Suurimpia syntejä, niin sanottuja kuolemansyntejä, sanotaan olevan seitsemän. Niitä on tarpeetonta käydä tässä luettelemaan. Joitakin niistä jokainen varmasti löytäisi itsestään, ja pienempiä lisäksi. Ne eivät ole nyt meidän aiheemme, niissä on kysymys ihmisyksilön ominaisuuksista. Nyt on kysymys yhteiskunnan ominaisuuksista.

 

Ihminen tulee ihmiseksi vain yhteisön jäsenenä. Tehdään ajatuskoe mistä tahansa aineellisesta, leivästä, laivasta tai vaikkapa tulitikusta: Kun ajattelee ja erittelee mistä se on tullut, ketkä ovat olleet osallisina valmistuksen, kuljetuksen, käsittelyn eri vaiheissa, ketkä taas niihin toimiin tarpeellisen kaluston tuottamiseen, päästään loputtoman verkoston jäljille. Sellaisen verkoston edellytys on tietoisuus, tieto ja ymmärrys; kieli. Sekin on olemassa vain ihmisten vuorovaikutuksessa, se on vuorovaikutusta.

 

Yhteisö toimii parhaiten, kun se antaa kaikille jäsenilleen heille sopivan tehtävän ja heille kuuluvan osan. Sellainen järjestys, jossa niin ei ole, on syrjäyttävä. Yhteisönä olemisen toinen puoli on yksilönä oleminen. Me olemme erilaisia ja järjestäydymme elämään keskenämme. Jos me emme järjestäydy niin, että kaikilla – vähäväkisilläkin – on tilaisuus elättää itseään omalla työllään, ja työhön pystymättömillä säällinen osa ilman nöyryytyksiä, me luomme köyhyyttä.

 

Köyhyys johtuu mahdollisuuksien ja osallisuuden epäoikeudenmukaisesta jaosta ja se on yhteiskunnallinen synti. Toinen yhteiskunnallinen synti on tietämättömyys. Kumpaakaan ei kukaan hyvää tahtova ihminen halua.

 

Paikallisella yhteisötasolla järjestäydytään elämää ylläpitämään ja köyhyyttä ja tietämättömyyttä vastustamaan kunnissa. Kunnat vastaavat aivan sananmukaisesti ihmisten elämästä ja terveydestä – vedestä, ympäristön ja  elintarvikkeiden valvonnasta. Kunta määrää kaavoituksella asumisesta ja elinkeinoista ja on itse suuri työnantaja ja työn teettäjä. Kunnan vastuulla on oppivelvollisuus.

 

On erilaisia ajatuksia ja siitä, miten kunnissa pitäisi menetellä ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Varmasti kaikilla on hyvä tahto – oman näkemyksen ja tavoitteiden mukaisesti. Yhteisöllisyydestä vain on erilaisia käsityksiä, jotka johtavat erilaisiin johtopäätöksiin.

 

Yhteisössä pahinta on köyhyys ja tietämättömyys, parasta se että niitä voi vähentää.