Työttömän työnhakijan pääasiallisin ”tulonlähde” on työmarkkinatuki. Tätä ei tule sekoittaa ansiosidonnaiseen päivärahaan. Ilman korotuksia (esim. lapsikorotus, yhdestä lapsesta 5 euroa/pv) työttömyysetuuden määrä on keskimäärin 697 e/kk, josta työtön maksaa 20 % verot. Käteen jäävä osuus jää pakollisten menojen jälkeen lähes poikkeuksetta alle 500 euroon. Koska työmarkkinatuki ei yksin riitä välttämättömiin menoihin, yhä useammat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen.

Toimeentulotuen perusosa on tällä hetkellä 491 euroa/kk. Sillä summalla suomalaisen arvioidaan kattavan elämän välttämättömät arjen menot. Kaiken puhelimen käytöstä ravinto -ja vaatemenoihin, aina harrastus -ja virkistystoimintaan. Suomea on moitittu liian matalasta perusturvasta. Mutta kuinka ollakaan, köyhän oikeutta inhimilliseen elämänlaatuun vähätellään, työttömiä syyllistetään ja vakavasti kuntoutustarpeessa olevia pilkataan parhaaseen television katseluaikaan.

Hallitsevan luokan ideologia pyrkii päivittäin lävistämään kansakuntamme, asettaen työväestön toisiaan vastaan. Ihmiset jaotellaan tulojen, ei omistussuhteiden kautta. Yhtiöt ja firmat vievät kansalle kuuluvat rahat, ja julkiset palvelumme saavat kärsiä. Keskipalkkaisen halutaan samaistuvan eliittiin ja hylkivän pienituloista.

Vaalitoreilla sain palautetta, että Kelan asiakasneuvojat ”kettuilevat” päin kasvoja asiakkaan kysyessä toimeentulotukihakemukseen liittyvistä asioista. Asiakas tiedustelee Kelan korvausosuutta hänen toimeentulonsa perusosan jäädessä alle minimin, ja hän saa kuulla miten tympääntynyt työntekijä on käsittelemään hänen asioitaan, sillä ei hänellekään jää 500 euroa käteen ja hänellä on viisi lastakin. Tähän Kelalta luvattiin puuttua, mutta koska tämä on maassamme toistuvaa, lupasin nostaa asian julkisuuteen.

Muutos asennekulttuuriin vaatii talousdemokratiaa ja inhimillisyyden ensisijaisuutta. Olemmehan lopulta kaikki samassa veneessä.