Me käytämme Googlen, Amazonin, Applen tai Microsoftin tai kaikkien neljän suuryrityksen tuotteita päivittäin. Olisi jopa vaikeaa kuvitella miltä näyttäisi sellainen Eurooppa, jossa yhtään  neljästä yrityksestä olisi olemassa.

Osa näiden suuryritysten keksinnöistä ovat helpottaneet aidosti monien ihmisten jokapäiväistä elämää. Tosin moni innovaatio on ostettu pieniltä start-up -firmoilta. Samaan aikaan näiden neljän suuren IT-yrityksen vallasta on syytä olla huolissaan. Tulevaisuuden liiketoiminta on yhä digitaalisempaa. Verotuksen ja kilpailulainsäädännön on pysyttävä tämän kehityksen perässä.

Yhdysvalloissa kilpailulainsäädäntö on viime vuosikymmeninä painottanut lähinnä tuotteiden hintojen tarkkailua. Tämä on mahdollistanut Amazonin voittokulun. Amazon on kasvanut myymällä tuotteita jopa tappiolla; sen tavoitteena on lyhyen aikavälin voittojen sijaan pitkän aikavälin määräävä markkina-asema. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten suuryritykset estävät reilua kilpailua markkinoilla.

Samalla näiden suuryritysten on annettu rakentaa mitä monimutkaisempia järjestelyjä verojen maksamisen välttämiseksi. Järjestelyt perustuvat muun muassa palkkioihin, joita isot firmat veloittavat tytäryhtiöiltään tavaramerkkien ja patenttien käytöstä. Näin tuloja saadaan siirrettyä keinotekoisesti Irlantiin, Jerseyn saarelle tai muihin yhtiöveroparatiiseihin. Monilla muilla aloilla keskeisenä siirtohinnoittelun välineenä ovat kornsernin sisäiset lainat ja muut rahoitusjärjestelyt.

EU:n komissio on ollut asiassa ilahduttavan aktiivinen. Maaliskuussa 2018 esiteltiin komission digitaalisen verotuksen väliaikainen paketti, joka näytti suuntaa kohti todellisen myynnin mukaan jaettaviin verotusoikeuksiin. Suomi vastusti Sipilän hallituksen voimin tätä esitystä. Perusteena oli sama argumentti, jolla yleensäkin pyritään hautaamaan vastaavat kansainväliset aloitteet: Suomi kaipasi globaalia sopimusta.

Keväällä 2019 jäsenmaat vetivät jarrua, ja digitaalisen verotuksen EU-tason aloite haudattiin toistaiseksi. Tätä työtä täytyy kuitenkin jatkaa tulevan europarlamentin kaudella, kuten myös TAX3-tutkintakomitea totesi keväällä julkaistussa loppuraportissaan.

Toinen väylä eteenpäin liittyy EU:n valtiontukisäännöksiin. EU:n komissio on viime vuosina ollut ilahduttavan aktiivinen tulkitessaan Irlannin ja Luxemburgin suuryrityksille tarjoamia veroetuja kilpailua vääristäväksi valtiontueksi. Esimerkiksi Irlantia on velvoitettu perimään Applelta yli 14 miljardin euron edestä lisää veroja. Uusimpana komissio tutkii veroetuja, joita Luxemburg on myöntänyt Huhtamäelle.

Kuten Huhtamäen esimerkki osoittaa, on valtiontukitapauksissa kyse digitaalista taloutta suuremmasta asiasta. Pohjimmiltaan tavoitteena on kuitenkin sama: että verotusoikeudet olisivat niillä mailla, missä todellinen tuotanto on ja liiketoimintaa harjoitetaan.

Mitä jos kaikki pantaisiin kilpailemaan reilusti ja maksamaan veronsa? Tämä olisi tavallisten suomalaisten veronmaksajien, kuluttajien ja myös yrittäjien etu.