Oikeistolainen politiikka on kiihtynyt neljänkymmenen vuoden aikana ja aiheuttanut paljon murhetta pienyrittäjille ja muulle väestölle. Jo muutama esimerkki seurauksista osoittaa tilanteen vakavuuden.

Samaan aikaan kun välttämättömiä palveluita ja työehtoja heikennetään, pääoman edustajat suunnittelevat uusien hävittäjien hankkimista, jotka yksin tulevat maksamaan arviolta kymmenen miljardia. Melkoinen summa jolla saataisiin paljon hyvää aikaan julkisella sektorilla.

Terveydenhuoltosektorilla on luotu julkisen terveydenhuollon rinnalle yksityinen sektori, joka kerää voitot tappiollisten ja haastavien tehtävien siirtyessä alati leikkausten kohteena olevalle julkiselle terveydenhuollolle.

Kaikki toiminnot ja palvelut ohjataan voitontavoittelun piiriin, yhä suurempien määrien kansanomaisuudesta yksityistyessä. Suomen poliittinen ja taloudellinen itsehallinto on rajattu Euroopan Unionin jäsenyyden myötä minimiin. Sääntelyä on jouduttu purkamaan ja Suomi on avannut kauppansa ulkomaalaiselle suurpääomalle.

Kaupan alan työsopimusten ollessa etenevässä määrin 20-25 työtunnin mittaisia, ei palkka yksinkertaisesti riitä. Tämän lisäksi ns. nollatuntisopimukset lisääntyvät, mitkä ovat yleisiä nuorten keskuudessa. Ihmiset tekevät vähemmän töitä kuin haluaisivat ja pätkätyöt ym. ns. epätyypilliset työsuhteet eivät paranna tilannetta.

Työttömyystilastoista jäävät pois työnhaun suhteen luovuttaneet, jotka ovat päätyneet työllistymistä edesauttaviin koulutuksiin tai työkokeiluihin/kuntouttavaan työtoimintaa, joista ei makseta palkkaa.

Vasemmiston linja on näissä asioissa selkeä; Poliittisen ja taloudellisen suvereeniuden palauttaminen on oltava ykkösprioriteetti. Vasemmisto ei kannata Euroopan Unionista eroamista, mutta senkin tulisi mielestäni olla harkittava vaihtoehto. Välttämättömien palveluiden ja tukien leikkaaminen täytyy lopettaa. Yksityistäminen on pysäytettävä välittömästi. Asemäärärahoista tulee tinkiä ja suunnattomat summat on siirrettävä mm. julkisen terveydenhuollon parantamiseen.

Lopuksi lisäisin henkilökohtaisen toiveeni, että keskeinen talous, suuryhtiöt ja pankit kansallistettaisiin. Niiden siirtäminen demokraattiseen kontrolliin varmistaisi sen, että kyseiset tahot palvelisivat enemmistön etua. Kansalla on voimaa luoda muutos, mutta nykyisen omistavan luokan ideologian aikaansaaman asenneilmapiirin haastaminen vaatii osaltaan rohkeutta.