Meillä ihmisillä on ongelma. Me tarvitsemme työtä ja valitettavasti
luodessamme työpaikkoja tuhoamme samalla suuren määrän biomassaa. Olemme hyvin
vaikeasti ratkaistavan ristiriidan äärellä. Meistä on tullut niin tehokkaita, että
tuhannen hehtaarin metsähakkuut sujuvat jotakuinkin sata kertaa tehokkaammin kuin
70 vuotta sitten. Meistä on tullut niin tehokkaita, että tarvitsemme monikymmenkertaisesti
vähemmän työvoimaa samaisen metsäpinta-alan kaatamiseksi, kuljettamiseksi ja jalostamiseksi
kuin 70 vuotta sitten. Tehokkuus ja volyymi luovat voittoja ja siksi luonnonsuojelijoiden
vaatimukset metsähakkuiden rajoittamisesta ovat suoranaista myrkkyä poliitikoille,
maanomistajille ja metsäyhtiöille.

Miksi emme voi palata aikaan, jolloin tuhannen hehtaarin kaatamiseen meni tuhottomasti kauemmin aikaa ja miksi koko tuotantoprosessiin vaadittiin enemmän työvoimaa? Vastaus on yksinkertainen. Raha! Metsäyhtiöt takovat tuottoa modernilla tehokkuudella, sillä
kustannukset per kaadettu tuhat hehtaaria ovat nykyteknologialla huomattavasti matalammat. 
Kymmenessä vuodessa metsäteollisuuden työvoima on pudonnut vajaasta 60 000 henkilöstä
42 000 henkilöön (Lähde: Metsateollisuus ry). Silti tuotannon määrä on kasvanut reippaasti.
Juuri tuottavuuden takia yhtiöt ovat lobanneet voimakkaasti poliittisia päättäjiä, jotta metsien hakkuita voitaisiin lisätä – jopa kantokyvyn tuolle puolen.

Vaikka metsäyhtiöiden (UPM, Stora Enso ja Metsä Group) toiminta on kaikilla mittareilla tarkasteltuna lyhytnäköistä ja tuhoisaa, vain harva on kiinnostunut siitä, miksi yhtiöiden pitää olla niin tehokkaita ja tuottoisia, että hakkuupinta-alaa pitää vuosi vuodelta kasvattaa.

Poliitikot ja yhtiöitä lähellä olevat instituutiot hehkuttavat mielellään metsäyhtiöiden investointeja ja niiden työllistävää vaikutusta. Mutta vain naiivi kuvittelee, että Metsä Groupin Äänekosken 1,2 miljardin biotuotetehtaaseen investointi olisi tehty suomalaista yhteishyvää. Väärin. Tuon investoinnin ainoa tarkoitus on tehdä lisää rahaa yhtiön omistajille. Yhtiöillä ei ole niiden viestintäosastoiden hehkuttamaa yhteiskuntavastuuta. Yhtiöiden tarkoitus on tehdä rahaa omistajilleen. Siitä on maininta jopa osakeyhtiölaissa.

Saman analyysin voi tehdä kymmenien muidenkin yhtiöiden kohdalla. Otetaan vaikka lentoliikenne, joka on rajussa nousussa – samoin päästöt ilmakehään. Silti Finnair hehkuttaa surutta kasvupotentiaalia, jonka Aasian reitit ovat mahdollistaneet. Yhtälö on mahdoton. 

Me valehtelemme itsellemme tekevämme jotain konkreettista jättääksemme elinkelpoisen planeetan jälkipolville, vaikka samalla haemme maksimaalista kasvupotentiaalia turvataksemme yhtiöiden omistajien tuotot. Tämän ongelman ratkaiseminen on tärkein ympäristön hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Kaikki muu on puuhastelua.