Harvat ovat kuulleen Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta. Julkisessa keskustelussa ollaan usein kovasti huolissaan vaikkapa finanssimarkkinoiden sääntelyn vaikutuksista pankkien toimintaan. Sosiaalisten oikeuksien jatkuva rikkominen ei juuri kerää huomiota.

Kaikilla ihmisillä on kansalaisuuteen ja taustaan katsomatta oikeuksia, ja niitä on syytä puolustaa antamatta tuumaakaan periksi. Toisen maailmansodan kauhut nähneet päättäjät tajusivat tämän. Viime vuosina historiallinen muisti on heikentynyt. Euroopan sosiaalinen peruskirjan elvyttäminen tarjoaa tietä eteenpäin, kun vain ryhdymme toimeen.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien peruskirjasta säädettiin alun perin jo vuonna 1961. Siihen on liittynyt 43 maata, muun muassa kaikki EU:n jäsenvaltiot.

Peruskirjassa on pitkä̈ lista sosiaalisia ihmisoikeuksia, joiden noudattamiseen allekirjoittajavaltiot ovat sitoutuneet. Sopimuksen mukaan kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus riittävään toimeentuloon. Lapsien, nuorten ja muiden haavoittuvien ryhmien asemaan pitää kiinnittää erityistä huomiota. Työehdoista tulee pystyä sopimaan kollektiivisesti ammattiliittojen avulla.  Kaikilla tulee olla oikeus riittävään sosiaaliturvaan.

Peruskirjan rikkomuksista on mahdollista valittaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealle, jonka tehtävänä on valvoa sopimuksen toteutumista. Suomi on saanut toistuvasti kritiikkiä komitealta muun muassa perusturvan riittämättömästä tasosta. Komiteaan on jätetty useita valituksia Kreikasta ja muista kriisimaista, joissa velkojien troikka ajoi häikäilemättömästi muun muassa kollektiivisen työehdoista sopimisen romuttamista. Komitealla ei kuitenkaan ole valtaa määrätä rangaistuksia rikkomuksista.

Sosiaalisten oikeuksien jatkuva sivuuttaminen EU:n päätöksenteossa ja politiikanteon käytännössä on Euroopan nykyisen poliittisen kriisin avainsyitä. Mielivaltaisesti sovittuja velkaantumisrajoja ollaan valmiita puolustamaan viimeiseen asti, mutta ihmisten perusoikeudet jätetään huomiotta. Tämä ruokkii myös demokratian vastaisten voimien kannatusta.

Tarvitsemme perustavanlaatuisen muutoksen, ja aikaa ei ole hukattavaksi.