Asiakasmaksut laitoksissa ja palvelutaloissa ovat villi viidakko, ja monesti maksut ovat liian suuria
ELINA NYKYRI, kansanedustajaehdokas, Uusimaa, VAS
Olen julkaissut tämän aiemmin sivulla https://elina-nykyri-heikomman-asialla.webnode.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/
Tietojeni mukaan sosiaalihuoltolain mukaisesta vanhuksien palvelutaloasumisesta tai muusta laitosasumisesta voidaan viedä jopa yli 80 prosenttia kaikista asukkaan tuloista. Joskus voidaan viedä enemmänkin (myös Kelan hoitotuesta ja vammaistuesta viedään iso osa). Kunnan veloittama prosenttiosuus riippuu asukkaan ja hänen perheensä tuloista, asuinkunnasta ja siitä kuinka suuri on avun tarve. Laissa ei ole olemassa mitään säädöksiä siitä millaisia summia saa palvelutaloasumisesta periä. On vain säännös, että asukkaan käyttöön tulee jäädä vähintään 108 €. Ja jos asukkaalla on perhettä, niin tietty osuus tulee jättää puolison käyttöön. Ilmeisesti laissa on kuitenkin säädetty, että sairaalassa viedään aina 85 prosenttia kaikista tuloista, jos sairaalassa joutuu viettämään yhtäjaksoisesti yli 3 kk ajan.
Lähdin pohtimaan sitä, että viedäänkö myös vammaisilta palvelutaloissa tai muissa vastaavissa paikoissa saman laisia summia. Ja vaikuttaako asukkaan ikä asiaan. Pohdintani johtui paljolti siitä, että eräs yli 70-vuotias vaikeavammainen omaiseni asuu tehostetussa palveluasumisessa. Se tarkoittaa sitä, että omaiseni asuu palvelutalossa, jossa on jatkuvasti henkilökunta paikalla. Ennen palvelutaloon muuttamista omaiseni joutui viettämään kauan aikaa sairaalassa. Kun sairalassa asumista oli kestänyt 3 kk, joutui omaiseni maksamaan hoidostaan 85 prosenttia kaikista tuloista. Tämä maksu sisälsi kaikki lääkkeet, hoitotarvikkeet sekä lääkärikäynnit. Kaiken aikaa joutui omaiseni maksamaan omasta asunnostaan, sillä ei sairaala ole kenenkään koti.
Kun omaiseni muutti palvelutaloon, ruvettiin häneltä viemään 80 prosenttia kaikista tuloista (tuo 80 prosenttia viedään häneltä myös Kelan hoitotuesta). Kunnan perimä summa sisältää palvelutaloasunnon vuokran, ruoan ja hoidon palvelutalon sisällä. Kuitenkin omaiseni joutuu maksamaan itse lääkkeet, hoitotarvikkeet, lääkärikäynnit, taksimatkat lääkäriin, mahdoliset sairaalajaksot, vaatteet yms. Jäljellle jäävä raha ei meinaa millään riittää noihin sairauskuluihin, koska omaiseni lääkkeet maksavat paljon. Uskon, että monella vanhuksella on sama tilanne, kunta perii niin paljon, etteivät tulot riitä välttämättömyyksiin, vaan omaiset joutuvat auttamaan taloudellisesti ja joutuu hakemaan toimeentulotukea.
Omaiseni on kuitenkin vammaispalveluiden piirissä, sillä hän on vaikeavammainen, ja hänellä on henkilökohtainen avustaja ja kuljetuspalvelut (18 matkaa/kuukausi). Mikäli omaisellani olisi vammaispalvelulain mukainen palveluasumispäätös, saisi hän ilmeisesti kaikki palveluasumiseen liittyvät erityspalvelut ilman maksua. Omaiseni tapauksessa se tarkoittaa palvelutalon perimää maksua hoidosta palvelutalosta (sen suuruus on jopa puolet koko peritävästä summasta, ja se on noin 40 prosenttia omaiseni tuloista). Sosiaaliasiamiehen mukaan meidän tuleekin ottaa nyt yhteyttä vammaispalveluiden sosiaalityöntekijään, ja hakea vammaispalvelulain mukaista palveluasumista. Nyt palveluasuminen on sosiaalihuoltolain mukainen, ja se on mahdollisesti väärä ratkaisu.
