Opiskelijoiden toimeentulon ja lapsiperheiden
etuusten leikkaukset kohdistuvat perheellisiin
opiskelijoihin
Teksti: Saana Simonen
Opiskelijatutkimus 2017 mukaan korkeakouluopiskelijoista joka kuudennella (16 %) on
yksi tai useampia lapsia. Naisopiskelijoista lapsia on 20 prosentilla ja miehistä 14
prosenttia on perheellisiä. Perheelliseksi opiskelijaksi lasketaan opiskelija, joka asuu
lapsen tai lapsien kanssa yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Kuten muutkin perheet
myös opiskelijaperheet ovat monimuotoisia, ja opiskelijaperheiden monimuotoisuus
tulee tunnistaa.
Opiskelijan opintorahaa on leikattu ja vaikka huoltajakorotus oli ajatuksena hieno, se ei
missään tapauksessa paikkaa opiskelijaperheiden taloudellista ahdinkoa – opintorahan
laskun se paikkasi, muttei parantanut perheellisen opiskelijan tilannetta aikaisemmasta
muuten ollenkaan. Yleisesti kurjistamalla perheellisiä, leikkaamalla lapsilisistä,
rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja muilla perheiden tilannetta
heikentävillä leikkauksilla viestitään siitä, että perheelliset ovat yhteiskunnassa
heikoilla.
Useat perheelliset opiskelijat käyvät opintojen ohessa töissä, eli lapsiperhe-elämän ja
koulun lisäksi arkeen kuuluu myös työnteko. Työnteko opintojen ohessa verottaa
väistämättä joko opiskeluajasta tai ajasta perheen kanssa. Opiskelijatutkimus 2017
mukaan perheellisen opiskelijan talousmenot ovat kaksinkertaiset perheettömään
opiskelijaan nähden, mutta kuitenkin tulorajat ovat täysin samat. Näissä tilanteissa
tulorajoja tulisi tarkastella uudelleen. Perheellisen opiskelijan on siis vaikea paikata
talouttaan tekemällä töitä opintojen ohella, ettei se aiheuttaisi ongelmia joko kotona tai
opinnoissa. Yhden vanhemman perheissä työssäkäynti opintojen ohessa on melkeinpä
mahdotonta, jos haluaa valmistua ajallaan.
Osa perheellisistä ei toimeentulon riittämättömyyden vuoksi pysty tai uskalla lähteä
opiskelemaan. Epävakaa työllisyystilanne valmistumisen jälkeen aiheuttaa myös sen,
että kynnys opintolainan nostamiselle kasvaa. Yhden vanhemman perheet ovat tässäkin
vielä eriarvoisemmassa asemassa muihin nähden, koska talous pyörii vain yhden
aikuisen voimin. Jo ennen opiskeluita perheen perustaneilla ei saa olla estettä hakeutua
koulutuksen pariin. Huoltajakorotusta pitäisikin kasvattaa 75 eurosta reilusti ylöspäin,
jotta se aidosti kannustaisi perheellisiä opiskelemaan. Koulutuksen tulee olla
saavutettavaa kaikille.
Perheelliselle opiskelijalle korkeakoulun suhteen tärkeää ovat esimerkiksi
mahdollisimman joustavasti suoritettavat opinnot sekä digitalisaation jo tarjoamat
etäosallistumismahdollisuudet. Se helpottaa ja nopeuttaa opintojen suorittamista
pienen vauvan kanssa tai lapsen sairastaessa, jolloin fyysinen läsnäolo ei ole
mahdollista. Perheillä pitää olla myös mahdollisuus saada opiskelija-asunto, sekä
varhaiskasvatuspalvelujen tulisi olla aidosti joustavia perheellisten opiskelijoiden
tarpeisiin.
Kun perheellisten opiskelijoiden toimeentulo ja opiskelukyky on turvattu, se heijastuu
väistämättä myös lapsien hyvinvointiin. Hyvä, ennaltaehkäisevä lastensuojelun keino
onkin taata lapsiperheille riittävä toimeentulo.