Työ ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys on kääntynyt laskuun. Varmaa tietoa työttömien lukumäärästä ei kuitenkaan ole, koska vuoden aikana on ilmennyt, että työttömyyden tilastoinnissa on ollut tilastoharha. Lukuja julkaistaan jatkuvasti eikä niitä ole mielekästä tässä uudelleen esitellä. Lukijoiden kannattaa suhtautua varauksella erilaisiin työttömyyslukuja koskeviin ilmoituksiin.

Työnhaun katkaiseminen on perustunut työnhakijoiden omaan ilmoitukseen. Kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu on viranomaisten kertoman mukaan lisännyt tilastojen luotettavuutta. Aina sopii vakuutella ja omalla vastuulla uskoa.

Työttömien yhdistysten keskuudessa järjestettyjen kyselyiden perusteella työttömien yhdistysten vetäjät kantavat yhä enemmän huolta työttömien toimeentulosta, palveluista ja TE-toimistojen tiukentuneesta sanktiolinjasta. Etenkin pitkäaikaistyöttömiltä nähdään puuttuvan riittävät oikea-aikaiset palvelut.

TE-toimiston resurssit ovat suurin ongelma.

Palkkatukirahaa on liian vähän kolmannelle sektorille ja palveluohjauksessa on edelleen reippaasti parantamisen varaa. Pitkäaikaistyöttömien kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu ei ole erityisesti lisännyt työttömien osallistumista palveluihin. Kentältä kuullaan usein moitteita, että henkilökohtaiset haastattelut eivät ole koskaan toteutuneet, mikä kertoo edellä mainitusta resurssien puutteesta.

Kunnilta toivotaan työttömille ilmaista terveydenhoitoa, kuntouttavan työtoiminnan tarjoamista niille, jotka hyötyvät kuntouttavasta työtoiminnasta sekä varhaiskasvatuksen turvaamista työttömien perheiden lapsille. Jos yksityiset palveluntuottajat alkavat jatkossa työskennellä samalla virkavastuulla kuin TE-toimiston virkailijat, miten varmistetaan että yksityiset palveluntarjoajat toimivat julkisen hyvän eteen?

Palveluntarjoajien erot ovat selkeät; yksityisten yritysten tavoitteena on maksimoida voitot ja julkisten palveluiden rooli on toimia yleisen hyvän eteen. Pyrkimyksenä tulisi toimia mahdollisimman matalalla verorasitteella heikentämättä työttömien oikeusturvaa. Pian herääkin kysymys, onko tarkoituksenmukaista ohjata yhteisiä verovaroja yritysten voittojen takaamiseen?

Kunnilla on kirjava käytäntö työttömyyden hoidon suhteen. Kustannustehokkuus korostuu, jolloin nopeiden toimenpiteiden vaikuttavuutta, laatua tai pitkän kantaman tuloksia ei aina seurata. Työ -ja elinkeinoministeriön ohjaus on tällä hetkellä epäselvä, eikä sillä ole keinoja puuttua vääriin käytäntömalleihin tai avustusten väärin käyttöihin. Oman aseman optimoinnin sijaan kuntien pyrkimys maakuntamallissa on sujuva yhteistyö, mutta maakunta on vain niin viisas kuin ihmiset, jotka sen muodostavat. Valitettavasti uhkana on, että samat paikallispoliitikot ja virkamiehet vaikuttavat asioihin jatkossakin.