Jokaisella lapsella on oikeus olla turvassa ja elää hyvää lapsuutta. Jos lasten asemaa peilaa lähihistoriaan, on onneksi tapahtunut paljon hyvää. Nykyään suurin osa lapsista voi hyvin. Vielä sata vuotta sitten lapsia syntyi, kuoli ja jäi orvoiksi sekä sodan aikana että sen jälkeen. Yhteiskunta on paljon paremmin raiteillaan, mutta silti nykyäänkin on olemassa liian iso joukko lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat apua, tukea ja turvaa.

Kun keskusrikospoliisi tiedotti laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikosvyyhdistä, suurin osa meistä tyrmistyi, järkyttyi, jopa lamaantui. Monen ajatuksissa pyöri kysymys, miten tämä on ollut mahdollista. Myötätuntoa kokevat toivoivat uhreille kaiken mahdollisen avun, tuen, rakkauden ja turvan. Lamaannukseen liittyy usein vaikeneminen. Tuskallisista asioista on vaikea puhua. Ja juuri siksi nyt asiasta pitäisi pitää enemmän meteliä kuin koskaan. Ongelmat eivät pidä päivänvalosta. Tämä asia on pakko kohdata. Monen muun ohella odotin asian tiimoilta käynnistyvää poliittista hätäkokousta. Odotin, että Presidentti sanoo, kuinka lastensuojelun pitää olla yhteisvastuullinen asia. Tuskastuneena mietin, eikö kukaan tee mitään, miksei kukaan valtaapitävä tartu asiaan?

Tieto tuo usein tuskaa, mutta se tuo myös keinoja luoda parempaa maailmaa. On käytävä läpi kaikki mahdolliset keinot, joilla lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä voidaan ennaltaehkäistä.
Tutkimuksissa on havaittu, että lapsiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta on noin 1-5 prosentilla miehistä. Suomen väestöstä kaksi prosenttia tarkoittaa noin 40 000 miestä. Tutkimusten mukaan lapsiin kohdistuva seksuaalinen mieltymys on yleensä pysyvä ominaisuus. Kaikista raadollisinta on, että useimmiten lapsen hyväksikäytön takana ei ole namusetä tai vieras, vaan tuttu tai läheinen ihminen. Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivalta-aineistoa liikkuu netissä entistä enemmän ja sitä tuotetaan myös Suomessa.

Seuraavalla vaalikaudella tullaan luultavasti viemään eteenpäin useita suuria uudistuksia, jotka ovat perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkittäviä. Samalla on tilaisuus siihen, että pirstaleisen lapsi- ja perhepolitiikan tilalle Suomi saa laaja-alaisen, lapsen oikeuksiin pohjautuvan lapsistrategian. Strategiaa tulisi olla toteuttamassa kaikki puolueet, hallintoalat ja asiantuntijajärjestöt. Lapsi- ja perhejärjestöjen tavoitteena on myös kansallinen toimeenpanosuunnitelma Euroopan neuvoston Lanzaroten sopimukselle, jolla torjutaan lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lisäksi lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn on valmisteilla loppuvuodesta julkaistava oma toimenpideohjelma, jonka kirjoitustyötä koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tätä tavoite- ja toimintasuunnitelmaa on laatimassa lähes sata asiantuntijaa. Mukana on viisi ministeriötä, yliopistosairaaloita, kymmeniä järjestöjä sekä Kuntaliitto ja Poliisihallitus. Ohjelma sisältää mm. henkisen ja fyysisen väkivallan sekä kiusaamisen minimoimista, turvataitojen opettamista ja mielenterveyden edistämistä. Ohjelman tavoite on luoda mitattavissa olevia toimenpiteitä, jotka lähtisivät heti elämään.

Lasten ja nuorten tukena olo on joka ikisen aikuisen tehtävä. Aikuisen tehtävä on tukea identiteetin ja itsetunnon kehitysvaiheita samalla huolehtien siitä, että lapsi ja nuori tulee turvallisesti nähdyksi ja kuulluksi. Lastensuojelu on yhteisvastuullinen asia yli puolue-, uskonto- tai kansalaisuusrajojen.

Piia Kleimola, teatteri- ja draama-alan toimija, yrittäjä, Kouvola, Kaakon eduskuntavaaliehdokas, vas (sit), #äänilapselle