On surullista, miten pahaa jälkeä Sipilän hallitusohjelmassa mainittu 350 miljoonan euron leikkaus erikoissairaan aiheuttaa. Kaikki keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kansanedustajat kuittasivat eduskuntaäänestyksessä hallitusohjelman leikkauksineen.

Ensin jouduttiin joulukuussa 2018 lakkauttamaan Oulaskankaan synnytykset, mitä vastaan sairaanhoitopiirin hallitus yritti pitkään taistella. Ministeri Saarikon olisi pitänyt muuttaa asetusta niin, ettei synnytyksiä olisi tarvinnut lopettaa. Mutta hän ei voinut sitä tehdä, koska kokoomuksen kanssa oli sovittu tuo 350 miljoonan euron leikkaus. Ainut keino olisi ollut, että keskustan eduskuntaryhmässä asia olisi painokkaasti tuotu esiin, mutta näin ei käynyt ja synnytykset jouduttiin lopettamaan. Olen huomannut, että eduskunnassa tarvittaisiin terveydenhuollon lisäksi erikoissairaanhoidon tuntemusta, että huonoja ratkaisuja ei tehtäisi pitkien välimatkojen pohjoisen alueelle.

Perjantaina saimme kuulla, että Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä (RAS) on aloittanut jopa 80 henkilön yt-neuvottelut. Tämä siis sen lisäksi, että aiemmin sairaanhoitopiiri aloitti anestesiassa tehtävän leikkaustoiminnan osalta yt-neuvottelut. Sairaanhoitopiirin sisällä on etsitty ratkaisuja, joissa muita kuin anestesiassa tehtäviä leikkauksia keskitettäisiin Raaheen esimerkiksi Oulusta. Tähän tarvittaisiin myös organisaatiomuutoksia. Avaimet ovat nyt myös RAS:n hallituksen käsissä.

Kaikki Raahen leikkaukset eivät siirry Ouluun, vaan osa siirtyy Oulaskankaalle. Se vahvistaa Oulaskankaan sairaalaa. OYS on ruuhkainen, koska leikkaustarve on ollut kasvussa viime vuosina. Kaiken tämän tiedon olen saanut sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana.

Uusi hallitus ja hallitusohjelma on nurkan takana. Olen kuullut, että erityisesti valtiovarainministeriön virkamiehillä on tavoitteena alaa aluesairaalat alas ja keskussairaaloistakin karsittaisiin pois lisää leikkaustoimintaa. Meillä pitää olla koko Pohjois-Suomen osalta yhteiset tavoitteet, ettei lisäleikkauksia enää tehtäisi Helsingin päässä, vaan niistä voitaisiin sopia erityisvastuualueen (erva) sisällä järjestämissopimuksessa. Tosin tiedämme jo nyt, että sopiminen ei ole ollut helppoa tähänkään saakka, sillä kaikki sairaanhoitopiirit tarvitsevat samoja osaajia ja kilpailu on kovaa. Valitettavasti. Samalla yksityinen sektori houkuttelee erikoislääkäreitä ja hoitajia omiin talleihinsa kaikenlaisilla ”tuliteräAudi-kannustimilla”. Siksi tarvitsemme yhteishengen luomista ja yhteistä tekemistä kuntien ja kuntayhtymien soten ja erikoissairaanhoidon välille. Näin turvataan parhaiten toimivat hoitoketjut.

Anne Huotari

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja

eduskuntavaaliehdokas

Oulun kaupunginvaltuutettu