Kannabisko lailliseksi?
Monet puolueiden nuorisojärjestöjohtajat kokoomusta myöten kannattivat kannabiksen laillistamista YLE:n nuorten vaalikeskustelussa 12.4. Ennakoiko tuo asenne muutosta huumepolitiikassa tulevina vuosikymmeninä Suomessakin?
Ennustan, että näin saattaa käydä. Asennemuutos ei ole pelkästään suomalainen, vaan tuulahdusta maailman megatrendeistä. Satuin istumaan iltaa Mar Del Platassa vuonna 2003, kun argentiinalaisessa kaupungissa oli koolla kansainvälinen Päihdelääkäreiden kokous. Samassa pöydässä istui YK:n huumevalvontaviraston johtohenkilöitä, jotka pohtivat kannabiksen asemaa YK:n huumausaineyleissopimuksen määrittämällä kiellettyjen aineiden listalla.
Asiantuntijat ennakoivat jo tuolloin linjamuutosta sekä YK:n huumekieltolain asemassa yleensä, että erityisesti kannabiksen kohdalla. Monet kansainvälistä politiikkaa seuraavat tahot pitävät YK:n huumekieltolakia epäonnistuneena. Komplikaatiot ovat olleet saman kaltaisia, kuin yritykset toteuttaa alkoholikieltolaki 1900-luvun alun Suomessa ja Pohjois-Amerikassa.
Kansainvälinen huumekauppa on yksi merkittävimmistä osista voimakkaasti keskittynyttä maailmalaajuista rikollistaloutta. Sen liikevaihdon arvioidaan olevan lähellä samaa suuruusluokkaa edustavaa asekauppa. Huumakauppa kietoutuu tiiviisti kansainvälisen orjakaupan eli toisella nimellä ihmiskaupan nykymuotoihin järjestäytyneine ja aseistautuneine valtioiden ulkopuolisine väkivaltakoneistoineen, joita koneistoja vastaan valtiotakin aseistautuvat.
Kun länsimaiden väkivaltakoneistossa on ollut vallalla ”turvabisnekselle” tapahtunut valtioiden toimintojen ulkoistamisen trendi, on päässyt syntymään enemmän tai vähemmän kaoottiset mustan pörssin asevoimien verkostot, joissa huumekauppa, ihmiskauppa ja väkivaltainen alistaminen kietoutuvat toisiinsa ja valtiollisen ja ei-valtiollisen väkivaltakoneiston rajat saattavat hämärtyä. Tästä käy esimerkkinä vaikkapa kotoinen tapauksemme, tapaus Aarnio, tai merkittävä USA:n vasallihallitsija huumemafioso Chilestä, edesmennyt kenraali Pinochet.
Huumekauppa on toiminut ainakin 200 vuotta merkittävänä, mutta usein piilotettuna maailmanlaajuisten imperiumien salaisen aseena. Brittien maailmanvalta alisti Kiinan puolisiirtomaa-asemaan oopiumsodilla 1800-luvulla, jonka jälkivaikutusten purkaminen on kestänyt näihin päiviin asti.
Kiinalaisten epäeettinen orjuuttaminen brittien toimesta oopiumilla johti kansainvälisiin pyrkimyksiin säädellä sopimuksin ihmisten orjuuttamista voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavilla aineilla. Säätelyjärjestelmä sai nykymuotonsa 1960-luvun alussa YK:n huumaisaineyleissopimuksessa, jonka toimivuutta on alettu yhä voimakkaammin arvostella maailmanlaajuisen markkinauskonnon valloittaessa ihmisten tajunnan.
Nykyaika on synnyttänyt nopeasti laajentuneet markkinat ihmisen tajunnan manipuloinnille sekä farmakologisin että ei farmakologisin keinoin. Päihteiden, huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien tekijöiden vaikutusmekanismit tunnetaan nykyisin entistä paremmin, joten on periaatteessa mahdollista käyttää muitakin keinoja, kuin joidenkin aineiden tai toimintojen demonisointia keinona auttaa väestöä hallitsemaan omaa riippuvuuskäyttäytymistaipumustaan koko väestölle jaettavan objektiivisen tiedon avulla ilman pakkoa, alistamista tai orjuuttamista aseiden, vankiloiden ja kieltolakien avulla.
Nuorten kannabismielipiteiden muutos suhteessa vallitsevaan tilaan ennakoi muutosta, joka on jo johtanut lakimuutoksiin useissa USA:n osavaltioissa ja muuallakin Amerikan mantereella. EU:n alueella alkaa saada jalansijaa riippuvuushäiriöihin ajautuneiden syrjäytyneiden väestöryhmien voimaannuttaminen haittojen vähentämispolitiikan avulla. Ensi askeleita tähän suuntaan otettiin Suomessakin 1990-luvun puolivälin jälkeen hyväksymällä haittoja vähentävä lähestymistapa osaksi suomalaista huumestrategiaa.
Tällä tiellä tulisi uskaltaa ottaa seuraavia askeleita. Helsingin kaupunginhallitus on asettunut tukemaan muutosta omilla päätöksillään ryhtymällä tutkimaan, mikä idea on vaikeasti huumeriippuvaisten pistoshuoneilla.
Nuorten vaalipaneeli ennakoi keskustelun laajenemista laajemmallekin huumekysymyksen ympärillä. Vanhemman ikäluokan edustajien ei tulisi vaieta ja leimata nuoria haihattelijoiksi, vaan katsella kriittisesti sitä, onko oman aikakautemme hallitsemisen mekanismeissa ollut jotain sellaista, joiden ”parasta ennen” aika on mennyt ja tarvitsemme uutta tilalle. Kannustan nykysukupolvia jatkamaan ja haastamaan vanhentuneet hallitsemisen rakenteet.