Kansanvallan päivänä 14.4.2019 – ja ”Keisarin uudet vaatteet”

Liput tangoissa Kansan vallan päivänä herkistää pohtimaan kansan vallan ja rahan vallan suhdetta. Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomien kirjoitus puolueiden kentän voimasta antoi siihen sopivasti aihetta palauttamalla mieleeni vastaavat pohdinnat 10 vuotta sitten, kun valmistauduin vuoden 2011 eduskuntavaaleihin julkaisemalla kirjan Tekijä ja näkijä – Antti Vasemmalta.

Nukuin Kansanvallan päivän aamuna kello kymmeneen, pois stressiä ja univelkoja, joita vaalikampanjan loppurutistus pääsi synnyttämään. Liput oli vedetty salkoihin muistuttamaan ihmisiä siitä, että valta on nyt meillä. Valitsemme tänään 200 edustajaamme, jotka käyttävät valtaamme puolestamme seuraavat neljä vuotta.

Tällä kertaa virallinen valtiovalta vetäytyi vallan käytöstä muutamia viikkoja ennen vaaleja, kun puolestamme neljä vuotta valtaa käyttänyt Sipilän hallitus erosi ja ministerit marssivat vaalikentille kehumaan päättymässä olevan kautensa saavutuksia ja ehkä hiukkasen suremaan yhden kärkitavoitteensa soten kaatumista.

Sotessa kansanvalta – perustuslaillamme turvattu – selätti rahan vallan! Siksi sote kaatui. Tapahtuiko näin oikeasti, vai oliko se valtaa pitävien vaalitemppu, jää nähtäväksi vaalien jälkeen. Kyllä toreilla purnattiin ja manattiin sosiaali- ja terveyspalveluiden huonoa saatavauutta. Valitettavasti purnaus ei johda kovin pitkälle. Yksittäisen eduskuntavaaliehdokkaan unelma siitä, että hän valituksi tultuaan voisi saada valtakoneistoa toimimaan toisin, ei johda välttämättä muutokseen. Niin vahvaksi on rahan vallan ja yhä näennäisemmäksi muuttuneen kansan vallan välinen vuorovaikutus ehtinyt muuttua.

Tämän päivän puolueet edustavat heikosti kansaa. Etelä-Suomen Sanomien tämän päivän artikkeli ”Kentän ääni vaimenee”, havainnollistaa vaalipiirimme eduskuntapuolueiden jäsenmääriä. Jutun mukaan keskustan, kokoomuksen ja demareiden jäsenmäärät 400 000 asukkaan vaalipiirimme alueella ovat 3300-2800:n välillä, perussuomalaisten, vasemmistoliiton, kristillisten ja vihreiden 800-400 jäsenen välillä. Kansanvalta kanavoituu siis varsin huonosti vaalien välillä puolueiden kautta, vaikka puolueilla on lakisääteinen vahva asema vallan käytön koneistossamme vaalien jälkeen, kun hallitusvallan askelmerkit rakennetaan.

Niiden tulisi pystyä pitämään kiinni oikeusvaltioperiaatteesta ja samalla välittää äänestäjien tahtotila päätöksen tekoon. Vastavoimana ovat rahan vallan lobbarit, jotka edustamansa valtakeskittymän hyväpalkkaisina edunvalvojina vaikuttavat ”epävirallisesti” kulisseissa. Takavuosina ”Sukarit” ja ”Kakkoset” yrittivät vaikuttaa suoraankin, tukemalla taloudellisesti mieleisiään ehdokkaita vaalikampanjoissa. Kyseessä olivat kuitenkin pienehköt nousukasfirmat verrattuna todelliseen ylikansallisen pääoman ”vaalivaikuttamiseen”, joka näkyy noiden tahojen ”asiantuntijavallan” kaapuun pukeutuneessa kulissien takaisessa toiminnassa, eli maailmanlaajuisten pääomakeskittymien liikkeiden ohjaamisessa.

Poliittisen kentän oikealla laidalla (mukaan luettuna perussuomalaiset) vallitseva sinisilmäinen usko markkinavoimien autuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, on unelma, joka houkutteli porukan toimimaan väärin sotessa. Se johti koko joukon strategian umpikujaan. Onneksi sekä media että kansa heräsivät. Nousi vaatimus suorasta ruohonjuuritason vaikuttamisesta, mikä heijastui vaalikeskusteluihin.

Mutta kun vaalit ovat menneet ja kansa puhunut, tulevat lobbarit puhumaan!
Kun tarkastelemme puolueiden kautta tapahtuvaa vaikuttamista, ovat voimasuhteet kansanvallan hyväksi epäedulliset, koska puolueissa on aika vähän jäseniä, kuten ESS tänään totesi.
Valtiovallan puolueettomat tutkimuslaitokset, kuten tässä tapauksessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tai yliopistot ovat joutuneet heikommalle korkeapalkkaisempien lobbareiden informaatiovaikuttamisessa. Menneet hallitukset ovat lyhytnäköisesti leikanneet puolueettoman tutkimuksen, yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten voimavaroja.
Valitettavasti jääviyssääntöjenkään kunnioittaminen – tai edes ymmärtäminen – puolueettoman informaation takuuna ei ole ollut kovin vahvoilla. Missä tilassa on puoluekoneistojen edustajien kyky arvioida kriittisesti saamaansa ristiriitaista informaatiota, voivat asiantuntijat eri puolueissa miettiä?
Kaikkialla näyttää länsimainen demokratia joutuneen ahtaalle juuri siinä peruskysymyksessä, millä alueella se 100 vuotta sittenkin oli – kansan vallan suhteessa rahan valtaan!

Kansan vallan uusi vahvistuminen voi toteutua ainoastaan kansalaisten poliittisen tietoisuuden uudelleen heräämisen ja vahvistumisen kautta. Tekivätkö nämä vaalit jo satusetä HC Andersenin ”Keisarin uudet vaatteet” tempun – näemme kansanvallan illan pimetessä, kun totuus kaivetaan esille vaaliuurnista.