Miksi vasemmistoliitto on minun puolueeni?

Perityt arvot

Minulla ei ole periytyvää tai suvussa kulkevaa poliittista perintöä. On kuitenkin asioita, jotka olen kotoani saanut mukaan matkalle elämääni, arvoja, joita kannan mukanani, jotka tekevät minusta minut.

Toisten kunnioittaminen

Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voimme hyväksyä toisemme sellaisena, kun olemme. Minusta parasta ovat ihmiset, erilaiset persoonat, kiehtovat tarinat, pysäyttävät kohtalot, ihmiset ja elämä. Minulle on tärkeää, että voimme olla samaa mieltä. Voimme olla eri mieltä. Voimme muuttaa ja kehittää ajatteluamme tai voimme pysyä kannassamme. Tärkeintä on, että voimme kunnioittaa toisiamme. arvostaa toisiamme. Antaa toisillemme vapauden olla oma itsensä. Tulla hyväksytyksi, juuri sellaisina kuin olemme.

 

Luonnon kunnioittaminen

Olen lapsesta asti saanut liikkua luonnossa. Nautinto, minkä tuo metsissä samoilu sieniä etsien, rantakalliolla istuminen kevät auringossa, keto kukkien odotus, seuraa minua aina. Metsä ja luonto tarjoaa minulle monia tärkeitä asioita ja puhtaan luonnon arvostaminen on iskostunut minulle jo lapsuuden telttaretkiltä. Samoja elämyksiä haluan tarjota lapsilleni. Pyrin omilla valinnoillani tekemään mahdollisimman oikein luonnon puolesta ja luontoa kunnioittaen. Teen valintoja ja asioita, jotka ovat mahdollisia, en uhrautuen vaan omasta halusta ja näen että ilmastonmuutoksentorjunnassa yksilön omatahto on paras kasvualusta ekologisuudelle.

 

Tavallisten ihmisten ja työnteon arvostaminen

Kotoani arvostettiin aina tavallisia ihmisiä. Mikäli vanhempani kuvailivat ihmistä, se on sellainen ihan tavallinen ihminen, sen suurempaa kunniaa ei voinut olla, varsinkin jos siihen lisättiin vielä kuvaus, kova tekemään töitä. Tähän olen pyrkinyt ja varmasti ainakin yrittänyt. Minulle työ on aina ollut tärkeä asia ja olen yrittänyt aina tehdä parhaani, olla hyvä työssäni ja ansaita palkkani. Tästä syystä minulle työntekijöiden oikeudet ovat tärkeässä asemassa. Oikeudenmukaisuus, molemmat tekevät osansa, yhteisten sääntöjen mukaan.

Olen ihan tavallinen Heidi ja ylpeä siitä. Näen, että me tavalliset ihmiset tarvitsemme puolustajia. Me ketkä tarvitsemme hyvinvointi yhteiskuntaa. Me tarvitsemme päiväkodin. Me tarvitsemme koulutusta itsellemme ja lapsillemme. Me tarvitsemme julkista terveydenhuoltoa. Ikääntyville hoivaa ja hoitoa. Me tarvitsemme turvaa ja tiedon, että meistä huolehditaan, jos kaikki ei mene niin kuin suunniteltiin. Tieto siitä että huolehdimme toisistamme, tarkoittaa että myös minusta huolehditaan. Me ymmärrämme, että me olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä. Me olemme kaikki ainutlaatuisia ja arvokkaita. Me teemme parhaamme, mutta odotamme että yhteiskunta tekee myös.

 

Lapsuuden toive

Olin yläasteella, kun meiltä kysyttiin, mitä toivomme elämältä, vastasin, haluan olla onnellinen. Tämä lapsuuden kaunis toive, on ihan hyvä toive edelleen. Olen tämän tarinan kertonut myös lapsilleni. Toivon, että kun he illalla menevät nukkumaan ja aamulla heräävät, he voivat olla onnellisia. Minulle se mitä he harrastavat, mitä he opiskelevat, tekevät he työkseen, kenen kanssa he elävät, on toissijaista. Toivon lapsilleni tietysti kaikkea parasta, mutta ennen kaikkea onnea.

Minulle kysymys on suvaitsevaisuudesta. Ei rajoiteta ihmisten oikeutta olla, vaan ollaan suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Tärkeintä on kuitenkin onnellisuus.

Arvovalinta

Minulle vasemmistolaisuus on arvovalinta. Kokemus siitä, että voin tehdä ja edistää asioita ja arvoja, jotka koen oikeiksi. Minulle vasemmisto edustaa oikeudenmukaista politiikkaa. Politiikkaa, joka pyrkii vähentämään eriarvoisuutta ja edistämään tasa-arvoa ihmisten välillä. Ennen vaaleja, vaalien aikana, vaalien jälkeen, aina pienen ihmisen puolella. Ympäristöä kunnioittaen. Siksi vasemmistoliitto.

 

Ihan tavallinen Heidi.

Ihan tavallisen ihmisen asialla.

Meidän kaikkien.

Sinun.