me kysymme lapsiltamme, onko sinulla kavereita siellä? Meidän pitäisi ehkä kysyä, onko siellä kukaan yksin? Ohjata ottamaan toiset huomioon. Opettaa olemaan ystävä. Minä kysyn töistä lähintä kollegaani elokuviin. Ehkä minä voisinkin kutsua kaikki naiset? Me voimme omilla valinnoillamme antaa jollekin sen mahdollisuuden, minäkin voisin kerrankin lähteä lenkille, rannalle, illanistujaisiin, mökille, marjaan, mihin vain…tai sitten minä voin olla kotona, koska olen koti-ihminen.

Yksinäisyys on usein periytyvää. Lapset saavat sosiaalisen käytöksen mallin pitkälti kotoa. Yhteiskuntana me voimme auttaa tukemalla harrastustoimintaa. Harrastukset ovat monelle lapselle, mutta myös aikuiselle asia, joka joko yhdistää tai erottaa sinut ikäryhmästäsi. Meidän pitää pystyä tarjoamaan harrastustiloja seuroille ja yhdistyksille. Monilla yhdistyksillä, on taloudellisesti pienet resurssit toimia ja pula toimitiloista on kova. Erilaisten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten, järjestöjen ja seurojen työ pitäisi nähdä arvokkaana keinona tukea ihmisten toiminnallisuutta ja tästä syystä toimintaa pitäisi pystyä tukemaan enemmän.

Pidetään kiinni

Yksinäisyys ei tarkoita tietenkään syrjäytyneisyyttä, mutta lisää riskiä syrjäytyä. Tehdään kaikkemme, että pidetään köyden viimeisestäkin säikeestä kiinni. Koulutus ja työ on avainasemassa kiinnittymisessä yhteiskuntaan. Lisätään mahdollisuuksia palkkatuettuun työhön heille ketkä eivät työllisty vapaille markkinoille. Tuetaan koulutusta, joka edistää pysymistä tai paluuta työmarkkinoille.

 

Mutta, se tärkein asia

Ollaan ihmisiä toisillemme. Annetaan käsi hänelle, ken särkyi,  putosi,  ei jaksanut taistella. Ei jätetä ketään yksin. Huolehditaan, että meillä on tarjolla mielenterveyspalveluita. Taataan, että meillä on koti kaikille. Tehdään tarvittavat tukiasunnot. Pidetään yllä ensisuojat. Tarjotaan hoitoa päihdeongelmaisille. Ei olla ehdottomia. Muistetaan, se voi olla meistä kuka vain…Hän voi olla jonkun isä, jonkun äiti, sisko tai veli. Aina jonkun lapsi. Aina ihminen. Ojennetaan käsi. Annetaan inhimillisyyden koskettaa.

Se voi olla niin pienestä kii…

Se on niin pienestä kii.

Heidi