Perustuslakiasiantuntijat Martin Scheinin ja Juha Lavapuro ovat saaneet hallituspuolueiden edustajilta kohtuutonta kritiikkiä. Erityisesti ministeri Jussi Niinistö on hyökännyt Scheininiä vastaan sen jälkeen, kun tiedustelulait vedettiin pois eduskunnan listalta.

Asiantuntijoiden tehtävä on kertoa näkemyksensä. Poliitikkojen tehtävä on tehdä päätöksiä. Johtavat perustuslakiasiantuntijat ottivat ainoastaan julkisesti kantaa tiedustelulakeihin. Päätös ottaa kritiikki huomioon ja vetää tiedustelulait pois eduskunnan käsittelystä oli eduskunnan puhemiesneuvoston.

Jos eduskunta todella on tehnyt huolellista työtä ja ottanut perustuslakivaliokunnan kannat pieteetillä huomioon, kuten Niinistö väittää, pitäisi olla helppoa perustella Scheininin ja Lavapuron väitteet kumoon. Tätä Niinistö ei edes yritä, vaan suuntaa kritiikin henkilöiden menneisyyteen asian sijasta. Tiukkakin väittely asia-argumentein kuuluu kaikkeen julkiseen keskusteluun, mutta henkilöön käyvä kritiikki ministerin suusta on asiatonta.

On äärimmäisen ristiriitaista, että Niinistö näkee avoimen kansalaiskeskustelun – jollaista perustuslakiasiantuntijoiden twiitit ovat – olevan ristiriidassa kansanvallan kanssa. Jos johtaja uskoo edustavansa kansaa paremmin kuin kansa itse, on siitä vain pieni askel totalitarismin ihannointiin.

Niinistö vaatii, että eduskunta ei ottaisi julkisessa keskustelussa esitettyjä asiantuntijanäkemyksiä huomioon. Paula Risikko puolestaan vaatii, että asiantuntijanäkemyksiä ei esitettäisi julkisesti, vaan ne käsiteltäisiin kabineteissa kahvikupin ääressä. Kumpikin näkemys on sananvapauden kannalta huolestuttava.

Niinistön tulee ottaa vastuu tiedustelulakien valmistelusta ja vastata siihen liittyviin väitteisiin julkisesti. Risikon pitää puolestaan ottaa vastuu tiedustelulakien vetämisestä pois eduskunnasta ja pystyä perustelemaan se julkisesti. Juuri tätä keskustelua tiedustelulakien puutteista, niiden syistä ja ratkaisuista nyt tarvitaan.

Jos hallituspuolueet todella ottavat vastuun parhaan mahdollisen lain valmistelusta, ei aktiivisen kansalaiskeskustelun ja asiantuntijakommenttien pitäisi olla uhka vaan mahdollisuus, sparrausta yhä parempaan.

Sananvapauden puolustaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Avoin ja laaja julkinen keskustelu, johon osallistuvat niin asiantuntijat, poliitikot kuin muutkin kansalaiset, on demokratian elinehto.