Asiasta on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja: https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/laki-ja-oikeuskaytanto/palveluasuminen/asumispalvelut-ja-palveluasuminen . Näyttääkin olevan niin, että palvelutaloissamme voi olla vaikeavammaisia iäkkäitä, joiden kuuluisi saada vammaispalvelulain mukainen palveluasumispäätös. Vanhukset ja heidän omaisensa eivät vaan ole asiasta tietoisia. Ikä ei saa vaikuttaa siihen onko henkilö vaikevammainen. Eli maksun palvelutalohoidosta/palvelutaloasumisesta kotona pitäisi olla sama alle 65-vuotiaalle vaikeavammaiselle, kuin sitä vanhemmallekin. Ratkaisevaa on ilmeisesti se onko henkilö vaikeavammainen vai ei. On ollut karmeaa kuulla, että kehitysvammaisia kohdellaan tässäkin asiassa eriarvoisesti, sillä heiltä voidaan viedä suuriakin summia, vaikka moni heistä on vaikeavammainen.
Mielestäni iäkkäiden palvelutaloasumisen maksuista pitäisi säätää laissa – maksut eivät saisi olla niin riippuvaisia asuinkunnasta. Nyt kuntien välillä on eriarvoisuutta. Lisäksi monelta vanhukselta peritään aivan liikaa, ja vanhuksen tulot eivät riitä edes lääkkeisiin. Maksuja pitäisikin alentaa pienituloisten kohdalla. Lisäksi laissa tulisi säätää, että jokaisen kohdalla pitää selvittää onko henkilö vaikevammainen.
Ohessa anonyymina sosiaaliasiamiehen meille antama neuvo meille:
”Hei,
kiitos yhteydenotostanne. Esille ottamanne asia on Teille ja yleisemminkin erittäin tärkeä.
Asiakkaan omalle käsitykselle on annettava erityistä merkitystä päätettäessä palveluasumisen järjestämistavasta. Samoin palveluasumista järjestettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaisia maksuja ensisijaisista palveluista tai tukitoimista peritään. Toisaalta kunnalla on oikeus päättää vaikeavammaisten palveluasumisen järjestämistavasta.
Vammaispalvelujen käsikirjassa on esimerkkejä aihealueen oikeustapauksista (allekirjoittanut lisännyt tähän linkkejä): https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/laki-ja-oikeuskaytanto/palveluasuminen/palveluasumisen-maksut
Neuvoisin Teitä ottamaan asiasta yhteyttä vammaispalvelun sosiaalityöntekijään ja hakemaan vammaispalvelulain mukaista palveluasumispäätöstä. Jos tämä päätös olisi kielteinen, Teillä on siitä muutoksenhakuoikeus.
On huomattava, että jos palveluasuminen myönnetään vammaispalvelulain mukaisesti, ovat palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut asiakkaalle maksuttomia. Palveluasumisessa maksuttomia erityispalveluja ovat avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia, siivous. Myös ns. kotipalvelut tai kotisairaanhoito. Akuutin sairaanhoidollisen tilanteen takia tarvittavista palveluista taas voidaan periä maksu.”
Alkuperäisen pohdinnan vastaus on, että vaikevammaisilta ei peritä samoja maksuja palvelutaloissa kuin vanhuksilta, joilla on palveluasumispäätös sosiaalihuoltolain perusteella. Vaikeavammaisten tulee saada palveluasumiseen liittyvät erityspalvelut maksuttomasti – eli palvelutalo ei voi periä hoitomaksuja tai säännöllinen kotipalvelu tai kotisairaala eivät saa maksaa. Akuutti sairaanhoito taas maksaa. Ikä ei vaikuta asiaan – myös yli 65-vuotias voi olla vaikeavammainen.
Sosiaalihuoltolain perusteella palveluasumispäätöksen saaneilta voidaan taas periä maksuja palveluasumiseen liittyvistä erityispalveluista – tällainen on esim. palvelutalon perimä hoitomaksu. Maksun suuruus on villi viidakko: maksun suuruus riippuu kunnasta, hoidon tarpeesta ja asukkaan tuloista. Usein maksut ovat liian suuria. Laissa on määrätty vain, että asukkaan käyttöön tulee jäädä vähintään 108 € kuukaudessa. Tuolla summalla kuitenkin täytyy maksaa lääkkeet ja muut sairaudenhoitokulut sekä vaatteet yms.
Ps. vaikevammainen ei ole ikään liittyvää rappeumasairautta sairastava. https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/palvelujen-jarjestamisprosessi/kasitteita
”Vaikeavammaisuus
Vammaispalvelulain mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vammaispalvelulakiin ei sisälly yleistä vaikeavammaisuuden määrittelyä. Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaisuuden yleisenä edellytyksenä on, että henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.”