Metsään mentiin – mennään metsään!
Pääministeri Sipilä intoutui mollaamaan vasemmistoa ja vihreitä väittämällä vasemmiston ja vihreiden vaativan puuraaka-aineen käytön vähentämistä teollisuutemme raaka-ainelähteenä. Siitä demarit ja vihreät nostivat aiheellisesti metelin.
Moinen retorinen metsäkeskustelu johtaa järjettömällä vastakkainasettelullaan harhaan niin väitteleviä vastapuolia kuin polemiikkia ihmettelevää yleisöä. Ehkä se heijastelee myös sitä, että jotkut niin keskustassa kuin metsän kasvutilastoja tuijottelevissa kaupunkilaispoliitikoissa huutelevat toisensa ohitse. Metsien hiilinielu maailman pelastamisen yhtenä kulmakivenä on yksi tärkeimmistä luonnon menetelmistä yrittää hallita ilmastomuutosta.
Suomalaisen kohun keskellä Yle uutisoi juttua, miten kiinalaiset ja intialaiset ovat ottaneet metsäksi kutsutun hiilinielun kasvattamisen menestyksellisesti tosissaan. Uutisen mukaan Kiina kielsi luonnonmetsien hakkuun kokonaan. Siellä on istutettu uutta metsää niin, että Kiinan osuus maapallon uudesta vihertymisestä on NASA:n satelliittikuvauksiin perustuvan 20-vuotisseurannan peräti neljännes, josta puolet on saatu aikaan uutta metsää istuttamalla. Uutisen mukaan metsä ei ole vain puuraaka-ainelähde kiinalaisille, vaan mm marjojen, sienien ja havupuiden siemenien lähde. Kiinassa tiedetään, että suomalainen mustikka on superfoodia, joita marjoja poimimaan tulevat Suomeen vuosittain tuhannet thaimaalaiset.
Asiantuntijat ja poliitikot ovat intoutuneet keskustelemaan ja väittelemään aiheesta pelkistäen pohdinnan, mikä olisi kestävä puiden vuosittainen hakkuumäärä. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan metsiemme vuotuinen kasvu on ylittänyt 2000-luvulla 100 miljoonaa kuutiometriä, josta hakataan vuosittain 60-70 miljoonaa kuutiometriä. Metsäteollisuutta lähellä olevat tahot kannattavat vuosittaisten hakkuumäärien lisäämistä. Toinen ajattelutapa, joka on tuttua vihreille ja vasemmistolle tulkitsee hiilinielun kasvattamisen vaativan vuosittaisen hakkuutason rajoittamista.
Olen syntynyt ja kasvanut metsien keskellä. Lisäksi olen saanut perintönä kommunistivanhemmiltani metsätilan, jonka hoitaminen oli kesän normaali ohjelma isäni 1984 tapahtuneen kuoleman jälkeen siihen saakka, kun tohdin metsässä turvallisesti liikkua moottorisahan tai raivaussahan kanssa. Metsien uusiutumisen nopeutuminen ilmastomuutoksen ja ehkä myös metsien systemaattisen hoidon seurauksena on tullut empiirisesti koetuksi runsaan 60 vuoden aikaskaalalla.
Kun kävelimme pienellä porukalla läpi Suomen ja Vienan Karjalan 2016, havaitsimme, että Suomi on muuttunut kaskiviljely Suomesta puupelto Suomeksi. Suomalaiset metsäyhtiöt pääsivät hakkaamaan myös itärajan takaisia metsiä, jonne syntyi vieläkin suurempia aukkoja kuin Suomen maisemiin, mutta samalla sinne levisi kyllä myös aukoiksi hakattujen metsien uusiintumisen vauhdittamiskäytännöt.
Ajelimme pari päivää sitten Aunuksen Karjalan läpi Prääsän hyvätasoista tietä Petroskoista Sortavalaan. Siellä muuan matkalaisemme katseli tien varren metsiä. Hän totesi metsän kasvavan suomalaismetsiä tiheämpänä ”hoitamattomana” metsänä ilmaisten, että olisipa tuolla metsää mistä puita ottaa. Pitäisi vaan harventaa, että puusto pääsisi kasvamaan kunnon tukeiksi.
Totesin, että ”vihreys” ja luontainen metsän kasvu taitaa olla rajan takana yleisempää, kuin meillä, jossa pidämme luonnollisena metsän olotilana metsänhoitoyhdistysten standardien mukaisesti hoidettuja metsiä. Kerroin samalla, että toisenlaisia maisemiakin on tullut nähtyä Vienan Karjalan yläosissa suurien tuoreine aukkoineen. Joka tapauksessa niin Suomessa kuin Venäjälläkin elämme Euraasian havumetsävyöhykkeellä, joka ulottuu Fennoskandian niemimailta Tyynen meren rannalle Siperian ylitse. ”Puupellot” ovat kapeita läiskiä tuossa kokonaisuudessa, mutta soistuminen ja maaperän happamoituminen ilmastomuutoksen etenemisen seurauksena myös uhkaa hiilinieluamme. Tällainen vaikutelma tuli, kun trans-Siperian rautatiematkalla 2013 katselin pystyyn lahonneita koivikoita ja kuoriaisten runtelemia kuusikoita Siperian radan varrella.
Hoitakaamme siis huolella metsiämme kestävän kehityksen periaatteilla. Voisimme opetella samalla kiinalaisilta metsien moninaiskäytön filosofiaa ja alkaa ajatella metsiä monipuolisempinakin kuin vain puunjalostusteollisuuden raaka-ainelähteinä.
Metsien virkistyskäyttöarvo tulee kasvamaan lähivuosikymmeninä. Maaseudun kannattaisi varautua siihen. Suomalaiset jokamiehen oikeudet ovat kulttuurinen oikeusnormi, joka avaa portit ainutlaatuisiin suomalaismetsiin urbanisoituneille kaupunkilaisillekin. Mennään siis metsään, kerätään sieniä ja marjoja sieltä ja voimaannutaan luonnon rentouttavasta vaikutuksesta nauttien.