Kaikki ovat samaa mieltä, että vanhuksia pitää hoitaa hyvin. Isot näkemyserot sen sijaan vallitsevat siitä, voidaanko vanhustenhoitoon myös käyttää rahaa.

Siksi puheet ja teot näyttävät olevan niin suuressa ristiriidassa. Koko ongelman ydin on, että vanhustenhoidosta ja talouspolitiikasta keskustellaan yleensä eri pöydissä.

En usko, että kenellekään poliitikolle vanhustenhoidon ongelmat tulevat yllätyksenä. Kaupunginvaltuutettuna olen osallistunut lukemattomiin keskusteluihin siitä, miten vanhusten tilannetta pitää parantaa. Näissä keskusteluissa moni valtuutettu läpi puoluekentän haluaa vilpittömästi vanhuksille parempaa.

Ongelma tulee vastaan, kun istutaan budjettineuvotteluissa. Esim. Helsingissä oikeistopuolueet ovat tiukasti ajaneet veronalennuksia ja julkisten menojen leikkaamista samalla, kun me vasemmistolaiset olemme joka vuosi vaatineet lisää rahaa vanhustenhoitoon ja muihin palveluihin. Lopputuloksena on yleensä ollut vanhusten kotihoitoon pieniä lisärahoja, jotka eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa.

Hoivaa antavat ihmiset, ja ihmisten palkkaaminen vaatii rahaa. Vaikka johtamisella ja toimintakulttuurilla on paljon merkitystä, on vaikeaa ylittää tosiasiaa, että liian pienillä henkilöstömitoituksilla ei synny hyvää hoitoa. Yksityistämisen seuraukset näkyvät isojen yritysten voitontavoittelussa epärehellisen keinoin, mutta yhä enemmän julkisessa keskustelussa nousee esille, että sallitutkin mitoitukset ovat kohtuuttoman niukat.

Siksi kysymys vanhustenhoidon laadusta on aivan olennaisesti kysymys siitä, paljonko haluamme kerätä veroja ja käyttää niitä julkisiin palveluihin. Henkilöstömitoitusten nostaminen kohtuulliselle tasolle tuskin onnistuu, ellei rahaa julkisiin palveluihin kerätä lisää esimerkiksi progressiivisella pääomatuloverotuksella.

Jos tämänhetkinen kohu hoivakotien ongelmista johtaa aitoon pyrkimykseen parantaa hoivan laatua, on se hienoa. Pelkkä kauhistelu ei kuitenkaan auta, vaan ratkaisut löytyvät budjettipöydistä. Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vaatinut lisää rahaa ja parempia henkilöstömitoituksia niin kunnissa kuin eduskunnassakin. Kaikkien puolueiden on nyt aika ottaa kantaa siihen, ovatko ne valmiita sitoutumaan vanhustenhoidon parannuksiin, vaikka se tarkoittaa enemmän rahaa.