STOP-aktiivimalli – UP-työntekijöiden oikeudet

 

Oikeistopuolueiden kyyti on ollut kylmää työttömille ja tavallisille suomalaisille duunareille. Työntekijät saivat maistaa hallituksen menneiltä vuosikymmeniltä puhaltavaa tuulta, kun duunarien oikeuksia alettiin jälleen kerran polkea porvarihallituksen toimesta. Puheissa on ollut, jopa demokratian kulmakiviin, eli lakkoihin puuttuminen. Politiikka, jota keskusta, kokoomus ja (perussuomalaiset 13.6.2017 saakka) toteuttivat, oli suorastaan duunarivihamielistä. Julkisten palvelualojen lomarahoja leikattiin, ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha väheni sadalla päivällä, työehtoja on alettu sopimaan yhä enemmän paikallisesti ja näin pyritään heikentämään työehtoja. Lisäksi kilpailukykysopimus oli kokonaisuudessaan massiivinen tulonsiirto palkansaajilta työnantajille. Voidaan puhua todellisesta takinkäännöstä ”työväenpuolue” kokoomukselta ja perussuomaisilta. Sitä saa mitä tilaa.

 

Aktiivimalli on ollut varsinainen rimanalitus, jopa Sipilän johtamalta hallitukselta. Tutkijatohtori Sami Outinen kirjoitti Helsingin sanomissa siitä, kuinka suomessa on tälläkin hetkellä työvoimaa reservissä 435 000 ihmisen verran. 180 000 työtöntä, 122 000 työnhaun eri syistä lopettanutta piilotyötöntä ja 133 000 lisää työtunteja kaipaavaa alityöllistä. Suurelta osalta tästä porukasta päätti hallitus leikata 4,65% työttömyysturvasta, jos he eivät osoita aktiivisuutta työllistämispalveluissa. Näiden ihmisten potentiaalia työmarkkinoille saamisessa tulee käyttää aktiivista työvoimapolitiikkaa, kouluttautumisen avulla. Ihmisiä kohtaan ei tule käyttää leikkauksia, jotka kyykyttävät heikommassa asemassa olevia. Parannetaan mahdollisuutta, jossa työvoimaosaaminen vastaisi kysyntää. Hallituksen tapa on ollut väärä, jossa automaattisesti leikataan työttömiltä, jos eivät pysty toteuttamaan osassa suomea ja alueita, jopa mahdottomia aktiivitoimenpiteitä. Aktiivimallin tapainen suora leikkaus työttömyysturvaan aiheuttaa ainoastaan ongelmia ihmisille, jotka jo nyt ovat vaarassa tippua yhteiskunnan kelkasta. Työttömät eivät ole pelinappuloita, joita hallitus voi siirrellä huonosti valmistelluilla lakiesityksillä.

 

Sipilän hallitus on ollut tyytyväinen työllisyysasteen noususta. On kuitenkin muistettava, että työstä kuuluu kuitenkin aina saada korvaus, jolla ihminen pärjää. Nykyinen tapa, jolla työttömyystilastoja on siivottu, on häpeällistä politiikkaa. Työttömyystilastojen takaa löytyy aina ihminen, ei numero, tai kirjain. Muutaman tunnin työssäkäynti viikossa ei poista työttömyydestä aiheutuvia ongelmia ihmiselle itselleen. Siksi hallituksen onkin turha kilistellä samppanjalaseja hienoissa tilaisuuksissa ja taputella itseään olalle korjailtuaan tilastoja itselleen hienommaksi.

 

Suomi tarvitsee eteenpäin katsovaa politiikkaa. Työehtojen heikentäminen ja työttömien kyykyttäminen eivät ole sellaista. Suomi elää myös jatkossa työntekijöiden tuottamasta hyvinvoinnista. Pidetään siis huolta työntekijöistä ja potentiaalisista työntekijöistä ja tehdään pitkästä aikaa työntekijälähtöistä politiikkaa.