Lama-ajan lapsena ja lastensuojelun sosiaalityössä toimineena tiedän, mitä lapsiköyhyys tarkoittaa. Lapselle köyhyys näyttäytyy ulkopuolisuuden kokemuksena. Köyhyydessä elävällä lapsella on usein puutteelliset mahollisuudet osallistua harrastuksiin tai muihin ikäryhmälleen ominaisiin toimintoihin perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Köyhyys on voimakkaasti periytyvää ja lapsuudessa koetulla köyhyydellä on usein vaikutusta aikuiselämään asti.
Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2018 -kysely tuo esiin 13-17 -vuotiaiden lasten kokemuksia köyhyydestä ja siihen liittyvästä kiusaamisesta erityisesti kouluympäristössä:
”Esimerkiksi koulukirjojen maksaminen voi olla joskus hankalaa eikä huoltajillani ole varaa maksaa mitään ylimääräistä kuten lasten harrastuksia tai vaatteita jne.”
”Äidillä ei töitä. Kaikki tarvittava pystytään ostamaan, mutta aina tuntuu pahalta pyytää ostamaan esim. koulukirjoja koska tiedän, ettei ylimääräistä rahaa ole. Ylimääräisiä hankintoja ei juuri tehdä, eikä äiti itse juurikaan hanki itselleen asioita, mikä tuntuu itsestä pahalta.”
”Olen kokenut syyllisyyttä rahatilanteen vuoksi, sillä perheemme neljästä lapsesta olen ainut joka käy lukion. Koen, että se on liian kallista ja että olisin tehnyt paremman valinnan menemällä ammattikouluun.”
Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole onnistunut katkaisemaan köyhyyden kierrettä. Lapsiasian valtuutettu Tuomas Kurttilan mukaan köyhissä perheissä elää 150 000 lasta. Joka vuosi noin 10 000 suomalaisen nuoren opiskelu päättyy peruskouluun. Työn ja koulutuksen ulkopuolella on arvioitu olevan 66 000 nuorta. Alle 25-vuotiaista nuorista noin 15 prosenttia on vailla toisen asteen tutkintoa.
Nykyinen vanhempainvapaamalli ei täytä sille asetettuja tavoitteita lasten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Naiset käyttävät valtaosan sekä vanhempainvapaasta että hoitovapaasta. Isien osuus on alle kymmenen prosenttia. Nykyisellään vanhempainraha päättyy lapsen ollessa noin 9 kuukautta. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on haastavaa etenkin lapsen ollessa pieni. Haasteet ovat hyvin arkisia, kuten riittävään uneen liittyviä. Pienten lasten perheissä yöt ovat usein rikkonaisia, jolla on väistämättä vaikutuksensa vanhemman työ- ja toimintakykyyn.
Vasemmistoliiton esittämässä mallissa nykyiset äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat päivitettäisiin 18 kuukauden vanhempainvapaaksi. Vapaata pidentämällä tuettaisiin perheiden jaksamista ja hyvinvointia. Nykyisellään kotihoidontuki ei usein ole taloudellisesti realistinen vaihtoehto perheille. 18 kuukauden vapaa jaettaisiin kolmeen kuuden kuukauden jaksoon, joista yksi olisi korvamerkitty kummallekin vanhemmalle, ja kolmannen he jakaisivat keskenään. Yksinhuoltaja voisi pitää yksin koko 18 kuukauden jakson.