Yksityiset palvelut, yhteiset huolet

Viime päivinä on mediassa noussut esiin suuri määrä vanhustenhuollossa tapahtuneita räikeitä väärinkäytöksiä. Hoivayksiköissä henkilöstömäärä on minimissä, ja vanhuksia on jäänyt ilman hoitoa. Hoitajamitoituksesta on jälleen alettu keskustelemaan, ja toivottavasti tällä kertaa tuloksena on lakiin kirjattu hoitajamitoitus. Meillä on velvollisuus pitää huolta ihmisistä, jotka ovat tätä hyvinvointivaltiota rakentaneet. Eikä kyse ole vain vanhustenhuollosta, vaan myös muiden hoivaa tarvitsevien, esimerkiksi kehitysvammaisten asumisoloihin tulee kiinnittää huomiota.

Eroamaan joutunut Esperi Caren toimitusjohtaja selitti tapahtumia, että ”hiljaisia viestejä ei ole kuultu”. On turha väittää, että viestejä ei ole kuultu. Niitä ei ole haluttu kuulla. Todella ikävää, että pitää tapahtua tällaista, ennen kuin havahdutaan. Esimerkiksi useampi ammattiliitto on aktiivisesti alan vaikeuksista tiedottanut.

Kyse ei ole valvonnan ongelmista, vaan koko järjestelmän ongelmasta. Markkinoilla toimivan osakeyhtiön tehtäväksi on laissa määritelty voiton tuottaminen omistajilleen ja sitähän ne tekevät. Lisärahaa palveluihin tarvitaan, mutta se ei yksin korjaa perimmäistä ongelmaa, joka on se, että näillä palveluilla tahkotaan voittoa pääomasijoittajille moraalista välittämättä.

Omavalvonta ei toimi, koska raportit saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaan, kun ne itse kirjoitetaan. Suuret hoivayhtiöt ovat valitelleet, että eivät saa rekrytoitua tarpeeksi osaavaa henkilökuntaa, mutta sitä en kyllä ihmettele, sillä palkka on pääsääntöisesti huonompi kuin julkisella puolella ja työtahti on sellainen, että ammattilaiset eivät saa tehtyä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Kouvolassa yksityistämistä ollaan toteutettu ilmeisen ideologisista syistä, sillä kukaan ei oikein ole osannut vastata, kun olen kysellyt miksi. Kunnat tuntuvat usein ulkoistavansa myös vastuun, kun ei tarvitse huolehtia henkilöstöstä, kiinteistöistä yms. Ongelmia on toki julkisella puolellakin, mutta siellä toiminta on kuitenkin läpinäkyvää, eikä toiminnan ole tarkoitus tuottaa voittoa, vaan hyvinvointia.

Uudessa kuntayhtymä Kymsotessa vähän yli puolet vanhusten asumispalveluista toteutetaan ostopalveluna ja tästä valtaosa on suurten monikansallisten veronkiertoyritysten toimintaa. Markkinat tuntuvat myös keskittyvän, ja kunnat ja kuntayhtymät ovat riippuvaisia tietyistä yhtiöistä, jotka ovat vallanneet alaa viime vuosina aggressiivisesti. Toivon Kymsoten uusilta päättäjiltä sitä, että julkisen palveluntuotannon osuuden lisäämistä ainakin harkittaisiin, että voisimme pitää ohjakset omissa käsissä ja apua tarvitsevat hyvässä hoidossa.

Mika Byman,

lähihoitaja

kaupunginvaltuutettu (vas.)