Neljä vuotta siinä meni. Ensin suunniteltiin uusi ja upea lehmänkaupoilla vuorattu sote, jossa Sipilän jengi saisi läpi maakuntansa ja Orpon jengi markkinaehtoisen valinnanvapausmallin. Seuraavaksi asemoitiin sisäpiiri hyville sote-palleille ja yksityisten palvelutuottajien (pörriäisten, kimalaisten ja monien muiden) johtoportaaseen luotsaamaan yritykset kohti miljardien eurojen sotemarkkinoita. Ja koska sekä Sipilä että Orpo tiesivät, että aika on hyvin rajallista ja valmista pitää tulla ennen seuraavia vaaleja, sotea runnottiin läpi vimmaisella vauhdilla. Lausahdus ”leveämmät hartiat” kuultiin säännöllisin väliajoin A-Studiossa ja monessa muussa ajankohtaisohjelmassa. Kokoomuksen pyöröovi pyöri kuin Särkänniemen X-laite konsanaan. Ex-ministereitä ja heidän avustajiaan rekrytoitiin rahan äärelle ennennäkemättömällä röyhkeydellä. Vuosisadan puhallus oli täällä, mutta aika loppui kesken. Oppositio ja perustuslakia tulkitsevat professorit halusivat katsoa, oliko luiden päällä sittenkään muskeleita, ja jos olikin, oliko ne saatu aikaan douppaamalla.
Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että Suomi ei ollut ainakaan ihan vielä valmis monikansallisten yritysten lopulliselle soteiskulle vaan taistelu suomalaisten suonikohjuista ja pihtikintuista jatkuu vielä tovin. Sotevalmisteluihin käytettiin maakunnissa pelkästään viime vuonna noin 300 miljoonaa euroa, joten ihan tyhjästä ei seuraavaa sotea tarvitse lähteä rakentamaan. Muutamat elementit, jotka pitäisi ottaa mukaan seuraavassa ja toivottavasti tällä erää viimeisessä soteharjoituksessa ovat seuraavat: asiantuntijat mukaan valmisteluun heti alussa, valmistelu pitää tehdä parlamentaarisesti ja tarvittaessa ylivaalikautisesti, perustuslailliset elementit pitää varmistaa jo alussa, rahoituksen riittävyys pitää taata ja ehkä tärkein kaikista, uudistus pitää tehdä vaiheittain ja alueittain, jotta valuviat voidaan tunnistaa ja korjata jo varhaisessa vaiheessa.
Me suomalaiset pystymme tekemään kyllä yhdessä töitä ja rakentamaan tulevaisuutta, jos heitämme lobbareiden laulut ja omien etujen tavoittelemisen roskakoriin ja keskitymme siihen, että mitä vain teemmekin, teemme sen koko kansakuntaa ja sen asukkaita ajatellen.
Jaakko Jäntti