Viime aikoina on vellonut keskustelu epäeettisestä toiminnasta vanhustenhuollossa, vammaishoidossa ja varhaiskasvatuksessa. Puutteita on ollut niin julkisella kuin yksityisellä puolella. Varsinkin vanhustenhuollossa suurimmat puutteet on löytyneet muutamalta ylikansalliselta pörssiyhtiöltä. Julkinen sektori on joutunut ottamaan laitoksia hoidettavakseen. On epäeettistä tehdä suuria voittoja heikompiosaisten olojen kustannuksella. Samalla verojen maksu pyritään minimoimaan agressiivisella suunnittelulla.
Julkisen ja yksityisen ongelmissa on kyse resursseista. Molemmissa korjaustoimenpiteenä on sama tarvitaan lisää resursseja eli hoitavia käsipareja. Julkisella se onnistuukin helposti antamalla toimintayksikölle lisää rahaa, jolla palkata lisää työntekijöitä. Yksityisellä se ei olekaan aina niin helppoa. Rahaa lisäämällä ei välttämättä tapahdu muuta kuin osakkeenomistajien osingot kasvavat ja haamuhoitajat lisääntyvät.
Julkisen toiminnan jatkuvuus on varma niin asiakkaan kuin työntekijän kannalta. Työntekijät varmasti tekevät parhaansa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, eikä siitä tässä asiassa ole kyse. Julkinen työnantaja on työsuhteen kannalta varmempi. Julkista tuotantoa on myös helpompi valvoa ja tarpeen vaatiessa muuttaa. Ei ole kankeita sopimusneuvotteluja tai muitakaan esteitä.
Varsinkin hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevien kustannuksella ei pidä sallia epäeettistä voiton tavoittelua. Entistä enemmän pitää nojata julkiseen palvelutuotantoon tai paikalliseen eettisesti toimivaan yksityiseen palvelutuotantoon.