Kahvilassa mies sulkee silmänsä ja on hetkessä Alpeilla laskettelemassa tai Bells Beachilla lainelautailemassa. Unelmissa vilisee mitä villimpiä visioita, jotka rikkovat arjen harmauden. Ja kaikki tuo vain muutaman klikkauksen päässä: valitset vain niistä kymmenistä ja taas kymmenistä luottoyhtiöstä, jotka tykittävät mielikuvilla vuorattua lainaa mainoskanavien katkoilla. Kenties jo huomenna sinäkin voit seisoa Helsinki-Vantaan kentällä – leijonasafari odottaa vain 18 tunnin lentomatkan päässä. Elämä hymyilee ja Instagram huutaa jo kuumeisesti ensimmäistä matkakuvaa, joka tosin otetaan lentokentän The Oak Barrelissa nautitusta oluttuopista.

Pikavippien kulta-aikana lainat pyörivät muutamissa sadoissa euroissa ja todelliset vuosikorot muutamissa tuhansissa prosenteissa. Kun pikavipit kiellettiin, luultiin, että hurlumhei loppuu. No ei loppunut. Nyt hurlumhei vie kuluttajia yhä syvemmälle velkavankeuden loputtomalle tielle. Osa toki pystyy maksamaan velkansa, mutta suurelle osalle kuluttajia lainanhoitokulut ovat silkkaa murhaa. Se, mikä voidaan tuhlata muutamassa viikossa upealla safarilla, muuttuu vuosien maksukierteeksi kukkarossa. Mutta kuten eräässä mainoksessakin todetaan: ” olisiko jo vihdoin aika lisätä arkeen sitä paljon puhuttua tekemisen meininkiä”. Yhä useammin tekemisen meininki katetaan lainarahalla. Todellista tekemisen meininkiä vaaditaankin vasta sitten, kun lainaa aletaan maksaa takaisin – ja tietysti täysin tolkuttoman koron kera.